Tuntuuko sinusta joskus siltä, että olemme iloisia toisen puolesta, vain kun katsomme muiden iloa turvallisen kaukaa, television ruudun toiselta puolen.
Miksi ihmiset kokevat vetoa urheilijoihin, taiteilijoihin ja julkisuuden henkilöihin?
Jokainen kerta kun samaistumme toisen henkilön suoritukseen, emmekä ole tietoisia siitä, että tunne kumpuaa sisältämme, ylläpidämme tiedostamattomuuden kuilua omaan potentiaaliimme. Tällöin ajattelemme kokemuksemme kumpuavan toisen henkilön kyvyistä. Eli kun ulkoistamme tunnepohjaisen reaktion syyn toisen henkilön suoritukseen, ylläpidämme epäuskoa omiin kykyihimme. Epävarmuus omasta kyvykkyydestä, sekä heikko minäkuva saavat meidät ulkoistamaan oman voimamme. Näin alamme elää muiden kautta.
On asia erikseen kokea puhdasta iloa toisen saavutuksista. Tämän sallivan ja vastustuksettoman tilan voi tunnistaa myös hyväksyntänä ja tyyneytenä tuon ulkoisen huomion kohteemme vastoinkäymisistä. Mitä tietoisempia olemme itsestämme, sen vähemmän koemme ympäröivien tapahtumien vaikuttavan omaan elämäämme. Toisin sanoen, pysymme tyynenä omassa keskuksessamme ulkoisista tekijöistä riippumatta.
Jos koemme ulkoisen vaikuttavan meihin, meillä on alitajuinen tiedostamaton tarve luoda eriarvoisuutta. Huonoja ja hyviä sekä heikkoja ja vahvoja, joiden luomien vastakohtien kautta peilaamme minuuttamme. On helppo väistellä omia kipukohtiaan asettamalla mielessään pelkojamme omaavat huomion kohteet etäämmälle ja muiden oletetuista odotuksista muodostunutta “valheellista minäkuvaamme” tukevat kohteet lähemmäksi itseämme vahvistamaan sen ympyrää kulkevaa pakomatkaa itsestään. Tämä “valeminä” vastustaa muutosta, se pyrkii pitämään kynsin ja hampain kiinni turvallisesta harhastaan ja heivaa elämästään pelon siivittämänä sellaiset mallit, jotka eivät tue sen toimintaa. Sen motto on: “Sitten kun minulla on sitä vähemmän, tämä toisin ja tuota enemmän, olen onnellinen!”
Mitä lähempänä toinen on, sen vahvemmin peilaamme itseämme.
Ulkoistetun voiman ilmiö heijastuu vahvana ja selkeänä mm. läheisriippuvaisessa käytösmallissa, jossa haemme jatkuvaa vahvistusta omalle identiteetillemme toisen reaktioista. Pelkäämme menettävämme ihmisiä elämästämme, sillä jos minäkuvamme sekä omanarvontunteemme muodostuvat heidän mielipiteisiinsä asettamiemme oletusten pohjalta, mitä olisimme ilman heitä? Tämä johtaa alituiseen turvattomuuden tunteeseen kun emme koe saavamme ymmärrystä, jolloin puolustaudumme. Kun pelkäämme ja olemme ulkoistaneet voimamme, käymme sisimmässämme kamppailua ulkoista harhakuvaa vastaan. Koemme ettemme voi muuttaa itseämme, vaan ulkoisen on muututtava tukemaan identiteettiämme, jotta me itse voisimme hyvin.
Olimme sitten huipputason urheilijoita, bisnesmaailman terävävainuisimpia pörssihaita, varattomia tai fyysisesti rajoittuneita, sama potentiaali onneen löytyy jokaiselta. Eikä tuo potentiaali ole hetkeksikään kadonnut, hiljalleen rakentunut epävarmuus on vain verhonnut sen ja saanut meidät hakemaan turvaa kaikilta muilta kuin siltä ainoalta ihmiseltä, joka meidät voi joko tuomita tai hyväksyä, itseltämme. Se syvän hiljaisen hyväksynnän ja seesteisyyden siemen on istutettu meihin jo ennen syntymäämme, ja mitä enemmän kastelemme sitä rakkaudella sekä annamme tietoisuutemme auringon valaista sisimpämme, sen kauniimmin se kukoistaa.
Tunnistatko itsessäsi jatkuvasti toistuvia, vailla tarkoitusta olevia toimintamalleja?
Omien tunteidensa ja tarpeidensa tiedostaminen ei välttämättä käy yhdessä päivässä, mutta polku on sitäkin antoisampi, sillä jokainen pieninkin muutos tuo yhden uuden kiitollisuuden aiheen jokaiseen päivään. Avain itsensä tiedostamiseen käy läsnäolon kautta. Kun ymmärrämme, että kaikki tuntemuksemme ja kokemuksemme lähtevät meistä itsestämme, emmekä voi vaikuttaa menneeseen ja tuleva syntyy tästä hetkestä käsin, pystymme suuntaamaan tietoisuutemme ja kaiken voimamme ainoaan kohteeseen joka pitää sisällään kaikki avaimet onneen, tähän hetkeen. Ainoa oikea aika tehdä muutos kohti sitä elämää, jota todella tahdomme sisimmässämme, on nyt.
Kaikki eivät voi juosta maratonia, säveltää kappaletta tai ratkaista tiedepiirien polttavimpia kysymyksiä, mutta jokainen voi kokea samat tuntemukset oman elämänsä kautta. Kukaan ei voi tuntea mitään puolestamme. Meissä jokaisessa on saman iättömänä helmeilevän rakkauden virran uniikki helmi, joka avautuu meille itsellemme vain elämällä, kokemalla itsemme todeksi. Kukaan ei voi lopulta kävellä askeltakaan saappaissamme, emmekä me kenenkään toisen. On oma valintamme, missä vaiheessa otamme suunnan sisimpäämme ja lähdemme tiedostamaan toistuvia ajatusmallejamme sekä tarpeitamme.
Kaikki avaimet muutokseen ovat olleet, tulevat aina olemaan, ja ovat juuri nyt sinun käsissäsi.
