Moni ADHD-piirteinen ihminen tunnistaa tilanteen, jossa tärkeä asia on mielessä, aikomus on selkeä ja motivaatio on olemassa – mutta toiminta ei silti käynnisty. Ulkopuolelta tämä voi näyttää saamattomuudelta tai jopa laiskuudelta. Sisäpuolelta kokemus on kuitenkin usein täysin toisenlainen: ihminen yrittää, mutta jokin ikään kuin pysäyttää liikkeelle lähdön.
Vastaanotollani tämä näkyy monenlaisina arjen tilanteina. Sähköpostiin vastaaminen lykkääntyy päivästä toiseen. Kotityöt kasaantuvat. Opiskelu tai työtehtävä alkaa vasta viime hetkellä, vaikka aikomus oli tehdä se hyvissä ajoin. Tilanne herättää helposti häpeää ja itsekritiikkiä. Moni kuvaa jopa voivansa tilanteessa huonosti – mutta sekään ei riitä käynnistämään toimintaa.
ADHD:ssa vaikeus liittyy ennen kaikkea toiminnanohjaukseen: aivojen kykyyn käynnistää, suunnata ja ylläpitää toimintaa. Tehtävän aloittaminen vaatii hermostolta tiettyä aktivaatiotasoa. Kun dopamiinijärjestelmä toimii epätasaisesti, tehtävä ei välttämättä tunnu riittävän palkitsevalta, jotta aivot “syttyisivät” siihen. Ihminen voi silloin jäädä odottamaan hetkeä, jolloin energia ja motivaatio ikään kuin ilmestyvät.
Tämä on yksi ADHD:n keskeisistä paradokseista
Samaan aikaan tapahtuu usein jotain näennäisesti ristiriitaista. Sama ihminen, joka ei saa aloitettua tiskien laittamista, voi uppoutua tuntikausiksi projektiin, joka herättää kiinnostuksen. Kun tehtävä tuntuu merkitykselliseltä tai riittävän kiinnostavalta, keskittyminen voi syventyä poikkeuksellisella tavalla. Aika katoaa ja työskentely muuttuu intensiiviseksi. Tätä ilmiötä kutsutaan joskus hyperfokukseksi.
Siksi ADHD:hen liittyvä saamattomuus ei ole yksinkertainen ominaisuus. Se on saman ilmiön kaksi puolta. Sama hermoston tapa säädellä toimintaa voi toisissa tilanteissa vaikeuttaa aloitusta ja toisissa mahdollistaa poikkeuksellisen syvän keskittymisen.
Kun tätä ilmiötä tarkastellaan tästä näkökulmasta, saamattomuus ei ole identiteetti. Se on tilannekohtainen seuraus siitä, miten hermosto säätelee vireyttä ja palkitsevuutta. Tämä ymmärrys muuttaa usein myös ihmisen suhdetta itseensä. Kysymys ei enää ole miksi olen tällainen, vaan millaisissa olosuhteissa minun on helpompi toimia.
Mitä saamattomuudelle voi tehdä?
Arjessa pienetkin rakenteelliset muutokset voivat auttaa. Tehtävän pilkkominen hyvin pieniin osiin, ulkoinen aikarakenne, toisen ihmisen kanssa työskentely tai ympäristön muokkaaminen vähemmän häiriöherkäksi voivat madaltaa aloittamisen kynnystä. Tällöin toiminta ei ole enää pelkästään sisäisen tahdon varassa.
Ehkä tärkein muutos tapahtuu kuitenkin tavassa tulkita itseään. ADHD-piirteinen ihminen ei ole lähtökohtaisesti laiska tai saamaton. Hän on ihminen, jonka hermosto toimii hieman eri tavalla. Samassa hermostossa voi olla yhtä aikaa sekä haasteita että merkittäviä vahvuuksia – luovuutta, intensiivistä keskittymistä, nopeaa ajattelua ja kykyä innostua asioista syvästi.
Kun nämä molemmat puolet tunnistetaan, saamattomuus ei enää määritä ihmistä. Se on vain yksi osa kokonaisuutta.
Tunnistitko itsesi tekstistä?
➡️ Tutustu Juulian kirjaan Saamaton perfektionisti ja ADHD:n viisi muuta paradoksia.
Kirjoittaja Juulia Järvdike on psykologi ja ADHD-asiantuntija, joka on työskennellyt vuodesta 2010 neuropsykiatristen diagnoosien parissa. Juulia tunnetaan erityisesti tavastaan yhdistää tieteellinen tieto lämpimään, helposti lähestyttävään kerrontaan. Hän on elänyt ADHD-oireisten ihmisten kanssa koko elämänsä ja tuntee ilmiöt läheltä myös perheensä kautta. Siksi hänen intohimonsa on lisätä ymmärrystä ja itsemyötätuntoa niin ADHD-oireisten kuin heidän läheistensä arkeen. Hänen suunnittelemansa ADHD-supervoimakortit ilmestyvät keväällä 2026.
