Kaupallisessa yhteistyössä lääkärikeskus Recuror. Kirjoittaja Mika Kallio työskentelee Recurorilla psykiatrian erikoislääkärinä.
Ahdistukseen apua hakevien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti
Kokemukseni mukaan yksi suurimpia muutoksia psykiatrin työssä on ollut peräti vuosia pitkittyneestä ahdistuneisuudesta ja korostuneesta huoliajattelusta kärsivien potilaiden määrän kasvu.
Jo vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan Suomessa perusterveydenhuollon potilaista yleistynyt ahdistuneisuushäiriö oli 4–8 prosentilla. Ahdistukseen apua hakevien määrä kasvoi räjähdysmäisesti COVID19-pandemian aikaan, eikä lukumäärä ole muuttunut pandemian jälkimainingeissakaan. Samansuuntaisia tuloksia osoittavia havaintoja on tehty tutkijoiden toimesta ympäri maailmaa. Ahdistuneisuuden yleistyminen on siis globaali ilmiö.
Ahdistusoireiden yleistymiselle on todennäköisesti olemassa useampi selittävä osatekijä. Koko maailmaa ravistelevat tapahtumat, kuten COVID19-pandemia, ilmastonmuutos ja jännittynyt geopoliittinen tilanne ovat kaikki heittäneet vettä “huolimyllyyn”. Modernin työelämän paineet, esimerkiksi jatkuvan tavoitettavuuden velvoitteet sekä töiden ja vapaa-ajan enenevä sekoittuminen ovat myös monelle jatkuva ja vaikeasti vältettävä kuormituksen lähde. Jo koulusta lähtien moderni yhteiskunta korostaa itseohjautuvuuden ja omatoimisuuden merkitystä. Ei sovi myöskään unohtaa sosiaalisen median vaikutuksia ja ainaista informaatiotulvaa, josta voi aiheutua lisäkuormaa monellakin eri mekanismilla aina laitteiden piippauksista kovaan sosiaaliseen vertailuun.
Ahdistukseen apua hakevien määrä kasvoi räjähdysmäisesti COVID19-pandemian aikaan, eikä lukumäärä ole muuttunut pandemian jälkimainingeissakaan.
Merkittävä vaikutus on varmasti myös jatkuvalla ja valtaosin ahdistavalla mediasisällöllä. Vuonna 2022 sota tuli lähemmäs meitä kuin vuosikymmeniin ja politiikan kieleen on vakiintunut repivä ja aggressiivinen keskustelukulttuuri. Me ihmiset emme primitiivisilla aivoillamme kykene luomaan täysin erillistä kuvaa median välittämien tapahtumien ja henkilökohtaisen elämämme välille. Siksi yleinen maailmanmeno voi ahdistaa siinä missä oman elämän vastoinkäymiset ja kasvanut epävarmuuskin.
Ahdistukseen liittyvien diagnoosien määrän kasvussa on kuitenkin myös myönteisiä puolia. Mielenterveysongelmiin liittyvät stigmat ovat haurastuneet, jolloin apua haetaan aiempaa matalammalla kynnyksellä. Lisäksi diagnostiset menetelmät ovat kehittyneet. Yhä harvempi kärsii ahdistuksestaan yksin, ammattiavun ulottumattomissa, kun taas yhä useampi saa yksilöllistä, kohdennettua ja tilanteenmukaisesti parasta hoitoa.
Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä huolen lähde muuttuu epämääräiseksi ja mittasuhteet irtoavat todellisuudesta
Mihin vedetään raja tavanomaiseen elämään kuuluvien stressituntemusten ja diagnoosikriteerit täyttävän sairauden välillä? Oma kokemukseni on, että tämä raja on kuin veteen piirretty viiva – todella häilyvä. Moni hakeutuu hoitoon siedettyään hiljalleen vaikeutuvia oireita pitkään. Puhutaan kuukausista, usein jopa vuosista.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (Generalized Anxiety Disorder, GAD), on sairaus, jolle tyypillistä on valtaviin mittoihin kasvanut huoli tai pelot, usein useammastakin asiasta yhtä aikaa. Keskeistä on, että huolet ja pelot ovat selvästi ylimitoitettuja yksilöön kohdistuviin suoriin, selvästi todennettaviin uhkiin nähden. Lisäksi huolet voivat liittyä asioihin, joihin henkilö ei itse pysty vaikuttamaan.
Monet tunnistavat olleensa “aina” alttiita murehtimiselle. Murehtimistaipumuksen päälle on tavallisesti kasautunut jokin suurempi huolta tai pettymystä aiheuttanut tapahtuma, joka on laukaissut oireiden asteittaisen pahenemisen. Huolta voidaan kantaa henkilökohtaisen elämän asioista, kuten terveydestä, taloudesta, omista lapsista ja ystävistä, mutta kuten mainittu, myös maailman tilanteesta, kuten esimerkiksi suurvallan presidentin vaihtumisen vaikutuksista, ilmaston muutoksesta tai sodan uhasta.
