Sivu 382 – Hidasta elämää

6 asiaa, joiden jahtaaminen elämässä kannattaa lopettaa

Tietyt elämämme osa-alueet saattavat tuntua toistuvalta painajaisunelta. Kurkotamme kohti köyden päätä, joka on kuitenkin jatkuvasti vaaksan verran kätemme ulottumattomissa.

Toisaalta olemme kuitenkin sinnikkäitä olentoja – aina liikkumassa eteenpäin, aina juoksemassa. Vertauskuvallisesti jahtaamme alati kepin kärjessä houkuttimena roikkuvaa porkkanaa.

Ongelmana on, että jotkut meistä jahtaavat niin sanotusti väärien keppien päässä olevia vääriä porkkanoita. Meille on uskoteltu, että tietyt asiat elämässä ovat juuri niitä, joita meidän tulisi tavoitella – vaikka oikeasti ne eivät ole.

Riippumatta siitä, mitä kukaan luulee, energia on rajallinen resurssi. Siispä lakkaa jahtaamasta elämässäsi niitä asioita, jotka syövät sinulta arvokasta energiaa, ja ala keskittyä niihin asioihin, joita OIKEASTI tarvitset.

1. Lakkaa jahtaamasta ”sitä oikeaa” unelmaa

Unelmointia tai unelmien tavoittelua ei missään nimessä kannata lopettaa – mutta varmista, että tavoittelet nimenomaan omaa unelmaasi.

Päivästä toiseen meitä pommitetaan toisten ihmisten mielipiteillä siitä, mitä meidän tulisi tavoitella. Omat käsityksemme siitä, mitä haluamme tai mitä tarvitsemme, hukkuvat kaupallisuuteen, toisten ihmisten näkemyksiin ja omiin sokeisiin päämääriimme.

Pysähdy hetkeksi ottamaan etäisyyttä kaikkeen muuhun ja kysy itseltäsi: ”mitä oikein haluan?” Ennen kuin tiedät vastauksen tuohon kysymykseen, miten voit mitenkään tietää, mihin suuntaan juosta?

2. Lakkaa jahtaamasta rahaa

”Rahalla ei voi ostaa onnea, vaikka sillä pääseekin useampiin paikkoihin onnea etsimään”. Tämä lause on kliseenä yhtä vanha kuin raha, mutta se on tänä päivänä aivan yhtä totta kuin silloin, kun joku ensimmäistä kertaa ymmärsi, että vaurauteen ei vaadita rahaa.

Vaurauden mittana voi pitää esimerkiksi elämässään olevia ihmisiä. Rahan jahtaaminen johtaa sinut töihin, joita vihaat, työmäärään, joka tappaa sinut, ja hukkaamaan elämäsi päivät, kuukaudet ja vuodet, joita et koskaan saa takaisin.

Jos olet niin pakonomaisen kiintynyt palkkakuitissasi olevaan numeroon, että annat elämän lipua ohitsesi samalla kun itse pysyttelet taustalla, mitä hyötyä tienaamastasi rahasta oikein on?

Tämä teoria ylettyy myös materian tavoitteluun. Pieni ostosterapia voi toki tilapäisesti parantaa elämääsi, mutta jatkuva materian haaliminen on pelkkä tyhjä ja tarpeeton tapa. Et saa mitään palkintoa siitä, että kuollessasi omistat eniten tavaraa.

Sen sijaan täyttymyksen tunteen kokemiselle on palkinto: sitä sanotaan onnellisuudeksi.

3. Lakkaa jahtaamasta huomiota

Sosiaalinen media on tästä nykyisin erinomainen esimerkki: ihmiset hakevat vahvistusta ja huomiota kaikkialla. Yksi hieno osoitus tästä ovat epämääräiset päivitykset vaikkapa Facebookissa.

Jokaisella meistä on varmasti elämässämme ihmisiä, jotka kirjoittavat päivityksessään tyyliin ”En yhtään tiedä, mitä tehdä :(”, jolloin meidän odotetaan hyppäävän heidän säälin suohonsa rämpimään ja pelastamaan heidät.

Jos et oikeasti yhtään tiedä, mitä tehdä elämässäsi tai elämällesi, päivityksen tekeminen Facebookiin tai Twitteriin ei helpota tilannettasi. Jos sinulla on ongelma, puhu siitä. Ilmaise se. Kannattaa muistaa, miten kävi vanhassa tarinassa ”Poika joka huusi sutta”: lopulta kaikki lakkasivat kuuntelemasta huomionhakuista huutelijaa.

4. Lakkaa hakemasta vahvistusta muilta

Kukaan muu ei ymmärrä sinua, paitsi sinä itse. Kenenkään ei tarvitse pitää sinusta, paitsi sinun itsesi. Jos perustat mielipiteesi itsestäsi muiden ihmisten näkemyksiin, miten sinun voidaan olettaa pitävän itsestäsi?

Elämässäsi tulee väistämättä olemaan – syystä tai toisesta – ihmisiä, jotka eivät vain pidä sinusta. Jos annat enemmän vaikutusvaltaa heille kuin omalle näkemyksellesi itsestäsi, käytännössä annat vastuun omasta onnellisuudestasi heille.

Mutta tiedätkö mitä? Hekin luultavasti etsivät vahvistusta muilta, joten miksi hyppäisit samaan surkeaan soutuveneeseen heidän kanssaan? Herää ymmärtämään, että sinä olet kuka olet, ja rakasta itseäsi juuri sellaisena.

Et koskaan voi olla onnellinen kenenkään muun kanssa, jos et ensin ole onnellinen itsenäsi ja itsestäsi.

5. Lakkaa jahtaamasta ”onnellisuutta”

Onnellisuutta ei voi saavuttaa – se on yhdistelmä ja yhteensulautuma useista elämäsi osa-alueista. Pohjimmiltaan onnellisuus on valinta, joka sinun täytyy tehdä.

Voit kiertää maat ja mannut etsiessäsi onnea, ja jos et osaa nauttia matkasta sellaisenaan, koko matkan tarkoitus menee sinulta ohi. Sellaista elämä on: voit hyvin helposti olla näkemättä metsää etsiessäsi jotain tiettyä puuta, jota ei edes ole olemassa.

Jos ”onnen” voisi laittaa pulloon, sitä ei tulisi myydä – vaan antaa pois. Me kaikki rimpuilemme onnellisuuden kanssa joka ainoa päivä.

6. Lakkaa jahtaamasta menneisyyttä

Jos kuljet elämäsi läpi katsoen vain taaksepäin, et näe sitä, mikä on suoraan edessäsi. Tällä tavoin ainoa tapa nähdä edessäsi olevat asiat on, kun olet jo ohittanut ne. Elämä on edessäsi: käänny ympäri ja katso, millaista se oikeasti on.

Totta kai voit muistella, muistaa, nautiskella ja tukeutua menneisiin kokemuksiin. Mutta älä anna itsesi sokeutua kaikesta siitä, mikä olisi voinut tapahtua, niin paljon, että et huomaa kaikkea sitä, mikä vielä voisi tapahtua.

Lähde: Iheartintelligence.com

Miksi ruoka aiheuttaa suuria tunteita?

Olet varmasti huomannut ilmiön jossa ruoka, ravinnosta puhuminen tai ideoista jakaminen aiheuttaa valtavasti erilaisia tunteita. Tämä on mielestäni kiehtova ilmiö jota ajattelin tarkastella. Minulla ei tähänkään ole mitään totuuksia annettavana, vain vaatimaton mielipiteeni ja tarkastelun tulos.

Mitä ruoka on?

Jotta voisimme ymmärtää ilmiöitä ja niistä tulevia kohtaamisia on mielestäni hyvä ymmärtää ravinnon merkitys. Mitä ruoka oikeastaan meille onkaan. Se näyttäisi olevan yksi perustarpeista. Me tarvitsemme ruokaa elääksemme ja jokainen haluaa sitä itselle saavan. Luonnossa tämä perustarve tyydyttettäisi metsästämällä ja keräämällä tai puolittain puutarhaa pitäen. Meillä tämä perustarve on äärimmäisen helppo tyydyttää, voimmehan syödä milloin haluamme ja mitä haluamme.

