Kukaan meistä ei ole pettymysten ulkopuolella. Ja juuri siksi ehdotan, että pettymystä tarkasteltaisiin jonain muuna kuin ikävänä, valitettavana ja surullisena.
Ei, pettymys on osa elämää! Ei sitä tarvitse patouttaa. Eikä salata.
Sanon sen ääneen: Saat olla pettynyt siihen, miten asiat ovat menneet.
Joskus se on kaikki mitä tarvitaan – lupa tuntea ja myöntää asia itsellesi ääneen.
Pettymys ei tarkoita, ettei elämässäsi olisi paljon hyvää. Ja sinussa paljon potentiaalia – muuttaa niitä asioita, jotka ovat käsissäsi. Mitä kirpaisevampi pettymys, sen vahvemmin se pysäyttää. Kaikilla tunteilla on viestinsä ja niin on pettymykselläkin.
Reality check
Pettymys on tietynlainen reality check. Se näyttää, että tältä asialta, ihmiseltä tai tapahtumasarjalta olisin toivonut jotain muuta.
Aina asiat eivät ole meidän käsissämme, ja sillonkin pettymys on sallittua. Miksei olisi? Pettymys kertoo toiveistamme. Joskus kun emme tiedosta alitajuisia toiveitamme, pettymys voi ne paljastaa. Pettymys kertoo jotakin meistä itsestämme, tarpeistamme ja tunteistamme.
Kun petymme toisen tapaan toimia, joskus se totta kai on universaali reaktio – kuka tahansa pettyisi. Mutta jos petymme johonkin samaan asiaan yhä uudestaan ja uudestaan, se kertoo enemmän meistä itsestämme ja tarpeestamme yrittää nähdä tilanne muuna kuin se oikeasti on. Muutenhan olisimme jo jatkaneet matkaamme eteenpäin.
Kun petymme siihen, ettei joku muista meitä tai ota meitä erityisemmin huomioon – se kertoo enemmänkin tarpeestamme löytää merkittäviä ihmissuhteita kuin tuon yksittäisen ihmisen ”hyvyydestä tai huonoudesta”. Mikäli löytäisimme kaipaamamme ihmissuhteet onnistuisimme myös hölläämään tarpeestamme saada huomiointia sunnasta, josta sitä ei ole tulossa.
Joskus pettymys on epätoivoinen tunne siitä, että teimme parhaamme eikä se riittänyt. Yhtälailla tämä tieto on arvokasta. Kaikki asiat eivät kanna ja sen hyväksyminen auttaa siirtymään johonkin kestävämpään.
Joskus pettymys johtaa ymmärrykseen, että oppiaksemme meidän oli kokeiltava. Ilman kokeilemista emme olisi koskaan saaneet tietää. Kenenkään polku ei ole suora moottoritie, matkaan kuuluu erilaisia sivuhaaroja ja rönsyjä, joiden kautta opimme elämästä. Tuolla opilla on iso merkitys: se on kuin pääomaa, jota kukaan ei voi enää viedä meiltä pois.
Toisinaan petymme omaan toimintaamme, rajattomuuteen, aikaansaamattomuuteen, yms. Usein juuri se auttaa toimimaan toisin jatkossa. Ilman karvasta harmitusta homma jatkuisi vanhaan malliin.
Tämän kaiken ymmärtäen pettymyksen voi nähdä lahjana, kivuliaana totuuden hetkenä, jossa saamme tuntea tarvittavat tunteet.
On ymmärrettävää, että joskus välttelemme sitä. Hämmennyksen ja surun kohtaaminen vaatii kanttia. Pettymys mielletään joskus lapselliseksi reaktioksi, mutta todellisuudessa mitä kypsempiä olemme, sen valmiimpia olemme sen kohtaamaan.
Pettymys on askel muutokseen
Pettymys viestii tarpeesta muutokseen ja samalla se on tarvittava askel silloin, kun muutos ei ole helppo.
Usein ennen uuden alkua tarvitaan tietynlainen vanhan äärelle pysähtyminen – ja mikä olisikaan vahvempi pysäyttäjä kuin karvas pettymys. Joskus uuden aloittaminen takkuaa, ja siksi pieni kivun särähdys voi auttaa tarttumaan toimeen.
Mikä ikinä tilanteesi onkaan, sinulla on oikeus tuntea kuten tunnet. On asioita jotka toimivat ja sitten on niitä asioita, jotka eivät toimi. On virkistävää, joskus jopa parantavaa, voida todeta se ääneen.
Siitä sitten vähitellen muutos alkaa raksuttaa aivoissa, ja päiväkin paistaa risukasaan. Jos ei vielä nyt, niin heti huomisaamusta. Yhden illan se ottaa, ja sitten alkaa olla päivä päivältä kirkkaampaa.
Sydämellä,
Riikka
Intuitiivisista energiahoidoistani sekä muista palveluistani voit lukea alta tai tästä.
