Johtajuutta ajattelee aika helposti jonain suurena, lähes ylimaallisena ja maailmoja muuttavana ominaisuutena, jota on vain harvoilla ja valituilla. Tai toisaalta negatiivisena, muita alistavana pompottajuutena, joka talloo pienemmät alleen. Minulle johtajuus tarkoittaa aivan muuta.
Me vaikutamme toisiimme ja toistemme elämään väistämättä ja joka päivä. Jokainen kohtaaminen on merkityksellinen. Johtajuus on ytimeltään vaikuttamista ja aidon johtajuuden voi kohdata yllättävissä paikoissa ja yllättävissä muodoissa ihmisten välillä.
Olin kuuntelemassa toissa keväänä silloin 10-vuotiaan tyttäreni kanssa Esa Saarisen luentoa. Luennon kuluessa tyttäreni alkoi piirtää ruutupaperille omaa kuvaustaan luennon teemoista. Tuli tauko. Tyttöni katsoi piirrostaan ja kysyi voisiko, uskaltaisiko viedä paperin Esalle. Luentosali oli iso ja ihmisiä paljon. Tyttäreni käveli lopulta ujosti eteen ja ojensi paperin. Näin kuinka Esa kumartui lapsen kanssa samalle tasolle vastaanottaman sen. Illalla nukkumaan mennessä tyttöni oli pitkään hiljaa ja sanoi sitten ajatustensa kiteytymänä, että luennon miehellä oli kiltit silmät. Asiaan on palattu monet kerrat.
Tapa jolla Esa otti vastaan piirustuksen jätti pysyvän jäljen tyttööni. Jäljen, joka auttaa uskaltamaan. Auttaa uskomaan itseensä ja omaan luomisvoimaansa, kiltteyteen ja isojen luentosalien edessä olevien ihmisten hyvyyteen. Se oli myös hänen ensimmäinen kosketuksensa yliopistoon paikkana, tilana ja mahdollisuutena.
Minulle tapauksessa kiteytyy johtajuuden taika. Johtajuus on ainaista ja arkista mahdollisuutta olla toiselle läsnä ja auki. Se on aktiivista halua nähdä hyvä toisessa ja itsessä. Ajattelen, että jos ihminen muistetaan hänen kilteistä silmistään, se on paljon. Se on hieno tavoite elämälle. Tulla muistetuksi katseesta, jossa toisella on hyvä olla.
En usko, että meillä on mahdollisuutta muuttaa suureellisesti yhtä maailmaa. Maailmoja on todellisuudessa niin monta kuin on ihmistä täällä ja ne maailmat muuttuvat pienissä hetkissä. Näin ollen todellinen johtajuus on mahdollista meille kaikille riippumatta asemasta, iästä, koulutuksesta tai paikasta ja ajasta. Aito johtajuus huokuu sisäisenä valona, läsnäolona ja olemisen tilana, joka valaisee toimintamme ja tekomme.
Oletko kokenut joskus samankaltaisen hetken, jossa jokin yksittäinen ele tai teko vaikutti syvästi elämääsi? Oletko koskaan kertonut kyseiselle ihmisille, miten suuren vaikutuksen hän teki? Kannattaisiko kertoa? Ilahduttaisitko häntä? Todennäköisesti olemme kaikki joskus antaneet elämäntienviitan jollekin – kilttinä katseena, postikorttina, rohkaisevana kosketuksena tai sanana.
Mitä, jos ottaisimme johtajuutemme vastaan yhä tietoisemmin. Käyttäisimme ja vaalisimme sitä. Miten nopeasti maailma silloin muuttuukaan!