Ruoka on myös ollut perinteisesti määrittämässä kulttuuria vahvasti. Ruoka on tuonut esiin niitä piirteitä joita kyseinen asuinpaikka on tarjonnut. Se on ollut enemmän kuin pelkkä kasa ravinteita. Se on ollut ihmisten ja paikkojen ilmentymä josta ollaan oltu ylpeitä. Samalla se on tuonut ihmisiä yhteen, se on kasannut päivän jälkeen leirinuotiolle tai perheen yhteen pitkän päivän jälkeen. Yhdessä ollaan summattu päivä ja ravittu päivän tuomat kulutukset.

Suurin osa ihmisen ajanjaksosta voimme myös todeta, että ruokaa ei olla valittu, ruoka on valinnut meidät. Tämä siitä syystä, että se ruoka mitä oli saatavilla se myös otettiin. Nykyisin tämä asetelma on hieman muuttunut, kun voimme valita ruuan mistä päin maailmaa tahansa, mihin kellonaikaan tahansa.

Tunteet?

Henkilökohtaisella matkallani olen kokenut valtavia tunnelatauksia eri aikakausina mitä ruokaan liittyy. Suurin oivallus jonka olen tehnyt tuntemuksista; Olen määrittänyt itseni ruokavalion kautta. Se mitä söin, oli se mitä edustin. Se mitä edustin, oli jotain mitä halusin olla ja kuulua. Toisin sanoen ympyrä on hyvin ”minä” lähtöinen.

Minä olen x ruokavaliolla = minä olen x ruokavalio. Minä syön pelkästään x ravinteita. Minä olen x.
Luulisin että tämä on jollekin muullekin tapahtunut ruoka polulla. Ehkä tapahtuu edelleen.

Toinen oivallus jonka olen asian tiimoilta huomannut on se, että haluamme olla oikeassa. Me haluamme, että meidän mielipiteemme on oikea liittyen ravintoon ja haluamme tuoda sen selkeästi esille. MINÄ haluan, että minua kuunnellaan. MINÄ haluan, että minut nähdään. MINÄ haluan olla oikeassa. Ja hassulla tavalla jokainen on oikeassa, omasta näkökulmastaan tullessaan. Tämä oikeassa oleminen ei vaan tuo meitä yhtään lähemmäs toisiamme, yhdessä nauttimista, josta olemme tulleet aikojen saatossa. Se vie meidät toisistaan kauemmas, koska haluamme puolustaa näkemystämme, kertoa miksi toinen oli väärässä. Erottaa. Kurkkaa ”ammattilaisia” ja heidän tarvettaan olla oikeassa. Mitä oikeastaan se kertookaan ihmisestä? Halauksen tarpeessa? Minulla se on ainakin sitä ollut.

Pohjimmiltaan minusta tuntuu, että janoamme jotain paljon syvempää kuin pelkkiä ravinteita. Me janoamme jotain suurempaa yhteyttä, joka meillä saattaa tässä ajassa uupua. Teemme ravinnosta ehdottomuuksia, josta jonkun poiketessaan ristiinnaulitaan. Eikö tämä polku ole jo käyty? Mitä tapahtuisi, jos lähtisimme luomaan yhteyttä ihmisiin. Ehkä jopa itseemme. Voisiko olla että opetellessamme hyväksymään itsemme, ruokavaliomme, valintamme, pystyisimme hyväksymään myös toisten valinnat, ruokavaliot ja ajatukset? Voisimmeko miettiä yhteyttämme tähän ympäristöön, jossa elämme, pyrkien tasapainottamaan olemistamme vallitseviin olosuhteisiin?

Ruoka voi olla suuri opettaja meistä itsestämme. Se voi kertoa juuri ne asiat, jotka auttavat meitä kasvamaan. Sen sijaan, että tappelisimme itseämme ja ulkoista maailmaa vastaan, mitä tapahtuisi, jos loisimme rauhan oman sisäisen dialogimme kanssa ja sitä kautta tarkastelisimme maailmaa. Ylipaino ei ole sairaus, se on tarinan kertoja. Se muistuttaa elämästämme viime vuosina. Erilaiset oireet joita ruokavalio meille aiheuttaa yrittää kertoa meille, että jotain on muutettava. Jotain on katsottava syvemmin ja ymmärtäväisemmin. Syömällä roskaa, aivomme muuttavat koostumustaan. Ravinto vaikuttaa meidän olemiseemme hyvin vahvasti, sen takia siihen on myös vahvoja tunteita liitettävissä. Me saatamme kokea ravintoon liittyvät ohjeistukset suoraan aivoissa, suoraan henkilökohtaisissa tunteissamme, jolloin reagoimme hyvin vahvasti takaisin. Usein puolustavasti.

Loppupäätelmät

Ravinto herättää tunteita ja jos näin on, niin miksi sitä vastaan tarvisi taistella? Antaa herättää tunteita, kokemuksia ja ilmiöitä. Se on kai hyvin luonnollista kokea elämää. Mutta tarviiko jokaiseen tunteeseen samaistua niin voimakkaasti, että se muuttaa meidän kokemustamme ympäröivästä maailmasta ja ennenkaikkea ihmisistä.

Voimme kysyä itseltämme:
– Tuoko ruokavalioni enemmän iloa vai kärsimystä?
– Saanko ruokavaliostani energiaa vai väsymystä?
– Onko minulla tarve olla oikeassa vai tarve ymmärtää?
– Mitä kehon tilat pyrkivät minulle kertomaan? Voisiko niissä olla jokin opetus minulle?
– Kuinka saan lisättyä harmoniaa ruokavaliossani? Kuinka saan lisättyä harmoniaa ympäröivän maailman kesken?

Annetaan ruuan yhdistää meidät, tullaan kasaan jälleen heimona ja annetaan jokaisen olla kukkivia kukkia juuri sellaisenaan. Annetaan ravitsemuksen tulla jokaiseen soluumme ja tunnetaan kylläisyyden tunne kokonaisella tasolla. Nautitaan ja annetaan toisten nauttia.

Kuvat: Ulla-Maija Takkunen

Kasvimaa lavassa – oivalliset keinot käyttöön!

Tänäkin keväänä, toukokuun kolkutellessa leudolla kädellä, moni meistä haaveilee lavatarhasta ja toiset jo haaveensa toteuttaneet ovat. Etelässä on varmaan jo lavakausi aivan aluillaan ja samaan aikaan meillä pohjoisessa sataa lunta. Silti minunkin sydämeni väreilee jo tulevaa kasvukautta lavoineen kaikkineen. Herttatuvalla on kuutisen viljelylaatikkoa, jotka on kukanenkin luotu pinomalla kaksi käytettyä lavakaulusta helposti päällekkäin. Myös kaksi vanhaa viskitynnyriä on valjastettu kasveille. Lavatarhurointi ei ole rakettitiedettä, vaan jokaiselle lämmin mahdollisuus kasvattaa ravintoa miltei missä vain. Arvokkaiden epäonnistumisieni kautta olen ymmärtänyt joitain lavatarhuroinnin saloja. Listaan tähän muutamia oivallisia vinkkejä, jotta jokaisen ei olisi tarve tehdä samoja virheitä. Näillä vinkeillä pääsee alkuun tälle kiehtovalle matkalle. Toki oppinut olen myös onnistumisten kautta, joten niitäkin puutarhasydämelläni sinulle ojennan.

Perustaminen

Lavatarhaa perustettaessa olisi parasta, jos lavaa ei tarvitsisi eristää maasta millään, vaan olisi hyvä maan pyhän elämän olla yhtä lavatarhan kanssa. Myös lavatarha tarvitsee kukoistaakseen maaperänotuksia, joista olen kirjoittanutkin aika paljon. Itse perustin osan lavatarhani vanhan ruusupensaan paikalle ja käytin juurimattoa estääkseni juurivesojen vallattomat tanssit. Olen kuitenkin tehnyt juurimattoon reikiä, repinyt ja viiltänyt puukolla, jotta lieroillakin olisi vapaa kulku talveksi alle routarajan. Toiset lavani perustin suoraan nurmikolle pahvien päälle, jotka maantuvat muutamassa kesässä miltei kokonaan. Koen, että lavojen kasvualustan ollessa maahan yhteydessä jotain suurta ja selittämätöntäkin tapahtuu. Ja myös selitettävissä olevaa, kuten kosteuden nouseminen syvemmältä kasvien käyttöön ja juuri tämä kaiken elävän yhteydessä oleminen.

