Mitä kaikkea tunsinkaan tänään? Aamulla väsymystä levottomasti nukutun yön jälkeen. Päivällä iloa, kun hassuttelin yhdessä nelivuotiaani kanssa. Illalla voimattomuutta ja turhautumista kun tajusin, etten voinut itse vaikuttaa haastavaan tilanteeseen, oli vain luotettava siihen, että asiat järjestyvät… Havainnoin myös kehollisia tuntemuksiani; miltä se väsymys oikein tuntui kehossani? Miltä tuntui kehossani, kun koin iloa? Missäpäin kehoani tunsin sen voimattomuuden, kun en voinutkaan hallita tilannetta haluamallani tavalla?
Meillä jokaisella on omanlaisemme, täysin yksilöllinen tapa reagoida tilanteisiin, kohtaamisiin ja pitkäkestoisempiin olosuhteisiin erilaisilla tunnevasteilla. Myös se, miten tunnen omat tunteeni kehossani, on täysin yksilöllistä. Esimerkiksi NLP:stä tutulla miellepiirteiden havainnoinnilla ja tutkimisella voi päästä kiinni omien tunteiden kehollisuuteen ja tunteen kaikkiin eri puoliin. Jos tunnen esimerkiksi ahdistusta, voin kysyä aluksi itseltäni: mistä tiedän että olen ahdistunut? Missäpäin kehoa tunnen sen? Liikkuuko tunne kehossa vai pysyykö se paikallaan? Jos ahdistuksella olisi jokin väri ja muoto, minkä värinen ja muotoinen se olisi? Ja niin edelleen.
Englanninkielinen sana emotion on mielenkiintoinen sana. E-motion – energy in motion? Tunnetta voi kuvata eräänlaisena energiana, joka virtaa kehossamme – ja ehkäpä siis optimaalisessa tilanteessa tapahtuu juuri niin: tunteet tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla. Universaaleja perustunteita ovat esimerkiksi ilo, suru, viha, pelko, hämmästys ja inho. Tiettyjä tunteita kykenemme helpostikin tunnistamaan sekä itsestä että toisesta ihmisestä. Mutta mitä ovatkaan ne tunteet, joita emme tunnista ja tiedosta?
Ajattele ilmapalloa – kuinka kevyt se onkaan liikutella ilmassa. Kuvittele sitten painavasi ilmapalloa käsiesi avulla veden alle. Miltä se tuntuisi? Kuinka kauan jaksaisit pitää ilmapalloa veden alla omilla käsivoimillasi? Ajattele, että tunne on kuin ilmapallo. Kun havaitsemme omat tunteemme ja annamme niiden tulla ja mennä, ne tuntuvat kevyemmiltä eivätkä ne kuluta liikaa energiaamme. Tarvitsemme energiaa paljon muuhunkin elämässämme kuin tunteiden alas painamiseen ja tukahduttamiseen.
Voisinko siis pysähtyä joka päivä miettimään, mitä tunteita olen itse tänään tunnistanut. Ja mitä olen tuntenut kehossani – jos jossakin kohtaa kehoani on jännitystä, kipua tai vaikkapa voimattomuutta, voisiko sen tuntemuksen alla olla jokin tunne, jota en ole jostakin syystä kohdannut? Uskallanko tuntea sen? Jos en uskalla, mikä estää minua tuntemasta? Voisiko tämä pysähtyminen tapahtua jo tänään?
