Elämme älyn ja tiedon kulta-aikaa. Lähes koko kansa on älylaitteella kytketty tietoverkkoon, josta algoritmit kauhovat käsittämättömällä nopeudella järjettömän määrän tietoa ja pakkaavat sieltä löydetyt helmet itse kunkin omaan kuplaan sopivaksi paketiksi.
Töissä yhä useampi meistä on asiantuntija, joka hankkii elantonsa soveltamalla suurella vaivalla hankittua tietoa työssään tinkimättömällä ammattitaidolla.
Tieto on valtaa, rahaa ja mieltä hivelevää arvostusta. Asiasta ei liene suurtakaan erimielisyyttä.
Jatkuvassa tiedon ja tehtävien tykityksessä mieli kuitenkin joskus takkuaa helpoissakin hommissa. Ylikuormitus aivoissa on yksi selitys muistiongelmille. Käymme ylikierroksilla, kone huutaa ja voiteluaineita kuluu.
Voisiko tämä olla toisin?
Et ole yhtä kuin ajatuksesi. Yksinkertainen lause, joka sisältää vallankumouksen. Jos ajattelun muuttaa isännästä rengiksi, on työnjohto-oikeus lopulta oikeissa käsissä. Se on tietoista läsnäoloa.
Ajattelu on evoluution ihme, joka ylikäytettynä muuttuu painolastiksi. Kun kertaa mielessään eilisen tapahtumia virtana, joka katkeaa vain huomisen huolien painosta, on luonut oravanpyörän, joka hiljalleen kuihduttaa mielen ja kehon.
Jatkuvan märehtimisen tuotos on ahdistunut mieli, joka alkaa etsiä keinoja helpotukseen. Jossain vaiheessa mikä tahansa tapa tyhjentää pää alkaa kiinnostaa. Merkkinä muutoksesta voi pitää sitä, että yhä useammin helpotus löytyy pullon ja savun sijasta jostain aivan muusta. Muiden kategoriaan voi laskea suuren osan harrastuksista, erityisen hyvin tehtävänsä täyttävät äärimmäistä keskittymistä vaativat lajit. Kun mielen täyttää haasteilla ja pulmilla, jotka voi itse valita, hallinnan tunne paranee.
Paradoksaalisesti päinvastainenkin strategia voi olla toimiva.
”Mutta hämmästyttävintä on, että kun annan itselleni luvan olla tietämätön ja hyväksyn, ettei minulla ole hallintaa, niin silloin luiskahdan läsnäolon tilaan. Ikään kuin avaudun ylöspäin ja saan intuitiivisen tiedon asiasta. Ensireaktio saattaa olla, että en tiedä, mutta sen hyväksymällä minussa syntyykin vastaus.”
– Tommy Hellsten, Inhimillisen tekijä
Tietämättömyys tekee tilaa uudelle ymmärrykselle. Hellsten ei ole turhaan tunnettu paradokseistaan.
Tosin tämä lähestymistapa on tosin niin radikaali, ettei sitä voi ehkä suositella täysin varauksetta vasta-alkajille. Jos on rakentanut identiteettinsä tiedolle ja hallinnalle, on ainakin hyvä varata riittävästi aikaa uuden tasapainon löytymiselle. Kriisistä toiseen ajautuvalle ihmiselle, jonka selviytymisstrategia on vuosia ollut tieto ja ympäristönsä hallinta, voi pienikin luopuminen olla pelottava ajatus.
Lisäksi mikään sellainen, joka ei edellytä erityistä ponnistelua, ei voi olla uskottavaa. Eihän? Turvallisempaa on hymähtää ja todeta hallinnan ja ymmärtämisen kyseenalaistaminen silkaksi hölmöydeksi. Ehkä se onkin lähtökohtaisesti käsittämätöntä. Mieletöntä.
Vai pitäisikö sanoa mindlessness?
