Tunneturva on edellytys kokea vahvaa yhteenkuuluvuutta ihmissuhteissaan. Tunneturvan äärellä olemme tärkeän hyvinvointia ja suhteiden toimivuutta vahvistavan asian äärellä.
Tunneturvallisessa suhteessa tulemme kohdatuksi, kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi omana, ikuisesti keskeneräisenä ja epätäydellisenä, inhimillisen aitona itsenämme. Uskallamme pyytää apua, ja ottaa sitä vastaan pelkäämättä, että meitä pidetään heikkoina. Uskallamme ilmaista omia mielipiteitämme – niitä muista eriäviäkin – punnitsematta huolella jokaista sanaamme, ettemme vain vahingossa ärsyttäisi tai loukkaisi ketään. Uskallamme pitää kiinni omista arvoistamme ja omista terveistä rajoistamme. Nimensä mukaisesti tunneturvallisessa suhteessa on myös tilaa kaikille tunteille, niille kenkuimmillekin.
Ihailemani Topi Borgin viisautta lainatakseni, tunneturvallisessa suhteessa uskallamme tarvittaessa sanoa toisillemme: ”Olen yksinäinen ja surullinen, voisinko saada halin.”
Tunneturvallisessa suhteessakaan ei kaikki ole mutkatonta ja kitkatonta. Aina ei ole vain kivaa ja ihanaa, sillä maailman suurimpiin ihmeisiin kuuluu hyvä ihmissuhde, jossa oltaisiin aina kaikesta samaa mieltä, eikä kummankaan mieltä olisi koskaan pahoitettu. Me emme voi suojautua pettymyksiltä, emmekä siltä, ettei mikään toisessa ihmisessä koskaan ärsyttäisi meitä. Jos luulee voivansa suojautua konflikteilta ja riidoilta, ne ovat jo ennalta ohjelmoituja.
Tunneturva on kokemus turvasta ja luottamuksesta myös vaikeissa vaiheissa ja tilanteissa.
Parisuhteessa tunneturva on erityisen tärkeää suhteen hyvinvoinnille. Tunneturvaton parisuhde saattaa näyttäytyä pinnaltaan koreana ja valheellisesti samanmielisenä, kun omia toiveita, eriäviä näkemyksiä eikä hankalia tunteita uskalleta kertoa toiselle.
Toisaalta turvattomuus aiheuttaa suhteen hankauskohdissa molemmille tarpeen suojautua, puolustautua ja jopa hyökätä, vaikka kaipaisi juuri tuolloin kipeimmin lohtua, ymmärrystä ja lämmintä syliä. Konflikteja saatetaan ratkaista loogisesti järkeilemällä ja erinäisiä sopimuksia tekemällä, joilla yleensä on vain hetkellinen laastarivaikutus.
Konfliktit johtuvat enemmän tunteista kuin asioista, joten sivuutetut tunteet jäävät laastarin alle suhdetta hiertämään.
Ohitetut tunteet eivät tuota hyvää lopputulosta ihmisten välisessä, inhimillisessä kanssakäymisessä.
Jos suhteessa ei ole turvan eikä syvemmän yhteyden tunnetta, se jää pinnalliseksi ja ohueksi.
Myönteinen yllätyksellisyys tuo suhteisiin iloa ja vaihtelua, mutta me kaipaamme kuitenkin tunnesäätilojen ennakoitavuutta kokeaksemme tunneturvaa. Tuulella käyväksi kutsutaan ihmistä, jolla sekä tunteet että ajatukset ovat hetkestä toiseen varsin ristiriitaisia, impulsiivisia ja ennakoimattomia: tänään tätä, huomenna jotain muuta ja ylihuomenna ei näistä kumpaakaan. Tuuleen ei voi nojata, joten tunneturva on tuntematon ilmiö tuulella käyvän ihmissuhteissa.
Tunneturvallisessa suhteessa kumpikin saa pitää oman ainutkertaisuutensa ja persoonallisuutensa, ja loistaa omana itsenään, vaikka laittaakin itsensä likoon yhteisen hyvän eteen. Yhteinen hyvä on aina myös kummankin oma hyvä.
Huipputiimien menestyksen salaisuutta on tutkittu paljon. Selitystä menestykselle eivät ole antaneet tiimin jäsenten tutkinnot, tiedot ja taidot tai edes kokemus, vaan nimenomaan tunneturvallinen ilmapiiri, keskinäinen arvostus ja luottamus, jolloin hankalienkin asioiden ja tunteiden esiin nostaminen on turvallista.
Mitäpä jos mekin olisimme omien ihmistemme kanssa huipputiimejä?
Lue lisää tunneturvasta kirjastani, jonka voit ostaa täältä