Joskus lavan eristäminen on siis tarpeen, koska usein lavatarha on perustettava yksinkertaisesti sinne missä on vapaata tilaa. Jos perustat kiehtovan lavatarhan patiolle, asvaltille tai vaikka parvekkeelle, on se tietysti eristettävä. Lavan ollessa nostettuna jalaksille tai muulla tavoin täysin eristetty, olisi tuikitarpeen salaojittaa lavat, jottei ylimääräinen, seisova vesi tukahduta kasveja. Eristettyyn lavaanhan ei eksy maaperänotuksia itsestään, joten meidän on toimittava heidän apureinaan, jotta he voivat puolestaan toimia meidän. Eli kanna lavarhaasi parhaita puutarha-apureita ja muista, ettei loistavia lieroja ole koskaan liikaa!

Kasvualusta

Hyvä kasvualusta pidättää kosteutta, on ravinteikasta, ilmavaa ja sisältää pyhää eloperäistä ainesta hajotettavaksi. Useimmat meistä käyttävät lavoissansa ostomultaa, joka on kenties helpoiten saatavilla. Minä hain peräkärryllä multaa tuolta naapuripitäjästä ja sillä lavani täytin. Siinä säästää luontoa ainakin muovipakkauksien osalta, joten jos sinulla on tämmöinen mahdollisuus, niin käytä toki se. Olen huomannut, ettei tämänmoinen ostettu, seulottu maa-aines todellakaan yksinään riitä. Jotkut jopa vaihtavat kasvualustan lavoihinsa joka toinen vuosi, mutta pitämällä kasvualustasta hyvää huolta ei sitä vaihtaa tarvitse (paitsi jos sinne eksyy jokin oikein ärhäkkä maalevintäinen kasvitauti).

Olen kerännyt tuhkaa talvistani talteen, vaihtanut villivihannesopastusta hevosenkakkaan, haalinut olkea, rapsuttanut kuivaa kasviainesta pihamaalta ja kantanut pihamaata / peltomaata sekaan lavojen kasvualustaan. Myös kompostia olen lämpöisiin lavoihini laskenut. Joten paranna ostomultaa kaikilla näillä elementeillä tai ainakin niillä, jotka saavutettavissasi ovat. Ostomultahan on yleisesti kalkittua, joten ensimmäisenä vuonna ei kannata tuhkaa lisätä. Muita aineksia kuitenkin rutkasti heti sinne sekaan, niin kasvu saapi suurta voimaa! Jos sinulla tai ystävälläsi on tulipesä, niin tuhkan lisäksi hiilet ovat mitä arvokkainta materiaalia kasvualustaan. Kuivina kausina ne pidättävät kosteutta ja vapauttavat sitä maahan ja märkinä kausina taas sitovat kosteutta. Joku suuremmoinen ihminen joskus sanoi, että hiilten lisääminen kasvualustaan on kuin heittelisi puutarhamökkejä kasvualustan pieneliöille.

Olen havainnut, ettei lavoja kannata täyttää kasvualustalla piripintaan, koska tällöin ne kuivuvat paljon, paljon herkemmin ja kasvit haihduttavat tuulessakin enemmän. Kastelun tarve on mielestäni ainut lavatarhuroinnin miinus ja siksi pyrinkin tekemään kaikkeni, jotta se tarve vähenisi. Kannattaa siis jättää 10 – 15 cm tilaa, jolloin lavan seinien sisäpuolelle muodostuu suotuisa mikroilmasto ja kasvit viihtyvät paremmin.

Kasvatuksen ihmeellisyys

Lavatarhassani suosin monipuolisesti kasvien kasvattamista vieri vieressä, lähekkäin, kosketuksissa toisiinsa, monen korkuista ja näköistä sulassa sovussa. Kun kasvilava on täpösellään kasveja, ei rikkaruohotkaan pääse heidän ylitsensä rehevöitymään, vaan pysyvät ruodussa. Lähekkäin, yltäkylläisesti kasvatetut kasvit myös haihduttavat vähemmän, koska juuristoon ei paahde pääse porottamaan. Lavatarhurinna suosii myös hyväksi todettuja kasvikumppaneita ja kokeilee rohkeasti uusia kasveja, intuitionsa ja muiden rakkaudella ojentamien vinkkien ohjaamana. Laitan vahvasti tuoksuvia yrttejä jokaiseen lavaan kasvamaan. Tomaatti ja persiljakin näyttäisivät viihtyvän yhdessä, samoin tomaatti ja basilika. Kukkia ei passaa puutarhurin unohtaa tarhastansa. Etenkin hyvin helposti kasvatettavaa kehäkukkaa ja mahdollisimman jalostamattomia samettikukkia esim. rohtosamettikukkaa kannattaa suosia jokaisessa lavassa, sillä he tukevat kasvien terveyttä mittaamattomin tavoin. Vältä kasvattamasta samoja kasveja samoissa lavoissa vuodesta toiseen eli otappa lämmöllä kiehtova vuoroviljely haltuun. Vuoroviljely on ekologista terveydenhuoltoa ja sen suunnittelu käy mukavasta aivojumpasta keskellä talvea ja kuljettaa kevyesti iki-ihaniin puutarhaunelmiin.

Lannoittaminen ja kattaminen

Kasvualustan ei tulisi koskaan olla paljaana, vaan se tulisi peittää jollain eloperäisellä. Lavatarhan lannoittamiseen riittää vallan mainiosti ruohosilppukate, jota yleisesti on ylenmäärin tarjolla. Ruohosilppukate parantaa myös kasvualustan rakennetta lierojen viihtyvyyden kautta, vähentää kastelun tarvetta pitäen kosteuden tasaisena ja tasaa lämpötiloja. Kaikin puolin puhdasta kultaa, jota voi lisäillä vaikka joka toinen viikko, sitä mukaa kun entinen kerros maatuu ja painuupi. Itse olen lannoittanut lavoissa kasvaneita, paljon ravinteita vaativia tomaatteja myös virtsallani. Siitäkin kirjoitin aiemmin täällä. Paljaan kasvualustan kattamiseen voi käyttää myös eläviä, kasvavia kasveja, eli kylvää aluskasvillisuudeksi vaikka jotain salaattia tai esimerkiksi apilaa. Kasvukauden päätteeksi lavatarhan kasvualusta kannattaa suojata syksyn lehdillä ottaen näin jälleen mallia luonnosta.

Onnea ja suurta inspiraatiota olkoot satoisat lavatarhamme pullollaan! Parasta ruokaa läheltä!

Paha unettomuus oli kehon viesti siitä, että nyt on pakko hidastaa

Syyskuussa 2013 olin tehnyt aivan liian monta ympäripyöreää työpäivää. Tein töitä kotoa käsin enkä ollut moneen päivään poistunut edes asunnostamme. Olin tuijottanut tietokoneen kelmeää näyttöä aamusta iltaan.

Typerää, tiedän. Työteho alkaa laskea kuin lehmän häntä kun mielelle ei anna aikaa palautua. Mutta kun en ollut saanut mielestäni tarpeeksi aikaan, niin tuttuun tapaan piiskasin itseni suorittamaan vielä vähän lisää. Sisulla siitä selviää, sanoi suomalainen.

Taannoin käynnistäessäni autoani, mittaristoon syttyi keltainen varoitusvalo. Moottori tuntui käyvän oudon epätasaisesti, joten sammutin sen nopeasti. Ohjekirjan mukaan pakokaasuarvot olivat heikentyneet ja auto tulisi viedä huoltoon.

Työnsin auton takaisin pihaan ja huolissani ”kilautin kaverille”, tutulle automekaanikolle. Selvitin ammattitaitoisen korjaamon osoitteen ja hinautin auton sinne. En halunnut ottaa riskiä, että vaurioitan autoa ajamalla sen pajalle.

Mitä sitten tein kun mieleni mittaristossa vilkkui joulukuusena punaisia ja keltaisia varoitusvaloja? En mitään. Jatkoin niistä välittämättä.

On hämmästyttävää miten herkästi reagoin riskitekijään autoni moottorissa, mutta oman hyvinvointini piiputusta en ollut valmis ottamaan todesta.

Sitä saa mitä tilaa. Yht’äkkiä joku elimistössäni leikkasi kiinni, enkä saanutkaan enää unta. Meni köysi potkuriin. Öisin väsytti, vaan ei nukuttanut. Kärsin kolme kuukautta pahasta unettomuudesta. Joinain öinä nukuin vain tunnin ja toisina öinä muutaman. Nyt soimasin itseäni sitten siitä, että en ollut levännyt tarpeeksi ajoissa…

Ylikierroksilla käyvä mieleni oli ollut jo pitkään stressaantunut ja hermostunut, mutta olin oppinut sietämään sellaisia tunteita vuosikausien harjoittelulla. Olin perinteisesti vaatinut itseltäni paljon ja odottanut myös paljon tuloksia.

