“Trauman käsittelyssä on yhtä paljon kyse sen muistamisesta, miten selviydyimme kuin siitä, mikä on mennyt rikki”. Näin kirjoittaa traumatutkija Bessel van der Kolk kirjassaan Jäljet kehossa ja nostaa esiin jotakin arvokasta: Että muistaisit kaiken kipeän ohella myös sen, mikä on kannatellut sinua pimeässä.
Kokemus toimijuudesta, edes pienikin sellainen, voi olla merkittävä tekijä paranemisen polulla. Van der Kolk tarkoittaa toimijuuden tunteella mahdollisuutta hallita omaa elämäänsä. Tämä taas perustuu siihen, millainen suhde ihmisellä on omaan kehoonsa.
Oman äänen löytyminen edellyttää, että ihmisen on oltava läsnä omassa kehossaan, läsnä sisäisille tuntemuksilleen. Tämä on dissosiaation, kehosta etääntymisen ja itsensä kadottamisen vastakohta, mikä on tyypillistä monille trauman kokeneille.
Vaikka traumaan liittyy usein kokemus itsensä kadottamisesta, se ei tarkoita, etteikö elämään voisi sisältyä myös ajoittaisia yhteyden välähdyksiä – hetkiä, jolloin jokin tai joku saa sinut havahtumaan, helpotuksen piipahtamaan luonasi, hyvän olon häivähtämään ja muistuttamaan siitä, että on olemassa jotakin parempaa.
Nuo pienet ohikiitävät hetket voivat olla niitä, jotka auttavat sinua jaksamaan. Tuovat hetkellisen helpotuksen sisäisen hädän, jähmettyneisyyden, pakenemisen ja taistelun äärelle. Ne ovat kuin langanpäitä, joihin tarrautumalla voit kiskoa itsesi pinnalle. Ne ovat sinun voimavarojasi.
Kaikki pelastusrenkaat eivät toki ole yhtä toimivia, mutta tässä yhteydessä en viittaa keinoihin, jotka turruttavat hädän (kuten riippuvuuksilla on tapana), vaan niihin hetkiin, joissa aito hyvä olo käväisee sisimmässä. Ehkä tuo valonlähettiläs on ihminen, ehkä eläin, kenties jokin harrastus, paikka tai kokemus luonnon äärellä. Oli se mikä tahansa, sillä voi olla käänteentekevä rooli elämässäsi.
Itselleni kannattelevia tekijöitä elämän varrella ovat olleet muun muassa liikunta ja hevosten kanssa vietetty aika. Ne ovat tuoneet arkeeni tarvittavia hengähdystaukoja, voimaa sekä kokemuksen siitä, että minun on yhä mahdollista löytää takaisin syvään yhteyteen.
Kun joskus pysähdyt katsomaan taaksesi ja rakennat tarinaasi uudelleen, palaa siihen, mikä on auttanut sinua selviytymään. Se tuo voimaa myös paranemiseen.
Lähde: Bessel van der Kolk, Jäljet kehossa (Viisas elämä 2019).
Kehoyhteyden vahvistamisesta ja traumasta toipumisen kokemuksista voit lukea lisää myös kirjastamme Kotona kehossa – Matka kehon ja sielun sopukoihin. Kurkkaa kirja täältä:
