Moni voi parisuhteessaan tosi huonosti
Kuulen työssäni terapeuttina tosi paljon parisuhteisiin liittyvää kipuilua. Teokseni Toivon kirja narsistin haavoittamalle ilmestymisen jälkeen olen kuullut lukemattomia uskomattoman kipeitä parisuhdekuvioita.
Monen ihmisen huonovointisuus liittyy parisuhteeseen. Vaikka vastaanotolleni hakeudutaan monesta syystä, yllättävän usein parisuhde on se, joka ylläpitää epätasapainotilaa. Syitä tähän on monia: on kommunikaatio-ongelmaa, vaikeutta sanoittaa omia tarpeita ja tunteita, uupumusta, ruuhkavuosiväsymystä ja vaikka mitä.
Tässä tekstissä haluan kuitenkin puhua vain yhdestä jutusta eli potentiaalista, jonka toinen voi nähdä, vaikka kaikki kielii siitä, että toinen on suhteessa vastuuton tai muuten haluton tai kyvytön kasvamaan.
Empaattinen ihminen näkee toisen kasvupotentiaalin
Ette uskokaan, miten paljon ihmiset uskovat hyvään silloinkin, kun on petetty ja lyöty henkisesti ja fyysisesti lukemattomia kertoja. Monissa suhteissa vallitsee valtava epäsuhta vastuussa, enkä puhu nyt kotitöistä vaan myös tunnetason vastuista.
Moni ylivastuullinen ja empatiakykyinen ihminen näkee kumppanissaan kasvupotentiaalin ja sisäisen pienen lapsen. Kasvupotentiaali on meissä kaikissa, mutta kaikki eivät osaa, halua tai pysty sitä käyttämään.
Ylivastuullinen ihminen uskoo loputtomasti toisen ihmisen potentiaaliin ja yrittää saada toista kasvamaan. Ylivastuullinen käyttää valtavasti henkisiä voimavarojaan siihen, että saisi toisen ottamaan elämän tarjoamasta kasvumahdollisuudesta kiinni. Ylivastuullinen näyttää mallia, esitelmöi, pyytää, huutaakin loputtomasti.
Toivo elää, koska ideaalitarina rakentuu aina uudelleen
Jokainen on vastuussa henkisestä kasvustaan. Parisuhteessa voi olla tosi vaikeaa, jos toinen kasvaa, mutta toinen ei. Usein alivastuullinen jarruttaa kumppaninsa kasvua. Kuvio voi olla tosi kipeä.
Kasvuun pyrkivä osapuoli pystyy olemaan suhteessa usein siksi, että hän pitää yllä toivoa. Hän luo ideaalitarinan toisen kasvusta aina uudelleen, jotta pystyy pysymään suhteessa. Usein pienikin merkki siitä, että toinen on lähtenyt kasvumatkalle, riittää tarinan rakentamisen ja kipeään suhteeseen jäämisen syyksi. Narsistiseen parisuhteeseen jääminen selittyy usein juuri tällä.
Miksi jäät, kun voisit lähteä?
Moni kysyy, tekikö tarpeeksi silloinkin, kun kaikki omat voimat on valutettu parisuhteen alttarille. Syyllisyyskin saattaa vaivata. Yllättävän usein ihmiset pelkäävät jäävänsä loppuelämäksi yksin ja jäävät suhteeseen, jossa ovat enemmän yksin kuin ehkä olisivat yksin eläessään. Liian moni antaa kohdella itseään ihan älyttömän huonosti. Itsetunto on saattanut suhteen aikana mennä niin alas, ettei senkään vuoksi kykene lähtemään.
Pidän aika tärkeänä sitä, että omaa elämää uskaltaa katsoa rehellisesti silmiin. Että suostuu näkemään sen, mikä on totta. Mikä sinun elämässäsi on totta ja mikä ei?
Uusin kirjani Ylivastuullisten naisten valtakunta pureutuu myös edellä kuvaamiini teemoihin.
