Ilosanoma sinulle, joka stressaat lasten joululahjoista – Nämä asiat lapset oikeasti muistavat joulusta

Mummoni kertoi usein tarinaa lapsuuteni joulusta, jossa joulupukki oli ajanut hieman humalassa ojaan (minulle toki kerrottiin että myöhästyi joulukiireiden takia) ja minä olin hyppinyt kuusen ympärillä hoilaten ”eihän ne surut suremalla lopu”.  Joskus epäilen tarinassa esiintyvää omaa positiivista asennettani, sillä muistan odottaneeni lahjoja aina malttamattomana. Jotenkin tontut hoitivat asian myös tuona jouluna parhain päin.

Kyselin ystäviltä ja tuttavilta heidän lapsuuden joulumuistoista. Ensimmäinen vapautuksen sana vanhemmille tulee tässä: ihmiset näyttävät muistavan (tai haluavan muistaa) lapsuuden jouluista pääasiallisesti aina hyvän.

”Lapsuuden joulumuistot ovat yksinomaan harmonisen idyllisiä ja perinteisiä. Ties mitä siellä oikeasti tapahtui.”

 Joulumuistoissa mainitaan erityisesti tunnelma, tuoksut, koristeet, värit, valot, ihmiset ja maut. Ja tietysti joulupukki. Lahjojen odotuksesta muistuu mieleen miten ”aikuiset tuntuivat haluavan syödä ikuisuuden.”

Omat lapseni ja myös kaikki ystävieni lapset ovat silti lähtökohtaisen kiinnostuneita lahjoista, niitä he toivovat ja odottavat. Aikuisella mielessä ovat myös ruoka, siivous, koristelut ja ”kuka, missä, keiden kanssa”-kysymykset, mutta kaiken tuon lisäksi joulun suuri lahjapeli on pohdinnan ja stressinaihe.

Vanhempana haluaisin opettaa lapsilleni kohtuullisuutta, mutta jouluna homma lähtee aina lapasesta. Jotenkin pelkään hurjasti lasteni pettyvän ja lopulta lahjoja on aivan liikaa. Haluaisin kerrankin hoitaa joulun niin, etten päätyisi päivittelemään niitä montaa säkillistä roskaa, jotka kerään lahjojen avaamisen jäljiltä.

Ajattelin, että muistonäkökulma voisi auttaa samojen lahjaongelmien kanssa painivia. Merkille pantavaa on, että kavereideni muistoissa (80ihmistä osallistui) harva mainitsi lahjapakettien sisällöistä yhtään mitään (ja kukaan ei muuten muistanut yhtään alle kouluikäisenä samaansa lahjaa).

Yhteenveto lahjoihin liittyvistä muistioista on seuraava:

Hyvät muistot:

• se lahja, jota oli hartaasti toivonut ja sai
• lautapeli, koska sitä pelattiin yhdessä
• kirja, jota sai lukea heti ahmien

Ikävät muistot:

• jos ei saanut yhtään lahjaa (Joku kertoi tällaisesta joulusta, kun äiti oli sairaalassa.)
• jos sai aivan vääränlaisen lahjan (Kun olisi toivonut autoa ja sai nuken. Tai sai nuken, vaikka oli 12-vuotias esiteini.)
• pikkusiskon itku, kun sitä ahdisti lahjojen paljous.

Nämä mielessä aion tehdä lahjaostoksia tänä vuonna. Aloitan jouluun valmistautumisen muistuttamalla itseäni joka päivä, ettei kukaan kaipaa kotiinsa joulustressaantunutta marttyyriäitiä, vähiten lapseni. Teemme joulun yhdessä ja kukin perheenjäsen saa kertoa toiveitaan joulunvietosta. Hitaan vanhemmuuden joulukalenteri vinkkaa päivittäin miten tässä voisi onnistua.

Minna Jaakkola
suunnittelija
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry.

 

Millaisia kokemuksia Sinulla on joulusta? Käy jakamassa ajatuksesi HIDASTA ELÄMÄÄ -KESKUSTELUALUEELLA TÄÄLLÄ.