Kaupallinen yhteistyö Visit Porvoon kanssa. Läs på svenska här.
Emmi Paunonen, 39, muutti parikymppisenä Savonlinnasta Helsinkiin. Ensin hän asui vilkkaassa Kalliossa, muutti sitten ihan vähän kauemmaksi ja sitten vielä vähän kauemmaksi Helsingin lähiöön. Ison kaupungin elämä tuntui hässäkältä sekä ulkoisesti että sisäisesti.
”Voin huonosti, nukuin huonosti ja ärsytti, kun en saanut olla kotona rauhassa ja hiljaisuudessa”, Emmi kuvailee kokemustaan. Sitten tuli herätys, joka sai ajattelemaan, että ympäristöllä voi oikeasti olla iso merkitys hyvinvoinnille:
”Kun sain ADHD-diagnoosin, totesin, että minulle tekisi oikeasti hyvää päästä rauhallisempaan ympäristöön.”
ADHD-diagnoosi ikään kuin antoi Emmille lupalapun miettiä muutosta, joka tukisi hänen hyvinvointiaan. Hän oli elänyt niin pitkään ylivirittyneessä tilassa, ettei enää edes muistanut muunlaista elämää.
”Kävin kierroksilla ja nukuin ihan sairaan huonosti 20 vuotta elämästäni. En osannut rauhoittua. Minulla oli kuusi miljoonaa välilehteä päässä auki, ja kun aamuyöllä heräsin ääniin, rupesin miettimään niitä kaikkia. Ne unet olivat sitten siinä”, Emmi kuvailee kerrostaloelämäänsä Helsingissä.
Emmi oli tehnyt vuosia ison osan markkinointialan töistään etänä kotoa käsin, joten ajatus muuttamisesta rauhallisempaan ympäristöön ei ollut työn puolesta haastava. Sen sijaan sinkkuna elävä 39-vuotias pohti, selviäisikö yksin lumitöistä tai osaisiko pitää huolta omakotitalosta. Pitkät huolen ja myös innostuksen värittämät pohdinnat ja ajatusketjut päätyivät kuitenkin aina yhteen tulokseen:
”Lopulta kuitenkin olin sitä mieltä, että en minä muutenkaan saa sellaista elämänlaatua, mitä minä tarvitsen ja kaipaan.”
Mistä paras paikka kodille?
Omaa taloa Emmi etsi koko Uudenmaan alueelta. Emmin ystävät jäisivät pääkaupunkiseudulle, joten hän piti tärkeänä, että ystävät haluaisivat tulla kylään – yövierailulle tai viipyileville päivällisille pitkän pöydän ääreen. Emmi kokeili varovasti ystäviensä reaktioita eri paikkakuntiin. Porvoon mainitseminen sai ystävissä aikaan innokkaan reaktion.
”Porvoo valikoitui osin siksi, että täällä kaverit käy muutenkin. Heistä on kiva tulla, kun täällä on muutakin kuin minä”, Emmi naurahtaa ja jatkaa: ”Joku ystävistä tai tutuista käy joka tapauksessa kesällä Porvoossa, niin voidaan samalla nähdä.”
Vaikka Emmi kaipasi hiljaisuutta ja omaa rauhaa, yksin elävänä hänelle oli tärkeää, että palvelut ovat monipuoliset ja lähellä. Nyt Emmi kuvaa satavuotiaan talonsa sijaintia Porvoon Sannaisissa täydelliseksi, koska ”jos oikein kovaa huutaa pihalla apua, niin naapuri saattaa kuulla”. Etäisyys on siis juuri sopiva rauhan ja ihmiskontaktien suhteen.
”Porvoo valikoitui osin siksi, että täällä kaverit käy muutenkin. Heistä on kiva tulla, kun täällä on muutakin kuin minä”
Kun Emmi muutti Porvooseen reilu vuosi sitten, hän ei tuntenut paikkakunnalta juuri ketään. Nyt hän on järjestämässä käsityö- ja taidetapahtumaa Porvooseen. Mitä siis oikein tapahtui, että Emmi päätyi ensimmäisenä talvenaan pimeän maalaiskotipihansa keskeltä Porvoon keskustan kupeeseen järjestämään kokonaan uutta tapahtumaa?
”Olen joka vuosi tehnyt lahjoituksen Joulupuu-keräykseen. Koska en löytänyt Porvoosta sellaista, päätin hoitaa homman kuntoon. Keräys vaatii taustalle yhdistyksen. Olin ollut musiikkikeikoilla Porvoon Tarmolassa sijaitsevalla Pensselitehtaalla, joten pyysin heitä mukaan. Toteutin heidän avustuksellaan tosi onnistuneen Joulupuu-keräyksen viime jouluna. Nyt olen tutustunut Pensselitehtaan mahtaviin tyyppeihin, tehnyt siellä vapaaehtoistyötä ja yhtäkkiä minulla onkin elämässäni ihmisiä, jotka tuntevat kaupungista paljon ihmisiä. Jos esimerkiksi tarvitsen sähköasentajaa, tiedän, keneltä kysyä”, Emmi kertoo.
Emmin idean pohjalta huhtikuussa 2026 ensimmäistä kertaa järjestettävät taide- ja käsityöfestarit lähtivät liikkeelle hänen omasta intohimostaan, jota hän on päässyt toteuttamaan uudessa kodissaan vapaasti.
