Jos olemme valinneet olla parisuhteessa, ajattelen että olemme myös osa-vastuullisia suhteesta ja sen hyvinvoinnista, vaikka emme toisen ihmisen teoista, tunteista tai valinnoista voikkaan olla vastuussa.
On siis toisin sanottuna mielestäni vastuun välttöä sanoa:
“Sä olet vaan liian herkkä”.
“Nää on vaan sun traumojasi”
“Ei mulla ole tässä mitään ongelmaa”
..tai jollain muulla tavalla kieltäytyä keskustelemasta aiheesta joka on suhteen asia.
Ymmärrän, että moni kokee alitajuisesti uhkana sen, jos kumppani tuo esiin kohtia jotka tuntuvat itselle turvattomalta. Ymmärrän, että on monia tapoja tuoda asioita esille. Ymmärrän että kitkan tai konfliktin pelko voi jo itsessään saada puolustukset pystyyn. Mutta sitä ei mielestäni tarvitse ymmärtää, jos toinen jatkuvasti torjuu yritykset käsitellä herkkiä ja haavoittuvaisia aiheita.
Jos tunnistaa itsessä jonkin triggeroituvan, voi toki olla viisastakin sanoa, että ”Hei, juuri nyt en pysty, minun täytyy ensin rauhoittua ja palataan tähän muutaman tunnin päästä”.
Tiedän, että voi olla isosti sanottu, mutta toistuvasti kieltäytyminen toiselle turvattomuutta herättävien asioiden käsittelystä on pahimmillaan henkistä väkivaltaa, joskaan ei varmasti tarkoituksellista sellaista monessakaan tapauksessa. Se jättää toiselle hyvin avuttoman olon.
Saan monesti kysymyksiä siihen tyyliin, että “Mitä teen kun kumppanini kieltäytyy keskustelamasta minulle tärkeistä asioista?”. Koen joka kerta itsekin pientä avuttomuutta, sillä emme me kauheasti voi enempää, kuin pyytää toista toista keskusteluun ja tutkimaan yhdessä. Pyrin aina myös kysymään takaisin, että miten olet ilmaissut toivettasi ja tarvettasi? Oletko kertonut, miltä tuntuu kun toinen kieltäytyy? Paljon enempää ei voi tehdä, mikä on tietysti surullista.
Läheisriippuvaisuuteen taipuva on usein suhteessa pitkään itsensä kustannuksella. Tällainen toistuva kokemus siitä että ei tule kuulluksi on yksi sellainen “itsensä kustannuksella” asia. Suhteessa täytyy olla tilaa kertoa, jos jokin siellä herättää turvattomuutta. Se ei ole itsessääm vaatimus. Turva on suhteen yhteinen asia.
💛 Oletko kertonut selkeästi mitä tunnet? Olet kertonut selkeästi mitä toivoisit? Jos vastasit kyllä, olet tehnyt sen minkä voit. Jos vastasit, ei, ota harkintaan miten voisit viestiä haavoittuvaisisista tunteistasi ja toiveistasi mahdollisimman selkeästi.
Se miten toinen vastaa, on hänen vastuullaan. Se voi toki tehdä paljon näkyväksi. Mutta se antaa meille taas mahdollisuuden ottaa oma vastuumme. Mitä enemmän otamme sitä omalla tontillamme, sen enemmän voimme olla linjassa itsemme kanssa. Toisen puolesta se on mahdotonta, ja voi miten sydäntä särkevää se voi olla, voi miten paljon avuttomuutta se saattaa itsessä herättää. Ja se on tosi ok. Avuttomuutta ei tarvitse lääkitä kontrollilla, vaan itsemyötätunnolla. Suhteen turva on suhteen yhteinen asia.
Kurkkaa Ymmärrä tunteitasi -tunnetaitokortit:
