Lapsia tarkkailemalla voi oivaltaa paljon elämästä. Olemme kaikki olleet lapsia ja meissä on paljon lapsuutta vielä aikuisinakin.
Ekaluokkalaisen lapseni kummitäti sanoo oppivansa paljon kummitytöltään, yleensä havainnoimalla. Edellisellä visiitillä kummitäti päätti kysyä lapselta neuvoa rakkaudessa. Mistä hän mahtaisi löytää sopivan kumppanin?
Kysymyksen kuultuaan lapsi katsoi häntä silmiin ja totesi: ”Miksi sinä minulta sitä kysyt? Olen 6-vuotias lapsi. En minä tiedä.” Aivan! Lapsi tuli samalla opettaneeksi jotain tärkeää. Kun elämässä on epätietoisuutta, kannattaa vastausta kysyä ennen kaikkea itseltään.
Lapset opettavat ohimennen ja olemalla
Lapsilta voi oppia esimerkiksi omasta voimasta, leikin ja naurun merkityksestä, suoruudesta, anteeksiantamisesta ja rakastamisesta. He myös tiputtelevat suustaan paitsi sammakoita, myös helmiä. Oheiset kommentit on kirjattu samoilta lapsilta eri ikäisinä.
1. Nauraminen yhdistää
Huumori, luovuus, ilo, valo ja nauru seuraavat lapsia – vai seuraavatko lapset niitä? Iltapalan yhteydessä 7-vuotias sujauttaa kolikoita vanhemman paidan sisään ja saa naurun aikaan aikuisessakin. ”Taas on äidin ja lapsen hupipäivä!” lapsi toteaa silmät säihkyen, ja saa aikuisen miettimään, voisiko hupihetkiä tosiaan olla elämässä useammin.
Nauru yhdistää myös yli kulttuurirajojen. Elämäniloisia, vieraalla kielellä puhuvia nuoria tarkkaillessaan lapsi oivaltaa: ”Noi puhuu eri kieltä, mut nauru on suomeks.” Naurun ymmärtää jokainen.
2. Luota itseesi, häpeilemättä!
”Onko kukaan maailmassa hauskempi kuin minä?” pohtii 7-vuotias. Laskiessaan kertolaskuja hän ihastelee nauraen: ”En vaan voi olla oppimatta!” En kehota aikuista ryhtymään muita tallovaksi ja itseriittoiseksi, mutta pienten asenteessa ja itseluottamuksessa olisi kyllä oppimista. On täysin mahdollista antaa huomiota ihan jokaisen ominaislaadulle, erityistaidoille ja persoonalle, ja on ok iloita itsestään ja onnistumisista.
3. On ok suuttua – ja leppyä
”Kaikki maailman ihmiset on joskus olleet kärttyisiä”, tietää 4-vuotias ja jatkaa: ”Meillähän on sisällä sitä kiukkutomua.” Jos kiukkutomun painaa alas, olosta tulee yhtä tunkkainen kuin kellarista, jota ei ole siivottu.
En kehota heittäytymään maahan julkisilla paikoilla tai raivostumaan holtittomasti, mutta tunteet ovat yhtä totta aikuiselle kuin lapselle. Anna siis itsellesi lupa tuntea ne – toiminta on eri asia kuin tunne. Vahvoja tunteita tulee joskus väisteltyä niiden hallitsemattomuuden takia, mutta samalla voi joutua sivuun voimastaan.
Lapset ovat oivallisia esimerkkejä myös anteeksiantamisesta. He eivät yleensä jää kiinni harmeihin, vaan siirtyvät eteenpäin, uusiin tunnelmiin.
4. ”Mä oon hyvä tälleen”
”Mitä!? Mä oon mä!” toteaa 6-vuotias. Kun kehotan, että hiukset pitäisi harjata, hän toteaa varmasti: ”Ei sovi. Mä oon hyvä tälleen.” Jos joskus tuntuu, että olet vääränlainen, ehkä mittaria ja näkökulmaa voisi vaihtaa, kuten lapsi: ”Paljon sä painat? Kaksi metriä? Kolme sekuntia?” 4-vuotiaskin jo tajuaa: ”Sä oot oma ittes ja se on sulle ihan oikein.”
5. Improvisoi useammin
”Mä en halunnu harjoitella, mä halusin tanssia sydämestä”, selventää 7-vuotias kotona esitetyn tanssiesityksen jälkeen. Aikuisellekin tekisi välillä hyvää olla suunnittelematta. Asioita voi kokeilla tosta noin vaan valmistelematta, vailla takeita lopputuloksesta. En kehota hoitamaan asioita huonosti, mutta joskus voi edetä myös kevyesti!
Jos omat aikuisesi olisivat aikanaan kirjanneet muistiin sanomisiasi, saattaisit hämmästyä. Jos ympärilläsi on nyt lapsia, kirjaa heidän juttujaan ylös. Näin voit muistuttaa heitä myöhemmin heidän viisaudestaan, hauskuudestaan ja autenttisuudestaan.
