Parisuhteen vuorovaikutus on parhaimmillaan kuin rakkaudellista tanssia ja pahimmillaan tuhoavaa väkivaltaa. Mitään muuta ihmissuhdetta ei ole ladattu niin väkevin odotuksin. Tuomme suhteeseen mukanamme koko menneisyytemme ja lisäksi toiveet tulevaisuuden suomasta hyvityksestä. Useimmille alkurakkauden aika on huumaavaa ja kevyttä. Toinen on vastaus kaikkiin kysymyksiin. Huuman haalettua tutustuminen on todennäköisesti edennyt jo sille tasolle, että tiedät mitä vastaat, kun elämä kysyy “Tahdotko rakastaa?” Parisuhderakkaus on toki myös haluamista ja omien tarpeiden tyydyttämistä. Välillä siitä voi olla pyyteettömyys kaukana. Myötätunto voisi monessa kohdessa tehdä kuitenkin hyvää suhteelle. Se on rakkaudellinen parisuhdetaito. Rakastatko minua silloinkin, kun en voi antaa sinulle mitä haluat?
Tutkijoiden mukaan kommunikointimme on noin 70% sanatonta. Tämän toki tietävät kaikki kielimuurista huolimatta joskus ulkomaalaiseen rakastuneet. Kehojen kieli on vastaansanomatonta. Onko rakkauden osoittaminen parisuhteessa siis ennen kaikkea tekoja? Vai onko se kosketusta? Onko se erotiikkaa? Tunteiden osoittamista ilmein? Onko siivoaminen ja ruoanlaitto viestintää? Kuinka suuri osuus on tunnelmien vaihdoilla, jotka nappaamme ilmasta? Missä menee oman intuition ja pelkoihin perustuvan tulkinnan raja? Siellä missä puhuminen lakkaa, tulkinta alkaa ja me arvioimme toista ihmistä aina oman menneisyytemme kokemuksista käsin.
Yksikään ihmissuhde ei kehity ja vahvistu itsestään. Läheisyyden syntyminen vaatii uskallusta kysyä mitä toinen kaipaa ja avoimuutta kertoa mitä itse haluaa. Vaikka kauhistuttaisi kuinka. Usein kaikista kipeimmistä asioista kertominen tuottaa eniten läheisyyttä. Kohtaamiselle pitäisi antaa arjen keskellä yhteistä aikaa, jatkuva toisen ohittaminen kasvattaa helposti välimatkaa, joka voi johtaa yhteyden kadottamiseen. Onnellisia pariskuntia tutkittaessa on todettu, että heitä yhdistää yhteiset uudet kokemukset ja jännittävien elämysten yhdessä jakaminen. Voimakkaat tunteet voimistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Eikä siihen tarvita rahaa matkustaa toiselle puolelle maapalloa. Yhteinen uusi makukokemus tai käynti taidenäyttelyssä voi toimia yhtä hyvin.
Vaikka parisuhde on kahden kauppa, voi se todennäköisemmin hyvin kun molemmat pitävät huolta itsestään ja kantavat vastuun omasta onnestaan. Sitä ei voi ulkoistaa toisen tuottamaksi. Itsensä kanssa viihtyvä ja omasta elämästään tykkäävä kumppani on hyvää seuraa.
Parisuhde on ennen kaikkea henkinen prosessi. Jotta kahden ihmisen liittyminen toisiinsa voisi toimia, tulee molempien olla auki elämälle ja itselleen. Rakkaus on annettu meille käytettäväksi ja parhaimmillaan se on kaikkia tekojamme ohjaava voima. Tarvitsemme myös itseämme kohtaan hyväksyntää ja rakkauden osoituksia. Kaija Maria Junkkari kirjoittaa kirjassaan Sielukas nainen: ”Ihmissuhteiden muuttamisessa on tärkeää ymmärtää, että suhteen samana pitämiseen tarvitaan kaksi, sen muuttamiseen riittää yksi. Muutoksen saa aikaan muuttumalla itse, ei odottamalla sitä, että toinen muuttuu ensin.”
Joskus mikään yrittäminen ei enää riitä ja viimeiseksi kortiksi pöydälle jää ero. Kriisi on molemmille samaan aikaan yhteinen ja samalla aivan oma, tuntematon maa, joka täytyy kulkea omassa tahdissa, omin tukivoimin. Varmasti yleisimmät eron yhteydessä kysytyt kysymykset ovat: Miksi erosimme? Kuinka koskaan voisin enää luottaa kehenkään, kun se, johon luotin, petti odotukseni? ja Mitä tein väärin? Ensimmäiseen kysymykseen ei ole milloinkaan vain yhtä vastausta, toisen kysymyksen haasteeseen pystyy vastaamaan ajan kanssa tutustuessaan rakkauteen ja omaan itseensä paremmin. Kolmas kysymys on vaativa ja väkivaltainen. Voit toki pohtia, voisitko tehdä jotain tulevaisuudessa toisin, mutta päättyneessä suhteessanne toimit todennäköisesti niin kuin parhaaksi näit.
Tärkeämpiä kysymyksiä eteenpäin selviytymisen kannalta ovatkin seuraavat:
- Oletko valmis tekemään erostasi oppimisprosessin, jonka avulla voit rakentaa paremman itsetuntemuksen?
- Minkä sinussa olevien puolien ja asioiden tutkimista se vaatii?
- Miksi valitsit juuri hänet puolisoksesi?
Eroprosessiin menee ainakin vuosi, joillakin useampi. He jotka ovat aloittaneet eroamisen liittyvien tunteiden käsittelyn jo suhteen aikana, voivat päästä lyhyemmällä ajalla. Tilastojen mukaan suhteessa aktiivisemman eropäätöksen tehneet, ns. jättäjät ovat keskimäärin pohtineet lähtöään kahden vuoden ajan ennen päätöstä. Älä siis kiirehdi, erokriisiä ei voi suorittaa läpi vaan sille tulee suostua. Niin kauan kun tietyt tunteet nousevat sinussa esiin, niin kauan niillä on sinulle asiaa. Ota ne siis vastaan ystävinä, jotka opettavat sinulle itsestäsi ja päättyneestä suhteestanne tärkeitä asioita.
Muistathan, että yksin ei kannata jäädä. Turvaudu ystäviin tai hae apua eroseminaarista, niitä järjestetään eri puolilla Suomea. Eroneuvokeskuksesta saa ilmaista tukea. Lue hyvää erokirjallisuutta, myös kaunokirjallisuutta. Minua auttoi aikanaan Ted Hughesin Syntymäpäiväkirjeitä. Kun mieli on sekaisin, on erityisen tärkeää huolehtia kehosta, syö terveellisesti, liiku ja lepää, vaikka se tuntuisi nyt maailman turhimmalta asialta. Tulee päivä, jolloin huomaat päässeesi eteenpäin ja alat nähdä tulevaisuuden mahdollisuutena.
Kuva: Katri Somerjoki
Marika uusi kirja nyt Hidasta elämää puodissa
