Ystäväni kertoi pari viikkoa sitten väsymyksestään pienen vauvan kanssa: se tuttu tarina, kun lapsi valvottaa öisin ja vanhemmat vaeltavat pimeydessä päivisin.
Keskustelun aikana saatoin tuntea luissa ja ytimissä saakka oman viiden vuoden takaisen tilanteeni. Lapsella todettiin muutaman viikon ikäisenä refluksitauti, jota ei osattu yrityksistä huolimatta hoitaa. Hän itki täyttä huutoa elämänsä ensimmäiset kaksi vuotta joka yö noin klo 01–07. Kaksi vanhempaa vuorotteli ja nukkui joka toinen yö. Kunnes lapsen isällä todettiin syöpä.
Noihin aikoihin naapuri, joka oli kuunnellut itkua öisin, sanoi, että ei kyllä itse jaksaisi. ”Miten sinä oikein jaksat tuota yöstä toiseen?” No sillä, että on vaan selviydyttävä päivästä kerrallaan. On selviydyttävä yöstä, on rämmittävä päivän läpi ja on toivottava joka ikinen ilta, että seuraava yö olisi se käänteentekevä.
Ja kaikkien selviytymiskeinojen keskellä olo on jotain sanoin kuvaamattoman kamalaa. Ja tuo olo opetti minulle jotain todella tärkeää.
Kun ystäväni vuodatti väsymystään, sanoin hänelle: ”Mitä ikinä ajatteletkaan ja sen myötä tunnetkaan väsyneenä, älä tee johtopäätöksiä tai ratkaisuja niiden pohjalta.” Väsymys on piinaava ja ahdistava olotila.
Se määrittelee koko elämän kokemusta ja tapaa nähdä ja tuntea asioita. Väsymys myös varmistaa, että ilman palauttavia unia tunnet hyvin vähän hyviä tunteita tai ajattelet hyviä ajatuksia, koet elämää hyvänä.
Väsyneenä valkoinen on harmaata ja harmaa on mustaa, ja musta on… tyhjä aukko, johon voi humahtaa. Pieni pyykkikasa saattaa tuntua Mount Everestiltä ja kaupassa käynti maratonilta. Jokainen elämän tapahtuma saa päälleen usvaisen kankaan, jonka läpi värit eivät oikein näy selvästi. Ikävintä on, että tällaiseen olotilaan voi tottua, jos väsymys jatkuu liian pitkään. Väsymystä ei enää tunnista, vaikka katselee harmaan kangasharson läpi.
Tämän kokemuksen tietää varmasti moni – riippumatta valvomisen syystä. Oli se vauva, murehtiminen, stressailu, kipu tai mikä tahansa, väsymyksen kokemus on meillä ihmisillä hyvin samanlainen. Jokainen ajatuksemme ja tunteemme on väsymyksen värittämää. Ympäröivä maailma ja kokemus itsestä muuttuu koko ajan usvaisemmaksi ja mustemmaksi.
Yön pimeinä tunteina oivalsin: Vaikka tämä tuntuu sanoinkuvaamattoman kamalalta, minun ei kannata vetää siitä johtopäätöksiä.
Tunne ei ole kertomus minusta tai ulkopuolellani tapahtuvista asioista, kamala tunne on vain merkki väsymyksestä. Ajatus ei ole totta, se on univajeen aiheuttama ajatusoksennus. Ja ennen kaikkea: kokemukseni tuntuu todelta, mutta se on vain seurausta synkistä ajatuksista ja tunteista (, jotka ovat seurausta väsymyksestä.)
Tavallaan on kovin ristiriitaista kokea yhtä aikaa jotain kamalaa ja mennä tuon kokemuksen ulkopuolelle katsomaan, että hittolainen, tämähän ei olekaan totta – kun se on sillä hetkellä NIIN TOTTA. Ymmärrän yhtä aikaa, että kokemus tuntuu mielessä ja kehossa, mutta se ei ole minkään päätöksen teon tai johtopäätösten pohja. Se on vain univajetta.
Väsyneenä on kaksi vaihtoehtoa: Ensimmäinen vaihtoehto on, että annat harmaiden ja mustien tunteiden, ajatuksen ja kokemusten ohjata koko elämääsi – jolloin ne vahvistavat toisiaan entisestään.
Pitkittyessään ne sulautuvat tapaasi olla ja kokea koko elämää. Niistä tulee uskomuksesi itsestäsi ja siitä, millaista elämä on. Toinen vaihtoehto on, että tunnistat väsymyksestäsi johtuvat tunteet, ajatukset ja kokemukset, ja annat niiden olla rauhassa, et puutu niihin, et perustele niiden avulla mitään.
Mutta tämä ei ole ratkaisu väsymykseen – tämä on ratkaisu niihin väsymyksen hetkiin, joita jokainen meistä varmasti joskus kokee. Ainoa ratkaisu väsymykseen on nukkuminen. Ja silloin kun univelkaa on kertynyt liikaa, mikään, ei mikään, ole sillä hetkellä niin tärkeää kuin löytää mahdollisuudet nukkua riittävästi.
Omat kokemukseni olivat sen verran hurjia, että päätin, että järjestän elämäni niin, että saan nukkua riittävästi. Menen ajoissa nukkumaan – ja myöhemmin töihin (toimiston ovet avaan klo 10). Haluan nimittäin kokea elämässäni värejä, iloa ja keveyttä, ja ne syntyvät ihan tavallisessa arjessa, kun ei väsytä.
Tämä maailma olisi parempi paikka monella tapaa, jos unta arvostettaisiin yhtä tärkeänä kuin suorittamista, menestystä tai rahaa. Hyvät ihmiset, priorisoikaa nukkuminen ykköseksi ja katselkaa elämän värejä!
Tämän ja muita lohduttavia, oivaltavia ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia löydät Sannan suosikkikirjasta Hyvän elämän reseptit.