Koulumaailma oli opettanut minut tarkaksi ja mallikelpoiseksi suorittajaksi. Peruskoulun ja lukion paras päästötodistus. Armeijan saapumiserän priimus ja RUK:sta valmistuminen erityismaininnalla. Valmistuminen diplomi-insinööriksi erityismaininnalla.

Eikä tahti yhtään hidastunut, kun ryhdyin yrittäjäksi vajaat seitsemän vuotta sitten. Päinvastoin. Identiteettini alkoi kietoutua yhä enemmän päivittäisiin tekemisiini. Olin ylpeä siitä, että olin uskaltanut hypätä hyvästä työpaikasta yrittäjäksi kahden ystäväni kanssa, toteuttamaan isoa unelmaa.

Tunteet kertovat paljon tarpeistamme jos vain pysähdymme kuuntelemaan. Ne ovat kuitenkin luonteeltaan usein hienovaraisia, tavanomaisia vihjeitä, jotka meidät on opetettu sivuuttamaan. Unettomuus sen sijaan oli minulle kuin isku vasten kasvoja, kehotus pysähtyä ja selvittää asioita pääni kanssa.

Huomasin, että olin kasannut itselleni vuosien aikana valtavan stressikuorman omilla perfektionistisilla ajatusmalleillani. Halusin kokea itseni arvokkaaksi saamalla paljon aikaan. Paradoksaalista kyllä, juuri ne mallit, joilla koitin pakottaa itseni tuottavaksi, olivatkin pahimpia esteitä sisältäni kumpuavalle luontaiselle tuottavuudelle ja aidolle tekemisen ilolle.

Olin alkanut myös vältellä uusien haastavien asioiden aloittamista ja loppuun saattamista, koska en halunnut epäonnistua. Huono homma yrittäjälle, sillä yrittäminen jos mikä on riskien ottamista. En tietenkään ollut aiemmin ymmärtänyt, että vitkasteluni johtui perfektionistisista ajatusmalleista.

Epäonnistumiset ovat kuitenkin välttämättömiä välivaiheita matkalla onnistumiseen. Joskus sitä onnistuu ja joskus ei. Tekemällä saa kuitenkin aina tuloksia, joista voi oppia. Ylianalysoimalla ja liialla varmistelulla ideat jäävät iäksi toteuttamatta tai syntyvät kuolleena.

Pelastuksekseni ei riittänyt, että olin opiskellut vuosia NLP:ta, lukenut satoja itsensäkehittämiskirjoja ja valmentanut muita menestymään. Olin keskittynyt haalimaan aina vain lisää työkaluja, joiden avulla voisin nostaa tasoani. Nyt oli kuitenkin aika korjata perusta, jolle mieleni maja oli rakennettu. Valita oikeat työkalut sisätöihin ja todella käyttää niitä.

Ongelmieni ytimenä olivat perfektionistiset ajatusmallit, jotka nojasivat vaatimuksiin, rajoituksiin, odotuksiin, syytöksiin, vertailuun ja häpeään. Onnistumisen pakko, epärealistiset vaatimukset itseä kohtaan ja riittämättömyyden kokeminen kun rima olikin liian korkealla, liiallinen pikkutarkkuus ja ehdottomuus tietyissä asioissa.

Kun aloin hahmottaa mieleni maisemaa paremmin, niin pystyin alkaa muuttamaan sitä armollisemmaksi. Luin aiheeseen liittyviä kirjoja, kävin valmennettavana ja selkeytin ajatuksiani paperille. Tein muutokseen tarvittavaa työtä.

Ymmärsin, että koemme tunteina ajattelumme elämästä, emme itse elämää. Stressaavat ajatusmallit luovat stressaavan elämän. Omalla kohdallani normaalit stressinhallintakeinotkaan eivät tuntuneet auttavan pitkävaikutteisesti, ennen stressiä aiheuttaneiden perfektionististen ajatusmallien purkamista.

Itsetutkiskelu tuotti tulosta ja palaset päässäni alkoivat loksahdella kohdalleen. Vain puoli vuotta unettomuuden jälkeen olin jo innostunut tekemään haastavan, usean kuukauden mittaisen työprojektin hymyssä suin ja uudella asenteella. Tein sen tehokkaammin kuin koskaan!

Työssäni nettiliiketoimintavalmentajana aloin havaita myös asiakkaitteni toiminnasta, että täydellisen suorituksen tavoittelu on varma tapa lamaantua. Mitä enemmän aloin nähdä perfektionististen ajatusmallien rajoittavan myös ympärilläni olevien ihmisten elämää, sitä suuremmaksi haluni auttaa kasvoi. Päätin, että jos voisin auttaa muita oivaltamillani asioilla, tekisin sen.

Ensimmäinen tilaisuus auttamiseen tarjoutui kun sain puhujakutsun marraskuun 2014 Täysii-seminaariin. Sain kertoa Tampere-talossa puolelle tuhannelle henkilölle muutosprosessissani oppimistani asioista. Uudet vähemmän perfektionistiset ajatusmallit auttoivat minua, jotta uskalsin jakaa itsestäni julkisesti jotain näin henkilökohtaista. Kyllä se silti vähän jännitti.

Seminaarin lopuksi ihmiset jonottivat luokseni ja lähettivät sähköpostia, kertoakseen omista taisteluistaan perfektionismin kanssa. Huomasin, että en ollut todellakaan yksin. Suomalainen kulttuuri on erittäin perfektionistinen kaikkine sääntelyineen ja suomalaiset ovat perfektionistista kansaa.

Perfektionistiset ajatusmallit aiheuttavat stressiä, huolta, levottomuutta, ärtyneisyyttä, vihaisuutta, jännittyneisyyttä, ahdistusta ja jopa masennusta.

Hyvä uutinen on, että perfektionismi on enimmäkseen oppimisen, ohjelmoinnin ja ehdollistumisen tulosta. Jos olet oppinut tavan, niin voit oppia myös uuden, paremman tavan. Ajatuksesi voivat muuttua ja niin voit sinäkin.

Muista, olet paljon enemmän kuin saavutuksesi ja menestymisesi! Olet uniikki. Ja ihana, kun jaksoit lukea tänne asti. Kiitos.

19 totuutta, joita et oppinut koulussa – Olet kauniimpi, viisaampi ja kykenevämpi kuin tiedätkään

Matkan varrella oppiminen on osa elämää, mutta kukaan ei anna sinulle siihen käyttöohjeita. Se ei ole kuin koulu, jossa luetaan tehtävänanto ja toivotaan, että läpäistään testi. Elämä on monimutkaisempaa. Kokemuksemme ovat käyttöoppaamme, ja mitä syvemmälle jokaiseen hetkeen menemme, sitä palkitsevampi oppitunti voi olla.

Takaisku, sairastuminen, avioero, ero, pelko ja turhautuminen saattavat saada sinut pohtimaan: ”Miksi tämä kaikki?” Jos tunnet olevasi jumissa, et ole yksin. Suurin osa meistä putoaa välillä yksin olemisen mustiin aukkoihin, joissa tuntuu kuin kaiken joutuisi kokemaan yksin ja ongelmamme ovat suurempia kuin me itse.

Mutta yksi asia, johon voimme luottaa, on kasvu. Jos mikään ei muutu, ei tapahdu myöskään kasvua, joten muutos ei välttämättä ole huono asia. Jokainen päivä sisältää uuden mahdollisuuden yrittää uudelleen ja oppia lisää.

Jos saisit kirjeen tulevaisuuden sinulta, siinä saattaisi lukea jotakin tällaista:

1. Jokaisen elämään mahtuu jotakin vaikeaa. Myötätunto on universaalia kieltä.
2. Kun vanhenet, kehosi muuttuu. Sinun tulee vain hyväksyä se.

3. Jokaisen ei tarvitse pitää sinusta, mutta voit silti tuntea itsesi rakastetuksi.
4. Elämäsi paras ihmissuhde on suhde itsesi kanssa. Mitä nopeammin opit parhaaksi ystäväksi itsesi kanssa, sitä helpompaa elämä on.

5. Olet kauniimpi, viisaampi ja kykenevämpi kuin tiedätkään.
6. Onnellisuutesi on suorassa yhteydessä siihen, mitä olet halukas hyväksymään ja mistä olet valmis päästämään irti.

