Vaivaako stressi?

Vaivaako stressi? Kiire? Jatkuvat kalenterisulkeiset ja tunne siitä, että arki on yhtä selviytymistä? Ja mitenkäs sitä taas tähän tultiin? Ja mitä lääkkeeksi? Stressi on siitä ikävä tunne, että se estää nykyhetkessä elämisen, omassa itsessä lepäämisen, sisimmän kuuntelemisen ja aidon arkielämästä nauttimisen. Paljon voi tehdä kalenteria siivoamalla ja ratkaisuja tekemällä, mutta mikä voisi olla kestävää kehitystä, miten saada elämästä nautinnollista ja antoisaa työstä huolimatta? Olen tänä syksynä löytänyt oman aarteeni, josta osan haluan jakaa sinun kanssasi. Ajatukseni on vasta aluillaan, mutta yritän sanoittaa joitain ituja.

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten helposti eletään entisessä, mennessä ja toisaalta taas tulevassa. Niin on kova tarve miettiä tulevia stressinaiheuttajia, että nykyhetki jää elämättä. Aidosti: aina silloin, kun ajatus on muualla kuin tässä hetkessä, olen pois sieltä, missä kulloisellakin hetkellä oikeasti olen. Vaihtoehto on läsnäolo, käsillä olevassa hetkessä eläminen, joka ei sulje pois suunnitelmallisuutta tai kalenterin hallintaa.

Hengitä syvään, sulje ajatukset pois, asetu ja hiljenny sisäisesti – useita kertoja päivässä. Aina kun huomaat ryhtyväsi stressaamaan, hengitä muutama kerta aktiivisesti ja syvästi ja palauta itsesi tähän hetkeen.

Tee asioita tiedostaen. Kun ensin olet asettunut omaan hiljaiseen maailmaasi, joka ei tarkoita ulkoisen elämän hiljaisuutta vaan sisäisen hiljaisuuden tavoittamista, voit alkaa tiedostaa tai tehdä asioita tiedostaen; voit syödä aivan kuin et olisi ennen syönyt: hidasta syömisen rytmiä, näe lautasella olevat värit, tunne ruuan tuoksu, maistele pala kerrallaan. Läsnäoloa voi opetella tekemällä automaattisesta tietoista; syö tiedostaen, pese kasvosi illalla ja tunne jokainen kätesi kosketus ihollasi. Tietoisuus tarkoittaa myös sitä, että hiljaisuus alkaa puhua: tietoisuuteesi nousee ajatuksia ja tunteita, joita et tavallisesti edes huomaisi. Vähitellen alat huomata tilanteita, joissa ajattelet tai tunnet usein samalla tavalla, kuljet automaattiohjauksella. Mitä esimerkiksi ajattelet tai tunnet, kun joudut jonottamaan kaupan kassalla? Millainen on oman sisäisen puheesi sävy? Sama virsikö sisällä soi?

Ja kun tiedostat, millä tavalla tervehdit ajatuksiasi ja tunteitasi, paljastut itsellesi edelleen. Häpeät, pistät pääsi pensaaseen, suutut itsellesi tai annat tunteillesi vallan? Vai: voitko tervehtiä tunnetta ystävällisesti ja hyväksyä sen. Tunne on tunne ja ajatus on ajatus, ilman miinus- tai plusmerkkiä. Ole itsesi ystävä, älä tuomari – tuomareita on ympärillä riittävästi muutenkin.

Olen kirjoittanut sekä sinulle että itselleni. Miten niin helposti unohtuu tärkeä asia: itsestä huolehtiminen. Voit huolehtia itsestäsi joka hetki: juo, kun on jano, mene nukkumaan, kun väsyttää, lepää, kun flunssa yllättää, hengitä syvään, kun jokin ahdistaa, syö pala suklaata, jos tekee mieli makeaa. Niin yksinkertaista se on – pinnistelemättäkin elämä on aika mukavaa.


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: