Olen pelännyt lapsesta saakka virheitä. Olen pelännyt, että sanon tai teen väärin tai mokaan toisten edessä. Virheiden pelkääminen on saanut minut pelokkaaksi ja elämään koko ajan muiden antamien vihjeiden mukaan – etten vain tekisi virhettä muiden silmissä! Olen myös pelännyt, että huomaamattani tulen sanoneeksi tai tehneeksi jotain, mikä loukkaa muita ihmisiä.
Mutta kuten tiedämme: virheiden tekeminen kuuluu elämään. Kaikkia virheitä emme voi hyvällä tahdollakaan eliminoida.
Näkisin, että on kahdenlaisia virheitä: 1) niitä, joilla loukkaamme lähinnä itseämme ja 2) niitä, jotka loukkaavat muita.
Kun on tehnyt virheen – entä sitten? Mitä sitten tapahtuu? Voit tarkastella virhettäsi kahden kysymyksen avulla:
1) Loukkaako virheeni muita ihmisiä?
Teemme päivittäin virheitä, jotka eivät loukkaa muita ihmisiä eikä kenenkään henki ole vaarassa. Silti lataamme niihinkin virheisiin paljon ennakkopelkoa: Mitä jos teen kirjoitusvirheen julkisesti? Entä jos muistan prosenttiluvun väärin? Entä jos huomaamattani istun bussissa väärälle paikalle?
Kun pelkäät virhettä tai teet sellaisen, voit kysyä: teenkö tai teinkö vahinkoa muille ihmisille? Jos vastaat kieltävästi, teet luultavasti vahinkoa vain itsellesi. Jos teet virheen – entä sitten! Mitä sitten mielestäsi tapahtuu – ja onko kuvitelmasi todella totta? – Yleensä ei tapahdu mitään, se on hyvä muistaa. Virheitä tulee ja virheitä menee kuin juorulehden otsikoita.
2) Jos olen loukannut, mitä voin tehdä?
Virhettä ei saa vedettyä takaisin, tekemättömäksi. Se on varma juttu.
- Riippumatta omasta tunnereaktiosta voi katsoa itseään peilistä: Teinkö silloin valintani parhaan mahdollisen tietoni ja resurssieni pohjalta? Se oli ehkä väärin, mutta oliko jotain, mitä olisin voinut tehdä toisin sillä tiedolla ja siinä tilanteessa? Älä ole jälkiviisas vaan rehellinen.
- Kun olet ollut itsellesi rehellinen, kysy: Jos minulla olisi kaikki tämä tieto, mitä minulla nyt on, mitä olisin tehnyt toisin?
- Sitten pyydä anteeksi. Sydämestäsi – siitä oivalluksesta käsin, jonka sait edellisen kysymyksen avulla.
Lisähuomio: Loukkaava virhe on oppikoulu, jossa oppii nöyrtymään ihmisyyden edessä – oman ja toisen. Jälkeenpäin tutkittuna virhe opettaa jotain olennaista itsestä. Mutta virhe ei ole virhe hänelle, joka on osannut etukäteen analysoida loukkaavansa muita. Hänelle se on tietoinen valinta.
- Lopuksi palaa myötätuntoon: Voi olla, että et saa muilta anteeksi. Voi olla, että se, minkä piti olla sinulle oppiläksy, kuuluu muiden mielestä olla elinkautinen. Ja he pyrkivät sen näyttämään. Voit silti suhtautua itseesi myötätunnolla.
Myötätuntoinen suhtautuminen ei ole palkinto, jonka saa vain silloin, kun on toiminut oikein. Jos toinen ihminen ei kykene tuntemaan myötätuntoa sinua kohtaan, kun olet tehnyt väärin, sinä saat aina valita myötätunnon – itseäsi ja muita kohtaan. Ne, jotka sanovat tässä kohtaa ”mutku”, eivät tiedä, mitä myötätunto on.