7. Anteeksianto voi olla yksi elämän vaikeimmista asioista. Mutta kun pystyt siihen, voit tuntea sellaista ehdotonta vapautta, mitä et ole osannut edes kuvitella.
8. Kaikki on yhteydessä. Se, mitä koet elämässäsi nyt, on osa suurempaa kokonaisuutta.

9. Rakkaus ei koskaan lopu. Suhteesi saattaa muuttaa muotoaan, mutta rakkaus on sisälläsi ikuisesti.
10. Epävarmuutesi ja pelkosi ovat osa opetusta. Niiden voittaminen on osa elämää.

11. Sinä et ole koskaan hakoteillä tai jäljessä. Kaikki on oikeassa järjestyksessä.
12. Tee sitä, mitä rakastat, mahdollisimman paljon ja usein. Se on nopein tie saavuttaa onnellisuus.

13. Itsensä laittaminen etusijalle ei ole itsekästä. Se on välttämätöntä hyvinvointisi takia.
14. Mikään määrä syyllisyyttä ei ratkaise ongelmia. Ahdistus ei muuta tulevaisuutta. Ole läsnä – läsnäolosi on tärkeintä annettavaa, mitä sinulla on.

15. Jokainen ihminen tässä maailmassa tahtoo samaa: rakkautta ja hyväksyntää.
16. Onnellisuuden lykkääminen tulevaisuuteen tarkoittaa sitä, että olet siihen saakka onneton.

17. Kokemusten tutkiminen on palkitsevampaa kuin asioiden tutkiminen.
18. Opit tuntemaan tien matkallasi. Luota siihen, mitä tapahtuu, ja pysy kyydissä.

19. Et ole tehnyt virheitä. Olet juuri siellä, missä sinun tarvitsee olla, päästäksesi sinne, minne haluat.

Lähde: www.mindbodygreen.com

Millaisena sinä olet oppinut tuntemaan itsesi?

Ihminen värittää nykyhetkeä muistojen kautta syntyneellä maailmankuvalla. Ei ole yhtä todellisuutta, yhtä näkyä arkipäivästä. Se millaisena henkilökohtainen maisemasi aukeaa riippuu monista asioista. Temperamentista, kasvatuksesta, aivokemiasta ja ihmisistä, jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen. Meille voi syntyä myös valemuistoja ja vaikka jokin hetki ja tapahtuma olisi kiistattomasti tapahtunut, ovat hetket siitä piirtyneet eri kokijoiden mielenmaailmaan eri tavoin. Tämä kertoo yksilöllisestä tavastamme seuloa tietoa ja huomioida asioita.

Kokemuksemme syntyvät ja elävät meissä, yksilöllisissä, taidokkaissa ja ainutlaatuisissa ihmisissä. Muistan, kuinka muutamia vuosia sitten havahduin ajatukseen, että ehkä monet kipeät tapahtumat elämässäni eivät johtuneetkaan siitä, että olisin joutunut normaalia haastavampien ihmisten tai tilanteiden eteen. Rupesin miettimään, että ehkä mieleni on normaalia herkempi tuntemaan kipua. Elaine N. Aronin kirjasta Erityisherkkä ihminen sain ajatuksilleni tutkimuksellista katetta. Samalla sain mahdollisuuden sanoittaa ja kuvittaa elämääni uudelleen, tutustua itseeni uudesta näkökulmasta ja kuten vahvasti koin, rikastua itsestäni lisää. Koska nyt ymmärsin, että siinä kuin tuo persoonallisuuspiirre antaa elämääni välillä koviakin haasteita, joiden kanssa selviytyä, antaa se samalla myös suuren määrän hienoja asioita, joita ilman minä en olisi minä.

Logoterapia kannustaa ihmistä etsimään merkitystä elämään, löytämään vapautta valintoihin ja vastuuta tekemisiin. Se kutsuu meitä jokaista itsemme äärelle ottamaan selvää keitä olemme ja mistä tulisimme ehyemmiksi ja kokonaisemmiksi. Koska onni ei ole aineellista hyvää, menestystä tai ikuista juhlaa, vaan tahto löytää sisältään ne elämän synnyttämät kysymykset, jotka etsivät vastauksia ja lähteä sitten niiden perään. Kutsumus täyttää oma maljansa. Tulla itsensä kokoiseksi, sen kauniin ainutlaatuisen ja korvaamattoman potentiaalin, joka on meissä jokaisessa olemassa. Tähän voi mennä aikaa, mutta milloinkaan elämässä ei ole liian myöhäistä alkaa olla itselleen hyvä.

Psykologi ja psykoterapeutti Mirja Sinkkonen kirjoittaa Naisen aika -kirjassaan: ” Sisäinen ja usein tiedostamaton vastarinta on pelottavissa tilanteissa vahvaa. Silloin löytyy loputtomasti syitä olla heittäytymättä muutokseen. Hyvä, et ole vielä valmis. Jatka matkaasi, ehkä piankin tulee se päivä, jolloin olet jo valmis. Lohdullista, eikö totta? Muutos ottaa aina aikansa, eikä siihen voi pakottaa. Kun aika on kypsä, muutos kyllä käynnistyy.”

Deepak Chopran oppipoika

Taisi olla vuosi 2005 ja takana oli liki parikymmentä vuotta tiukkaa vääntöä liike-elämässä ja sen myötä myös oman elämän syövereissä. Moneen kertaan uusien bisnesten kuolemanlaaksoissa henkitoreissa rannalle raahautuneena, aloin lopultakin kysymään itseltäni kaiken tarkoitusta. Kaikki se, mitä kuvittelin elämän olevan, vaikutti jotenkin ulkopuoliselta, etäiseltä, sellaiselta että se ei ole minua varten. Kasvavan yrityksen vaikeudet imivät mehut niin töissä kuin kotonakin. Tilanne tuntui umpikujalta. Mitä minä en ollut ymmärtänyt? Mikä meni ohi hahmotuskykyni?

Välähdyksiä

Onneksi olin kuitenkin ymmärtänyt esittää kysymyksiä. Sellaisia avoimia kysymyksiä, joihin en edes osannut odottaa vastauksia. Mitä on onnellisuus? Mikä on elämän tarkoitus? Kuka minä oikein olen? Vähitellen vastauksia alkoi putoilemaan, eri muodoissaan, tilanteissa, joissa en niitä osannut odottaa. Tämä kuulostaa kliseiseltä ja onkin sitä. Oli miten oli, sain kokea ensimmäisiä energiakokemuksiani, ensimmäisiä väläyksiäni tietoisuuden uusista tasoista, ensimmäisiä oivalluksiani mieltä suuremmista asioista, joista minulla ei todellakaan ollut hajuakaan. Minulle raotettiin sellaista porttia, jota olin ilmeisesti kysymyksilläni koputellut tietoisen mieleni ollessa vielä täysin kahvilla.

Vaimolta salaa

Päätin perehtyä kokemiini asioihin ja kun olin kerran ns. normaali, yhteiskunnan hyväksymä ja perheellinen työhullu yrittäjä, lähdin ensimmäiselle reiki kurssilleni vaimoltani salaa. Ettei vain kukaan luule että olen jotenkin hurahtanut. Siitä matka jatkui varovaisesti uusien koulutusten muodossa ja pian myös kirjallisuutta ahmien. Olin astunut polulle, jolta ei ollut paluuta. Sellaiselle elämän kannalta oikeasti oleelliselle polulle, joka alkoi vähitellen näkyä jo kotonakin.

Deepak iskeytyy ohimolle

Deepak Chopran kirjallisuus osui silmiini ja resonoi suoraan ytimeeni. Luin hänen kirjojaan, kuuntelin hänen kirjojaan eri teemoja sulatellen ja esimerkiksi nurmikkoa leikatessa, uppouduin tarinoihin ja oivalluksiin, jotka löysivät minussa otollisen maaperän. Olin ilmeisesti sopiva kasvualusta tieteellis-mystiselle ja kvanttifyysis-henkiselle maailmankatsomuksen tarkastelulle. Meditaatioineen kaikkineen. En edes muista mikä oli ensimmäinen hänen kirjoistaan mutta ne tuntuivat johtavan minua suoraan vaiheesta toiseen, missä järjestyksessä niitä sitten luinkin. Ne tekivät sen sopivasti kyseenalaistaen, ilman absoluuttista dogmia ja sehän sopi minulle.

