Laulaja ja lauluntekijä Anni Snellman rakasti lapsena tarinoiden keksimistä. Hän kirjoitti pikkusiskolleen kirjoja, rakensi mielikuvitusmaailmoja ja saattoi lukiossa kirjoittaa helposti neljän tai viiden sivun esseen.
Silti hän kantoi pitkään mukanaan ajatusta, että hän ei osaa kirjoittaa.
Ajatus osaamattomuudesta syntyi koulussa. Annilla on lukivaikeus ja matematiikan erityisvaikeus, joita ei aluksi tunnistettu. Tehtävänantojen ymmärtäminen oli vaikeaa, lukeminen hidasta ja opiskelu jatkuvaa pinnistelyä. Hän kertoo myös tilanteesta, jossa opettaja luki hänen koevastauksiaan luokan edessä ja nauroi niille.
Kuuntele Annin tarina, jossa hän kertoo, miten koulussa syntynyt kokemus omasta osaamattomuudesta voi seurata aikuisuuteen asti – ja peittää näkyvistä lahjakkuuden Hidasta elämää -podcastissa Spotifyssa TÄÄLLÄ.
Kokemuksista rakentui minäkuva, joka seurasi pitkälle aikuisuuteen. Vaikka Anni teki pienestä asti omia lauluja ja improvisoi, hänen oli vaikea ajatella itseään lauluntekijänä. Epävarmuus kulki mukana vielä senkin jälkeen, kun hän oli opiskellut ja valmistunut alalle.
Samaan aikaan hän oli kehittänyt omia tapojaan oppia. Viulutunneilla Anni ei soittanut nuoteista, vaan opetteli melodiat korvakuulolta ja käytti sivulla näkyviä sanoja apunaan. Vasta myöhemmin hän oivalsi, että erilainen tapa oppia kertoi myös hänen toisenlaisista vahvuuksistaan: herkästä korvasta ja syvästä yhteydestä musiikkiin.
Muutos alkoi pienistä hetkistä, kun Anni uskaltautui näyttämään tekstejään muille ja sai kannustusta ihmisiltä, joiden kanssa hän teki musiikkia. Sisäinen ääni alkoi vähitellen muuttua. Nykyään hän kirjoittaa lauluja itselleen ja muille.
Kuuntele Annin tarina ilmaiseksi Spotifyssa TÄSTÄ.