”Nyt minulla on kodissa harrastetila, jossa on kaikki ompelut ja maalaukset. Ei tarvitse lähteä mihinkään erikseen.”
Yllätyksiä omakotitaloasumisessa?
Emmin mielestä yksi ihanimmista asioista omakotitalossa on se, että pihalle ei tarvitse enää lähteä, sinne voi vain mennä: kun avaa oven, on jo ulkona:
”ADHD-piirteiselle lähteminen ja pakkaaminenkin on haaste: Muistanko nyt ihan varmasti ottaa mukaan kaikki? Mitä jos on liian kirkasta ja tarvitsenkin hattua tai aurinkolaseja? On raskasta lähteä tekemään jotain mukavaa asiaa, kun pitää ihan tosi paljon tehdä aivotyötä, että mitä kaikkea pitää ottaa mukaan.”
Omassa pihassa Emmi on toden totta viihtynyt. Pihaa on myllätty ja sieltä löytyy vihannespenkkejä ja kukkaloistoa. Puutarhahommissa hän kokee lepäävänsä: kun saa touhuta, palautuu paremmin. Vanhassa talossa ja puutarhassa puuhaa riittää loputtomiin. Tärkeintä ei ole saada valmiiksi vaan se, että saa touhuta ja olla osa luontoa ja vuodenaikojen vaihtelua.
”Onhan tässä aika paljon hommaa. Esimerkiksi marjapuskat! Niitä on viisitoista, ja jos haluaisin kaikki marjat hyödyntää, niin onhan se älytön homma kerätä niitä. Mutta en ole ottanut siitä stressiä, osa marjoista saa mennä linnuille! Minulla on silti pakastin täynnä punaherukoita.”
Ei hitto, asun nyt tällaisessa paikassa, että tässä mie vaan vien biojätteitä omaan kompostiin. Milloin miun elämästä on tullut tällaista – näin mahtavaa?
Emmi on pelastanut paikallisesta kierrätysryhmästä pelargonioita ja daalioita kellariinsa talvehtimaan. Omaa puutarhaa ihastellessa, kahvikuppi kädessä, hän tajuaa, että omassa kodissaan voi elää, kuten itselle on hyväksi ja toteuttaa unelmiaan:
”En sano, että olen aina haaveillut omakotitalosta, mutta olen aina haaveillut kaiken maailman puuhastelusta – ja pihasta ja kukkapenkeistä. Nyt voin tehdä puoli hehtaaria kukkapenkkiä, jos haluan. Ja olen aina haaveillut, että saisin pitää vaikka käsityökursseja. Mitäs jos vähän fiksailisi pihan navettaa ja pitäisi niitä siellä? Tai voisin pitää vaikka kesäkahvilaa!”
Emmille on tullut yllätyksenä, miten rakas omasta kodista voi tulla. Sellaisesta hänellä ei ole ollut koskaan aiemmin kokemusta.
”Joku päivä olin viemässä biojätteitä kompostiin. Yhtäkkiä tuli glimmeri ja ajattelin: Ei hitto, asun nyt tällaisessa paikassa, että tässä mie vaan vien biojätteitä omaan kompostiin. Milloin miun elämästä on tullut tällaista – näin mahtavaa?” Emmi kertoo.
Yksineläjänä Emmi on kokenut jo pitkään yksinäisyyttä. Se on hieman muuttanut muotoaan Porvooseen muuton myötä.
”Olin yksinäinen jo ennen kuin muutin tänne. Ja koen yksinäisyyttä edelleen. Mutta koen myös, että yksinäisyyttä sietää paremmin, kun kotona on niin paljon mukavaa tekemistä ja ympäristö on itselle mieluisa.”
Yksi muutos on ollut hänelle kuitenkin kaikkein olennaisin. Muutos, johon hän ei kerrostalossa asuessaan olisi voinut uskoa.
”Täällähän minä nukun. Käsittämättömintä tässä on se, että olen nyt nukkunut vuoden hyvin.”
Jos Porvoon rauhaisa luonto, yhteisöllinen tunnelma ja kulttuurisesti aktiivinen kaupunki kiinnostavat, tilaa Porvoon mahdollisuuksia käsittelevä uutiskirje muuttajille TÄSTÄ.
Piipahda Porvoossa – pieniä tutustumisretkiä Porvooseen:
– Ekuddenin 1,5 kilometrin mittainen luontopolku sijaitsee yksityisellä luonnonsuojelualueella noin kolme kilometriä kaupungin keskustasta etelään. Täällä on vaihtelevaa maastoa, merenrantaa sekä lehtoja ja sekametsää. Ekuddenin luontopolku – Porvoo
– Iso Linnamäki, joka sijaitsee aivan Vanhan Porvoon vieressä on oiva retkikohde. Paikalla on aikoinaan sijainnut keskiaikainen linnoitus, mutta nyt jäljellä ovat enää vallit. Iso Linnamäki on osa Kansallista kaupunkipuistoa, josta voit lukea lisää täältä: Merkittävät kohteet Porvoon kansallisessa kaupunkipuistossa – Porvoo
– Varlaxudden. Emäsalon kärjessä sijaitseva ihana retkipaikka, jossa on myös esteettömyys otettu hienosti huomioon: Varlaxudden – Uudenmaan virkistysalueyhdistys