Wisdom of Healing

Jo tuolloin Google kertoi että Chopra Center järjestää Englannissa kurssin, joka avaa ymmärrystä mielen ja tunteiden merkitykseen hyvinvoinnille. Sinne siis, ilman minkäänlaista terveydenhuollon koulutusta, oivaltamaan ensimmäisiä isoja asioita Chopralaisesta hyvinvointikäsityksestä. Deepakin yhtiökumppanin, nyt jo edesmenneen huippulääkäri ja mystikko David Simonin lause on jäänyt lähtemättömänä mieleeni: “95% kaikista ihmisen sairauksista juontaa juurensa mieleen.” Voiko tämä olla totta? Ja jos on, miksi emme toimi tuon seikan mukaisesti ja keskity mielemme hoitamiseen ja tunnemaisemamme puhdistamiseen? Tästä hetkestä alkoi päivittäinen meditointini.

Lisää syvyyttä meditointiin

Tuolla hetkellä halusin oppia lisää, halusin ymmärtää enemmän. Niinpä lähdin tekemään matkaani kohti syvempää viisautta ja kaikesta työkiireestä huolimatta matkasin jenkkeihin Chopra Centerin syventävälle kurssille. Häntäluu tulehtuneena ja oikeasti rasittavan matkan jälkeen pääsin perille kurssipaikkaamme ja ihmettelin että mitä ihmettä minä teen täällä? Miksi minä olen täällä? Olin todellakin pelkkänä kysymysmerkkinä. Ensimmäisen kurssipäivän aamuna oli edessä ensimmäinen yhteinen meditaatiomme, jossa me kaikki 250 kurssilaista laskeuduimme ajatustemme ohi tuohon meditaation rauhaan. Tuolla hetkellä ymmärsin tulleeni kotiin. Meditaation kotiin.

Deepakin ymmärryksestä ammentaen

Tuolla viikolla Deepak antoi meille valtaisan annoksen omaksuttavaa niin terveyteen, meditaatioon kuin tietoisuuskäsitykseemme liittyen. Deepak oli sysännyt minut aikoinaan liikkeelle ja jaksoi tehdä sen edelleen. Deepakin kokonaisvaltainen ymmärrys oli minulle syy jatkaa meditaatio-ohjaajakoulutukseen asti. Kaikki Chopra Centerin kouluttajat olivat kukin olleet omalla tavallaan merkittäviä ja tuo monitahoinen kokonaisuus on avautunut täydellisemmin vasta paljon tuon kurssin päättymisen jälkeen. Minulle opettajakurssi oli se tarpeellinen rohkaisu kertoa kokemistani hyödyistä muillekin. Kun otin vastaan diplomini, oli selvää, että oli aika tulla ulos henkisestä kaapistani. Vasta vuosia, vuosia sen jälkeen kun olin ensimmäisen kerran kysynyt itseltäni sen oleellisen kysymyksen: Kuka minä olen?

Deepak tänään

Noin viisi vuotta tuon ”ajanlaskun uuden alun” jälkeen, kysynkin itseltäni että mitä Deepak merkitsee minulle tänään? Vaikka en itselleni guruja kaipaakaan, huomaan edelleen löytäväni kunnioitusta sitä huimaa kvanttifysiikan, tietoisuuden ja henkisyyden ymmärrystä kohtaan, jota hän edelleen ja yhä syvemmin meille jakaa. Kymmenet miljoonat ihmiset ovat saaneet elämäänsä jotain uutta hänen kauttaan ja koko tietoisuuden tutkimus on noussut pykälää ylemmälle tasolle juuri hänen ansiostaan. Deepak, tämä usein kiisteltykin mystikko ja tiedemies, rikkoo rajoja yhdistäen hyvin vanhaa viisautta vasta kajastamassa olevaan, uuteen maailmankaikkeuden energeettiseen ymmärrykseen. Tällainen tietoisuutta nostava ja ymmärrystä laajentava toiminta ansaitsee edelleen arvostukseni.

Deepak tulee Suomeen kesäkuussa!

Deepak avaa tietoisuuden merkitystä hyvinvoinnille Kulttuuritalolla pidettävässä luentotilaisuudessa 11.6.2015. Tuo tilaisuus tarjoaa meille kaikille loistavan mahdollisuuden kurkistaa uuteen hyvinvoinnin paradigmaan ja miettiä omaa rooliamme hyvinvointimme luomisessa ja ylläpidossa. Tietoisuuden merkityksen ymmärtäminen on se suurin mahdollinen sote-uudistus, mitä kuvitella saattaa.

On suuri ilo ja kunnia olla toivottamassa hänet tervetulleeksi Suomeen ja tuohon tilaisuuteen. Teen sen kiitollisuudella kaikesta siitä mitä olen matkallani saanut kokea.

Mitä vielä odotat?

Tiedätkö ne asiat, joita olet halunnut tehdä jo aikoja sitten, mutta et vain ole jostain syystä saanut aikaiseksi toteuttaa? Kaikki ne mahtavat suunnitelmat ja ideat, joiden toteuttaminen vaatii aina vielä jonkin osasen paikalleen asettumista ennen kuin ne voivat realisoitua.

Suunnitelmista tulee hienompia ja tarkempia, mutta et missään vaiheessa pääse itse toteutusvaiheeseen. Sitten kun on kuin mantra, joka pyörii päässäsi.

Olen huomannut, että meillä jokaisella on olemassa erilaisia arkkityyppisiä tapoja toimia ja reagoida asioihin. Käyttäytymismalleja, joita toistamme uudestaan ja uudestaan. Pelkoja, jotka estävät meitä tekemästä asioita, joita haluaisimme.

Kutsun näitä egon arkkityypeiksi. Sitku-kuningatar/-kuningas on yksi näistä arkkityypeistä. Perfektionistinakin tunnettu.

Sitku-kuningatar/-kuningas vaatii itseltään aivan hirmuisen paljon. Kaiken pitäisi olla lähes täydellistä ennen kuin hän on tyytyväinen itseensä, jos silloinkaan. Häneltä voi jäädä kokonaan haluamansa asiat tekemättä, koska hän ei voi tehdä mitään ilman, että kaikki palaset ovat täydellisesti paikallaan ennen aloittamista. Hänen korkeita odotuksiaan ei pysty täyttämään kukaan. Etenkään hän itse.

Miksi hän vaatii itseltään niin paljon? Sitku-kuningatar/-kunigas pelkää usein tiedostamattaan, että häntä ei hyväksytä, jollei hän ole täydellinen.

Minä olen entinen Sitku-kuningatar. Enää tällä perfektionismiin pyrkivällä hahmolla ei onneksi ole jatkuvasti ohjaksia elämässäni, mutta aina välillä eteen tulee asioita, joissa edelleen toimin Sitku-kuningattaren tavoin.

Viime kuukausien aikana olen kuvannut ja tehnyt materiaaleja Sydämen Polku –nettikurssiani varten. Kurssin, josta olen aivan todella innoissani ja jonka olen tiennyt tekeväni jo usean vuoden ajan. Siis usean vuoden!

Sitku-kuningatar yritti pitkään keksiä tekosyitä sille, miksi en pystyisi vielä tekemään kurssia. Välillä minulta puuttui visuaalinen ilme, välillä kamera, välillä ei löytynyt sopivaa kurssialustaa ja aikahan oli aina kortilla tähän projektiin. Suunnitelmat kurssin osalta oli ihan selkeät jo pitkään, mutta mitä monisyisemmät syyt tekivät tästä inspiroivasta projektista sitku-projektin.

Eläminen sydämestään käsin vaatii vastuunottoa itsestä ja omasta elämästä. Siitä, että toteuttaa asioita, joita sydämessään tietää oikeiksi.

Minä olin antanut nettikurssin osalta vastuun Sitku-kuningattarelle ja onneksi tulin siitä tietoiseksi. Ilman tietoiseksi tulemista on hyvin vaikea muuttaa asioita. Aloin tietoisesti valita toimia keskikohdastani käsin. Tämä tarkoitti rohkeuden valitsemista.

Rohkeuden valitseminen oli 2-osainen prosessi:

”Just do it” -mantran käyttöönotto
Sen jakaminen ihmisille, mitä olen toteuttamassa

”Just do it ” -mantra sai minut epäröinnin hetkellä ryhtymään toimeen. Asiasta kertominen laittoi asiat liikkeelle vielä voimakkaammin.

Koko sydämestäni kannustan sinuakin ottamaan elämäsi ohjat itsellesi ja alkaa tekemään sitä, mikä sinua inspiroi. Lähteä liikkeelle ja antaa mennä. Oppia matkan varrella. Nauttia siitä, että sinä teet, luot ja toteutat. Jakaa sitä, missä sinä olet hyvä. Ottaa ensimmäinen askel. Antaa itsesi tehdä virheitä. Kehittyä matkan varrella ja antautua vain nauttimaan matkasta.

