Teksti on tuotettu mainosyhteistyössä ja yhteisestä rakkaudesta kirjoihin WSOY:n kanssa.
Miten selvitä, kun oma pieni lapsi sairastuu vakavasti? Millaisia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia käy läpi, kun kuolema tulee liian varhain liian lähelle?
Jos me tästä selvitään -kirjan (WSOY, 2023) kirjoittanut Juuso Juutinen on tehnyt pitkän uran kaupallisen muodin parissa – viimeisimpänä hän on työskennellyt tunnetun Vans-brändin parissa. Juuson elämä mullistui esikoispojan ollessa puolivuotias, kun sitkeän flunssan takaa paljastui harvinainen sairaus.
Alkoi kilpajuoksu kuolemaa vastaan, jonka aikana Juuson piti kohdata itsensä, jotta voisi tukea lastaan, puolisoaan – ja itseään.
Kirjassaan Jos me tästä selvitään Juuso kertoo päiväkirjan omaisesti mutta elokuvallisen tarkasti, mitä ihmisessä tapahtuu, kun kuolema tulee lähelle: mitä on kohdata kuolemanpelko, syyllisyys, epävarmuus? Toisaalta: miten pienet ilot, elämän arvot ja rakkaus saavat katsomaan elämää uudessa valossa?
Tässä muutama poiminta Juuson pohdinnoista:
Itkua pidättäen avaan kannettavan tietokoneeni ja jatkan tutkimista, kuin suojatakseni itseäni pahalta ololta. Kun löydän uutta tietoa, näytän sen Katille, joka pitää poikaamme tiukasti kädestä. Yritän vimmatusti saada kaiken hallintaan, sillä en pysty olemaan pelkkä sivustakatsoja, kun pieni poikani taistelee kaikin voimin elämästään.
***
Tajuan, että en ole pystynyt omaksumaan elämäntilanteemme vaatimaa uutta roolia, koska kärsin heikosta itsetunnosta ja riittämättömyyden tunteesta. Olen perustellut töiden tekemistä itselleni ja puolisolleni jos jonkinmoisilla syillä: ”Tämä nyt on vaan pakko tehdä”, ”Olen päässyt jo näin pitkälle” tai ”Minulla ei ole varaa pudota kelkasta”. En ole ollut tarpeeksi kypsä ymmärtämään, että tehtäväni olisi olla perheenisä ja puoliso ja olosuhteet huomioon ottaen siinä on yhdelle ihmiselle aivan riittämiin.
***
Ihminen on siitä ihmeellinen, että meissä kaikissa piilee kyky muokata käsitystämme ympäröivästä maailmasta. Usein tulkitsemme todellisuuden mielialojemme ja tunteidemme kautta ja muokkaamme sen pohjalta omanlaisemme ihannetodellisuuden. Kohdistamme katseemme ainoastaan murto-osaan ympäröivästä maailmasta. Kaikki se, mitä päätämme olla näkemättä, ei ole osa elämäämme, mutta se on silti hyvinkin todellista.
***
Eletty elämä on iso osa ihmisen mukanaan kantamaa taakkaa, mutta sitä voi keventää muuttamalla elämänsä suuntaa. Viimeistään isyys on saanut minut ohjaamaan laivani kohti selvempiä vesiä, mutta eihän merimies koskaan täysin unohda menneitä myrskyjä. Kohdatessani uudenlaisen hirveän todellisuuden olen kypsynyt ja kasvanut viimein ajatukseen, ettei unohduksessa tulisikaan elää, vaan päinvastoin, menneisyydessä piilee suuri voimavara.
Voit kuunnella kirjan äänikirjana esimerkiksi täältä.