GAD ilmenee myös fyysisinä oireina, kuten sydämen tykytyksenä, hikoiluna, lihasjännityksenä, hengittämisen vaikeutena, pahoinvointina sekä kipuina rintakehän, vatsan tai tuki- ja liikuntaelimistön alueella. Myös puutumisen tunnetta tai ihon pistely voi ilmetä. Oirekuvaan voi kuulua myös voimakasta hallinnan tunteen menettämisen, tai jopa niin sanottua sekoamisen pelkoa. Olo voi tuntua epätodelliselta tai huteralta. Kokemukseni perusteella oirekuva ei yleensä ole selkeä ja tasainen, vaan se vaihtelee elämäntilanteesta ja kuormitustekijöistä riippuen. Oireisto voi myös alkaa esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden jännittämisestä tai paniikkihäiriöstä ja ajan kuluessa muuttua yleistyneeksi ahdistuneisuushäiriöksi.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (GAD) ilmenee myös fyysisinä oireina, kuten sydämen tykytyksenä, hikoiluna, lihasjännityksenä, hengittämisen vaikeutena, pahoinvointina sekä kipuina rintakehän, vatsan tai tuki- ja liikuntaelimistön alueella.
Pitkittyessään ja hoitamattomana GAD voi johtaa muihin mielenterveyden ongelmiin, kuten masennukseen. Onkin tärkeää, että häiriö tunnistetaan ja asianmukainen hoito aloitetaan riittävän varhaisessa vaiheessa. Näin voidaan parhaiten välttää masennuksen tai muiden liitännäissairauksien kehittyminen ja helpottaa yksilön arkea. Tärkeää on hakea apua matalalla kynnyksellä, koska sairauteen on olemassa tehokkaita hoitokeinoja. Ahdistuneisuushäiriön riittävän varhainen hoito on tärkeää, myös siksi, että ahdistuneisuudesta kärsivällä voi olla vaikeutta kouluttautua tai selvitä työelämän haasteista.
Mitkä tekijät altistavat yleistyneelle ahdistushäiriölle?
Yleistyneelle ahdistuneisuudelle on useita altistavia tekijöitä. Esimerkiksi tietyt persoonallisuuden piirteet, kuten korostunut vaativuus itseä kohtaan tai taipumus kokea kielteisiä tunteita voivat altistaa yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle. Vaativuus näyttäytyy muun muassa taipumuksena perfektionismiin erilaisissa tehtävissä. Toisaalta ns. estyneet piirteet puolestaan näyttäytyvät herkkyytenä tilanteissa, joissa voi joutua arvostelun kohteeksi. Estyneisyys voi aiheuttaa huomattavia paineita vuorovaikutustilanteissa, joka voi johtaa alati voimistuvaan ja tiheämmin esiintyvään ahdistuneisuuteen, yleensä ensin sosiaalisten tilanteiden pelkoon, mutta lopulta myös yleistyneeseen ahdistuneisuuteen.
Altistavana tekijänä voi olla myös jokin neuropsykiatrinen vaiva, kuten ADHD. Voi esimerkiksi olla, että toistuva toimeen ryhtymisen lykkääminen kasaa stressitekijöitä, mikä taas johtaa yleistyneeseen ahdistuneisuuteen. Autismikirjon piirteet taas voivat altistaa toistuvalle sosiaaliselle kuormittumiselle, jolloin ahdistuneisuushäiriöön sairastumisen riski kasvaa.
Myös erilaiset ympäristötekijät voivat altistaa yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle. Mm. lapsuuden perheen kasvatusilmapiirin ongelmat, esimerkiksi vanhempien päihdeongelmat tai toistuvat riidat, muut lapsuuden traumaattiset kokemukset, vanhempien ylisuojelevuus tai toisaalta hylkäämisen kokemukset lapsuuden aikana. Myös vakava koulukiusaaminen sekä fyysinen tai seksuaalinen kaltoinkohtelu ovat altistavia tekijöitä.
Päihteiden, kuten alkoholin, kannabiksen tai nikotiinituotteiden käyttö ovat myös hyvin tiedettyjä ahdistuneisuudelle altistavia tekijöitä.
Milloin hakea apua?
Kiteytetysti voidaan todeta, että vaikka elämään kuuluu tietty määrä murheita ja pelkoja, kannattaa apua hakea, mikäli ahdistusoireet kehittyvät pitkäaikaisiksi ja alkavat heikentää elämänlaatua, ihmissuhteita tai toimintakykyä sekä paisuvat kohtuuttoman suuriksi ja häiritseviksi.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on yleinen ja usein hyvin fyysinen vaiva, joka voi aiheuttaa toistuvia fyysisiä oireita sekä johtaa toistuviin selvittelyihin eri alojen lääkäreillä. Lääkäreiden olisi myös hyvä muistaa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön mahdollisuus mystisten fyysisten oireiden taustasyynä, mikäli tutkimuksissa ei löydy muuta selittävää tekijää.
Oireiston seulontaan ja vaikeustason arviointiin on tehty useampiakin oiremittareita. Esimerkiksi HUS:n ylläpitämällä erinomaisella Mielenterveystalo-sivustolla on jokaisen täytettävissä oleva GAD7-oirekysely.
Oirekyselyn tulos on luonnollisesti viitteellinen, mutta ainakin kohtalaiseen tai vaikeaan ahdistuneisuusoireistoon viittaavat pistemäärät liittyvät usein diagnosoitavissa olevaan sairauteen, jota on mahdollista hoitaa.
Yleistyneen ahdistuneisuuden hoito on tehokasta ja hoitokeinoja on useita: nettiterapiasta biologisiin hoitoihin. Psykiatrian erikoislääkäri osaa arvioida tilanteesi ja tarjota sinulle parhaiten sopivia hoitomuotoja. Apua kannattaakin aina hakea.