Rakkaudella, Laura

Anopinkieli onkin happitehdas – 3 tuttua viherkasvia, jotka raikastavat sisäilmaa tehokkaasti

Kasvit ovat luonnonmukainen tapa puhdistaa huoneilmaa. Raitista ilmaa saa ikkunasta, mutta sekään ei välttämättä ole kovin puhdasta ainakaan kaupungeissa. Sanotaan, että sademetsät ovat maapallon keuhkot. Samaa kasvien puhdistavaa ominaisuutta voi soveltaa sisätiloihinkin. Laadukas sisäilma tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia ja parantaa esimerkiksi unen laatua.

Yhdysvalloissa on paikallinen ympäristönsuojeluvirasto rankannut sisäilman laadun viiden suurimman terveysriskin joukkoon. Ensiksi kodista kannattaa poistaa tavarat, mitkä sisältävät haitallisia kemikaaleja, esimerkiksi ilmanraikastimet, muovilattiat, formaldehydillä käsitelty puristettu puu ja liuottimet.

Yhdysvaltalainen tutkija Kamal Meattlen mukaan kolme tavallista huonekasvia strategisesti sijoiteltuna ympäri kotia parantavat huomattavasti sisäilmaa.

Arekapalmu (Areca catechu) on hyvä kasvi olohuoneeseen, koska on happitehdas päiväaikaan. Meattle suosittelee neljää hartiakorkuista kasvia per henkilö.

Anopinkieli (Sansevieria) on hyvä kasvi makuuhuoneeseen, koska on happitehdas illalla. Meattle suosittelee 6-8 vyötärönkorkuista kasvia per henkilö.

Rahapuu (Crassula ovata) on ”erikoistunut” kemikaaleihin, eli suodattaa tehokkaasti formaldehydiä ja muita ilmaan haihtuvia orgaanisia kemikaaleja.

Tutkijan suosittamat määrät saattavat tuntua hurjilta, varsinkin jos koti on pieni. Kotiin ei tarvitse viidakkoa rakentaa, kasvit puhdistavat huoneilmaa vaikka niitä olisi vähemmänkin.

Muita hyviä ilmanpuhdistajia:

Varjomuratti (Hedera helix)

Isoposliinikukka (Hoya carnosa)

Hienohelma (Asparagus densiflorus)

On hyvä aina tarkistaa kasvien myrkyllisyys lasten ja kotieläinten varalta. Lehdet kannattaa pitää puhtaina ja putsata säännöllisesti pölystä, jotta kasvit pystyvät tekemään työnsä kunnolla. Myös pintamulta on hyvä pitää puhtaana. Terveet kasvit suodattavat ilmaa parhaiten.

Lähde: Mindbodygreen

10 askelta vahvaan minäkuvaan

Hyvä minäkuva edellyttää tietoisuutta omasta itsestä ja sitä, että havainnoimme suhtautumistamme, tunteitamme ja eri puoliamme. Kun olemme totuudellisia itsellemme ja teemme sitä, minkä tiedämme oikeaksi, minäkuvamme vahvistuu automaattisesti.

Minäkuvaan liittyvä oma voima on sitä, että seisomme sen takana, mihin uskomme, riippumatta siitä, mitä toiset uskovat ja sanovat. Jos elämme omassa voimassamme, elämämme on vahvasti omissa käsissämme ilman, että uuvumme yrittäessämme täyttää toisten odotuksia. Vahvasta omasta voimasta riittää paljon jaettavaa myös läheisillemme ja muille ihmisille.

Hyvä minäkuva sisältää arvokkuuden, joka on sitä, että toimimme itsekunnioituksesta ja toisten ihmisten kunnioituksesta käsin. Minäkuvan tärkeä osa on oman arvon tunteminen ja tilan antaminen muille ihmisille heidän arvonsa osoittamiseksi.

Minäkuvamme määrää sen, mitä tapahtuu. Jos olemme minäkuvamme mukaan uhreja, elämämme tulee hahmottumaan sellaiseksi. Vedämme puoleemme tapahtumia, jotka vahvistavat sitä, mitä uskomme. Muuttamalla omaa näkemystämme itsestämme, on todennäköistä, että myös muiden ihmisten suhtautumistapa muuttuu. Kyse on siitä, minkä kuvan lähetämme ulospäin, kun tapaamme ihmisiä.

Minäkuvaamme vaikuttaa se, mitä ajattelemme itsestämme ja millainen on elämäntilanteemme. Jos elämme paineessa tai olemme rentoutuneita, lähetämme ulospäin hyvin erilaista tunnetta. Jos olemme pitkään jännittyneitä, saatamme alkaa kadottamaan yhteyttä omaan itseemme. Silloin on parasta asettaa etusijalle se, mikä kohottaa omaa energiatasoa ja palauttaa tasapainon. Ilmaise rohkeasti itseäsi ja puhu sydämestä. Kunnolla nukkuminen, liikkuminen, hiljentyminen, nauttiminen iloisten ihmisten seurasta ja muut mahdolliset keinot vahvistavat omaa voimaamme ja sitä kautta minäkuvaamme.

Minäkuvamme määrää sen, mihin uskomme pystyvämme, mitä valitsemme tehdäksemme ja minkä arvoisena itseämme pidämme. Mitä enemmän minäkuvamme on sopusoinnussa sen kanssa, kuka todellisuudessa olemme, sitä suurempi mahdollisuus meillä on saada haluamamme elämä. Hyvä minäkuva antaa meille suuremman uskon itseemme ja sen avulla on mahdollista panna enemmän voimaa sen taakse, mitä haluamme saada aikaan.

10 askelta vahvaan minäkuvaan:

Hyväksyn itseni aivan kokonaan
Annan itselleni arvoa ja arvostan itseäni
Huolehdin ja pidän huolta itsestäni
Laitan terveet rajat itseni ja muiden välille
Olen sitä mieltä, että minulla on aina mahdollisuus valita
Käytän sitä valitakseni reaktioni ja asenteeni siihen, mitä tapahtuu
Pidän huolen siitä, että teen hyviä ja hauskoja asioita
Välitän muista ja pidän aktiivisesti huolta siitä, että lähimmäisteni asiat ovat hyvin.
Voin ottaa vastaan ystävällisyyttä, lahjoja ja nauttia siitä
Jaan iloa ja elämän lahjoja muiden kanssa

Lähde: Ehdin, Sanna. Enemmän energiaa. Kohti rikasta, onnellista ja terveellistä elämää.

Lepytän kilpirauhastani ruoalla

Blogi on mainosyhteistyö Biomedin kanssa. Biomed on kustantanut Petran itsehoitokokeiluun liittyvät TH Intensive -valmisteet, lääkärikonsultoinnin ja laboratoriokokeet, joilla seurataan kilpirauhasarvojen kehittymistä. Petra on tuottanut sisällön omien kokemustensa perusteella itsenäisesti eikä Biomed puutu tekstisisältöön.

Kuin olisi juossut satasta seinään. Tällaiset olivat tunnelmat, kun uutta ruokavaliota oli kestänyt kaksi päivää. Tukijoukkoni suosittelivat lähestymään tätä kilpirauhasen hoitamista holistisesti, eli ajattelemaan itseäni kokonaisuutena, johon ruokavalio liittyy olennaisesti. Siksi päädyin noudattamaan ravintoterapeutti Hanna Huttusen suosituksia, jotka julkaistiin Luontaisterveys –lehdessä 2/2015. Suositukset ovat yleisesti kilpirauhasen ongelmista kärsiville.

Uusi ruokavalioni on gluteeniton, maidoton ja sokeriton. Lisäksi vältän maissia ja soijaa. Näiden ruoka-aineiden katsotaan vaikuttavan haitallisesti tai hidastavasti kilpirauhasen toimintaa. Maitoa en pystynyt ihan kertaheitolla jättämään, siihen on aina ollut kaikkein rakkain suhde. Vähentänyt olen kuitenkin ja rajannut käytön hapanmaitotuotteisiin. Vuohenmaito on sallittu. Valmistaja suositteli ottamaan TH-intensiveä puoli pussia päivässä ensimmäiset kolme viikkoa. Lisäksi olen ottanut D-vitamiinilisää. Ihmiskokeeni tavoite on testata, voisiko lievä vajaatoiminta olla hoidettavissa pelkällä ruokavaliolla ja ravintolisällä.

