Mistä tunnistaa turvallisen kumppani- tai ystäväehdokkaan?

Seuraavaksi seuraa aikamoisen täpäköitä kiteytyksiä turvallisesta ja turvattomasta käyttäytymisestä ihmissuhteissa. Näistä ei tarvitse repiä pelihousujaan: JOKAINEN meistä on joskus toiminut tai toimii turvattomuuspäissään. Silloinkin, kun olemme tutkineet ja availleet ja työstäneet itseämme jo hyvän tovin.

Nämä alla olevat listaukset eivät ole mitään paremmaksi ihmiseksi tulemisen merkkipaaluja joita pitää nyt suorittaa tai joiden mukaan tulisi elää. Esitän asiat selkeästi, jotta voit kuulostella, missä menet näiden kera.

Ihana uutinen on, että kun oppii sisäistä turvaa, yhteys itseen ja toisiin alkaa oikeasti muotoutua enemmän tuon jälkimmäisen listan mukaiseksi ilman hirmu ponnisteluja. Olen itse vetänyt turvattomuupäissäni ensimmäisen listan asiain mukaisesti ihan kybällä. Minulla – kuten about viidellä miljoonalla muullakin suomalaisella – on alunperin ollut turvaton kiintymystyyli. Mutta olen sydänvoimautunut asian kanssa ja nyt olen itselleni turvallinen ja kiintymykseni on turvallistunut. Hommeli voi ja saa syvetä – ja läheisissä ihmissuhteissa joissa molemmat tuovat turvaa, homma toden totta syveneekin.

Ytimekkäästi: turvallinen tyyppi on sellainen, jolla on sisäistä turvaa, tai joka opettelee sisäisen turvan taitoja. Turvaton tyyppi on sellainen, jolla on tunnistamatonta turvattomuutta ja hoitamaton, turvaton kiintymys. Hyvin monella meistä suomalaisista on alunperin turvaton kiintymystyyli, eikä se ole pulma itsessään. Jokaisella meillä myös tärähtää välillä turvattomuus, ämpyily tai pihalla oleminen päälle, mutta turvaa itsellemme ja ihmissuhteisiin tuo se, kuinka noiden asioiden kanssa puljaamme.

Turvallinen ihminen alkaa jo tunnistaa rajojaan ja tunteitaan. Hän toimii hyvinvointinsa puolesta. Reagoimisen sijaan hän opettelee tunnesäätelyä. Hänen miellyttämis- ja suorittamistaipumuksensa alkavat hiipua. Hän ei mökötä, vaan puhuu avoimesti ja selvittää asioita. Hän ei vastuuta toisia oloistaan. Hän osaa kuunnella itseään ja toisia, myös konfliktissa. Hän on avoin ja pyrkii hoitamaan elämäänsä suoraselkäisesti marttyroimatta. Tämä kaikki mahdollistuu, kun opettelee sisäisen turvan taitoja.

Turvattomuuspäissämme olemme usein rajattomia, sivuutamme itseämme, suoritamme tai ponnistelemme kiihkeästi ja ihmissuhteissa haemme huomaamattamme sitä rakkautta, turvaa ja hoivaa jota emme saaneet vanhemmiltamme. Nämä ovat superyleisiä ja inhimillisiä taipumuksia ja toimintamalleja, ja ne kumpuavat turvattomuudesta, ei huonoudesta, viallisuudesta tai hyväsydämisyyden puutteesta.

Turvattomuuspäissämme mm:

Olemme rajattomia – emme tunnista omia speksejämme, emmekä osaa ilmaista niitä toisille.
Haemme toisilta huomiota, hyväksyntää, rakkaudellisuutta tai turvaa esimerkiksi miellyttämällä, pitämällä mölyt mahassa tai antamalla niin, että pohjimmiltaan odotamme toisilta. Emme siis sanoita tarpeitamme.
Emme kunnioita toisten rajoja vaan manipuloimme tai vastuutamme toisia tai ylitämme toisten rajoja.
Puhumme yhtä, toimimme toisin.
Vastuutamme muita oloistamme ja tunteistamme, emmekä tunnesäätele. Odotamme toisilta kannustusta, turvaa, hoivaa, hyväksyntää.
Jahtaamme tai vetäydymme. Meidän voi olla vaikeaa avautua rakkaudelle, käsitellä vaikeita asioita ja tiedostaa pelosta kumpuavia toimintamallejamme.
Emme ole avoimia.
Emme toimi suoraselkäisesti.
Ihmissuhdetilanteissa virittelemme yhteyksiä muiden kanssa, vaikka meillä olisi hoitamaton, kohtaamaton ja selvittämätön muu tilanne päällä.
Vetäydymme tai tulemme kiihkeästi kohti – yhteydenpitomme on epäsäännöllistä ja pidämme yhteyttä vain silloin, kun itsellemme sopii.
Pakenemme vastuutamme.
Teemme tulkintoja sen sijaan että kuuntelemme ja keskustelemme.
Näemme toisten toiminnan omien haavojemme kautta ja pitäydymme uskomuksissamme.
Konflikteissa pitäydymme omassa kannassamme ja heittäydymme vähän lapsiksi. Emme kuule toisen kokemusta vaan vastuutamme häntä oloistamme tai valinnoistamme.
Marttyroimme ja uhriudumme – odotamme jeesausta, pelastelua tai olon piristelyä muilta.
Mökötämme tai annamme toisen ymmärtää kaikenlaista, mutta emme ymmärrä itse avata fiiliksiämme.
Saatamme jopa salailla, valehdella tai manipuloida.

Turvapöhinöissämme:

Opettelemme ja jatkamme sisäisen turvan taitoja – hermoston rauhoittamista ja itsemme hoivaamista.
Opettelemme tunnistamaan ja kohtaamaan tunteitamme sen sijaan että projisoimme ne toisiin.
Opettelemme tunnesäätelyä ja sen tiedostamista, millaista energiaa kohtaamisiin tuomme.
Opettelemme sanoittamaan, mitä haluamme ja emme halua – toimimme itse rajojemme mukaan.
Emme selittele rajojamme tai yritä saada toista hyväksymään ja ymmärtämään niitä, vaan toimimme ITSE vastuullisesti hyvinvointimme puolesta.
Olemme avoimia tilanteestamme, toiveistamme ja tarpeistamme.
Emme tyydy murusiin vaan muistamme elämän isossa kuvassa, mitä tahdomme. Toimimme siis arvojemme pohjalta, ei pikaista mielihyvää jahdaten.
Kunniotamme toisen rajoja.
Pyydämme apua, kun sitä tarvitsemme.
Emme loukkaannu toisten rajoista.
Avaamme tunteitamme ja ajatuksiamme.
Emme kontrolloi tai pyyhällä joustamattomina: turva on sitäkin, että keskustelemme ja teemme hyviä kompromisseja.
Emme sivuuta tai hylkää itseämme vaan kohtelemme itseämme yhä arvostavammin.
Uskallamme kasvaa ja oppia – turva ei tarkoita täydellisyyttä vaan vastuuta omasta kasvusta.