”Megalomaaninen päänsärky. Huonovointisuus velloo aaltoina sisuksissa. Kuumeinen olo ja koko ajan palelee vieläkin enemmän kuin yleensä. Väsyttää järjettömästi ja koko ajan on nälkä. Kahvi ilman maitoa maistuu kamalalta”.

Olen täysin uudessa tilanteessa. Joudun jatkuvasti miettimään mitä voin syödä ja kuinka paljon, ja se ahdistaa hieman. Yritän pitää maalin mielessä, eli palkintona siintää virkeä ja hyvä olo. Reaktiot kuitenkin hieman pelottavat. Mitä olenkaan nämä vuodet itselleni tehnyt?

Hyvät rasvat, joita saa esimerkiksi pähkinöistä ja avokadosta sekä raakaravinto, esimerkiksi marjat, kasvikset ja hedelmät, ovat hyvää ravintoa kilpirauhaselle. Kala ja kananmunat ovat hyviä valkuaisen ja jodin lähteitä. TH-intensivessä on muun muassa jodia ja seleeniä, joten saan niitä sitäkin kautta. Kaaleja pitäisi syödä maltillisesti ja kypsennettynä. Kahvi ja muut nautintoaineet ovat ongelmallisia, varsinkin sokeri, mikä ylläpitää elimistön tulehdustilaa. Lämmittäviä mausteita suositellaan palelijoille.

Alkujärkytyksen jälkeen alan rauhoittua ja listaan asioita, joita saan syödä. Itse asiassa joudun oikeasti luopumaan vain kaikesta keinotekoisesta, joten sehän on keholleni ainoastaan hyvä asia. Hyvinvoinnille ei pitäisi laittaa hintaa, mutta täytyy sanoa, että tuntuu opiskelijana vaikealta maksaa luomutuotteista triplahinta, vaikka ymmärränkin miksi. Valinnanvaraa kuitenkin on ja kestää oman aikansa oppia edullisimmat tavat ruoanlaittoon. Onneksi on myös sellaisia perusraaka-aineita, joita ei tarvitse ostaa koko ajan.

Matkani alku ei ole ollut vuoristorataa vaan sydänkäyrää. Mielialat heittelevät pahimmillaan monta kertaa päivässä, välillä isosti ja välillä vähän vähemmän. Alan ymmärtää, että ensin pitää puhdistautua, jotta voi alkaa parantua. Itkeminen ja ketutus kuuluvat prosessiin, vaikka tunnenkin välillä syyllisyyttä läheisteni puolesta, jotka joutuvat tätä kaikkea kestämään.

Mieli kirkastuu vähitellen, mutta samalla keho laittaa kaiken vastustuskykynsä peliin. Kahta hyvää päivää ei peräkkäin ole. Välillä iskee järjetön karkinhimo, vaikka on luullut jo päässeensä pahimman yli. Vatsa on rauhoittunut, huono olo hävinnyt, turvotus laskenut ja aamulla ei niveliin satu enää yhtä paljon kuin aikaisemmin. Käsiin on alkanut lämpö palata. Siitä huolimatta, että kuona tunkee näppylöinä ihosta läpi, minulla on jo paljon aiheita olla iloinen. Tiesin ettei tämä ole nopea prosessi, tähän tilaan päätyminenkään ei sellainen ole ollut.

Kolme viikkoa on täynnä. Nyt siirryn kokonaisen pussin annostukseen. Kerron taas, miten matka jatkuu.

– Petra

Näin itsehoitokokeiluni alkoi.

Lue lisää TH-Intensivestä täällä.

Huom! TH-intensive saattaa lisätä tyroksiinin vaikutusta, joten yhteiskäyttö ainoastaan lääkärin valvonnassa. Vakavissa kilpirauhasongelmissa käänny aina lääkärin puoleen.

5 faktaa siitä, miksi et elä unelmiasi todeksi

Alla on listattu asioita, jotka saattavat estää sinua saavuttamasta unelmiasi. Monet niistä ovat itsestäänselvyyksiä, mutta valitettavan moni ihminen ei hyväksy tai havaitse sitä, että tekevät näitä asioita säännöllisesti ja samaan aikaan syyttävät ulkopuolisia voimia epämieluisasta elämästään.

On aika arvioida uudelleen elämäsi. Mitä sinä haluat tehdä ja mikä on sinun unelmasi? Toisille se on päivänselvää, toiset taas etsivät vuosia sitä ”omaa juttuaan”. Kuitenkin, kun kiinnität huomiosi tilanteeseesi ja opit, mikä elämässäsi on sellaista mistä et pidä, se auttaa sinua tavoittelemaan sitä mitä haluat tai ainakin karsimaan elämästäsi asiat, joita et halua sen sisältävän. Miksi et siis elä sellaista elämää, jota haluat?

1. Olet pelkkää ajatusta, et tekoja

Olet haaveilija, joka pohtii suuria ideoita, muttei ikinä toimi muuttaakseen ajatukset teoiksi. Iltaisin mietit, kunpa olisit työstänyt projektiasi tänään tai kehittänyt ideaa, joka sinulla oli. Kukaan ei saavuta mitään ilman käytännön panostusta. Idean saadessasi toimi mahdollisimman pian, ennen kuin kerkeät keksimään tekosyitä.

2. Käytät jokaisen mahdollisuuden hiljentää vauhtia

Olet pitkään suihkussa, käytät paljon aikaa yksinkertaiseen tehtävään, katsot televisiota, leikit puhelimellasi ja päiväsi ylimääräiset sekunnit tuijotat tyhjyyteen odottaen päivän kuluvan. Mitä sinä odotat? Pääseväsi kotiin, jotta voit olla tekemättä mitään ja toistavasi saman huomenna? Kuulostaa kuin odottaisit vain eläkettä, jolloin sinulla on aikaa pohtia niitä asioita, jotka jätit tekemättä nuorempana. Miksi et vain tekisi niitä asioita silloin, kun haluat ja vielä voit? Mikä on pahin asia, mitä voisi tapahtua? Vaikka se ei olisikaan sitä mitä odotit, koko maailma on sinun ja seuraava mahdollisuus odottaa kulman takana… jos vain olet valmis ottamaan siitä selvää!

3. Luppoaikasi ei palvele sinua

Jos käyttäisit luppoaikasi tuotteliaasti, kuten lukemalla kirjoja, kirjoittamalla tai suunnittelemalla päämääriäsi ja unelmiasi, voisit löytää itsesi tilanteesta, jossa olet joustavampi sen suhteen, millaisen polun valitset seurattavaksi. Löytämällä tapoja, jotka auttavat sinua ajattelemaan tai työstämään päämääriäsi, voit päästä lähemmäksi unelmiesi selvittämistä ja tavoittelua.

4. Laiminlyöt itseäsi

Nyt ei ole kyse henkisestä ja fyysisestä laiminlyönnistä, vaikka nekin merkitsevät paljon. Sinä tukahdutat sen, mikä tekee sinusta tietoisen ihmisen. Unohdat intuitiosi ja muutat sen, mikä tekee sinusta sinut. Ideasi ja ajatuksesi ovat tukahtuneet, koska a) uskot, että ne ovat epäkäytännöllisiä tai b) vahva moraalisi ja uskomuksesi estävät kehityksen. Ihmisinä pyrimme muutokseen ja etsimme tuntematonta, joten mikä estää sinua valtaamasta uusia alueita ja tekemään jotakin hieman erilaista? Tuntuuko siltä, että ideasi ja unelmasi eivät voi toimia? Netistä voit löytää ihmisiä, jotka tekevät erittäin kummallisia asioita, mutta heillä menee oikein hyvin ja saavat kaiken lisäksi elää unelmaansa!

5. Sinulla vain ei ole unelmia…

Jotta voit elää unelmasi todeksi, sinulla täytyy ensin olla unelma. Sinua voi hämmästyttää se ihmismäärä, joilla ei todella ole unelmaa, josta keskustella. Monet sanovat sen olevan raha, mieluinen työ ja perhe, mutta ne saattavat olla vain keskeisessä asemassa unelman tavoittelussa, ei välttämättä itse unelma. Sinun täytyy kysyä itseltäsi: Millaiseen elämään olisin tyytyväinen kuolinvuoteellani? Olenko elänyt sellaisen elämän kuin itse halusin vai sellaisen, millaisen muut halusivat minun elävän?

Lähde: themindunleashed.org