Moni hylkää alitajuisesti itseään – Tätä se käytännössä tarkoittaa

Minulle hylätyksitulon pelko on ollut hyvin tuttu tunne läpi elämän, vaikka olen toki monin tavoin koittanut välttää sitä ja piilottaa sitä itseltänikin. Sittenhän siinä kävi huomaamattani niin, että minusta itsestäni tuli itseni ”pahin” hylkääjä. Tunnelukkoni ja pelkoni ohjasivat minua alitajuisesti.

Tunnelukko on hyvin kokonaisvaltainen ilmiö (keho-mieli-tunteet) jossa koitamme suojautua kokemasta uudelleen sellaisia satuttavia tunteita, joidenka kanssa olemme joskus jääneet yksin. Yritys välttää vaativia tunteita on osa ihmisen biologista selviytymisjärjestelmää, mutta tänäpäivänä itseasiassa juuri välttäminen tuottaakin elämäämme enemmän kipua, ahdistusta ja ihan suoranaisia ongelmiakin. Se saa meidät tuntemaan olomme ahtaaksi ja elämä alkaa rajoittua. Tunnelukot kääntyvät meitä itseämme vastaan.

Tässä muutamia esimerkkejä miten tunnelukot oikeastaan kääntyvät meitä vastaan

• Se joka yrittää hinnalla millä hyvänsä välttää hylkäämistä, hylkääkin itseään sopeutumalla satuttaviin suhteisiin (usein huomaamattaan)
• Se joka yrittää välttää altistumasta muiden vaatimuksille ja tuominnoille, vaatii ja tuomitsee jatkuvasti itseään
• Se joka yrittää välttää torjutuksi tuloa miellyttämällä yli rajojensa, torjuukin itse omaa inhimillisyyttään ja niin edelleen.
• Tässä vielä muutamia merkkejä siitä, että alitajuisesti hylkää itse itseään:
• Yksin selviäminen hinnalla millä hyvänsä, ei tunnista tuen tarvetta vaan pyrkii selviytymään itse kaikesta
• Turvattomissa ja epävakaissa ihmissuhteissa oleminen
• Erilaiset itseä mitätöivät ja lamauttavat ajatuskuviot jotka estävät muutoksen: Minä nyt vain olen tällainen, aina minulle käy näin
• Rajattomuus, ei tunnista/uskalla ilmaista rajojaan joka johtaa usein uupumiseen ja ahdistukseen
• Omien tarpeiden tunnistamattomuus: elämä on jatkuvaa selviytymistä
• Addiktiot

Tunnelukot saavat meidät tuntemaan ja toimimaan kuin automaatio ohjauksella. Selviytymisjärjestelmän automatisoituminen on osa jokaisen ihmisen taipumusta, eikä siinä ole mitään tuomittavaa tai väärää JA samalla itsetuntemuksen tie antaa mahdollisuuden meille tulla tieotiseksi, hoitaa tunnehaavojamme ja valita ihan oikeasti tuoreita, raikkaita ja itseämme sekä toisia kunnioittavia tapoja toimia. 

Kukaan ei varmaan tietoisesti valitse hylätä itseään.Vain sellaista voi lähteä muuttamaan, mitä tunnistaa.

Mitä tarkoittaa se, ettei ei anna  hylätyksi tulon pelon hallita?

Kerron muutamia esimerkkejä, mitä se on omassa elämässäni:

💙 En pääasiassa tuomitse itseäni tunteistani tai tarpeistani (joihin liittyi ennen hemmetisti häpeää ja viallisuuden fiilistä)

💙 En ole ihmissuhteissa, joissa on epä tasavertaista tai epäkunnioittavaa kohtelua

💙 En yritä pitää väkisin rauhaa suhteessa hiljenemällä (vaikka en pidä konflikteista)

💙 En yritä muuttaa ketään (…jotta minulla olisi turvallisempi/parempi olo)

💙 En yritä saada ketään väkisin ymmärtämään minua ( tasavertaisissa ihmissuhteissa ei tarvitse  huutaa tullakseen kuulluksi)

Ja siis, selvennetään, että tottakai minuulla voi olla impulsseja edellä mainittuihin juttuihin hetkittäin. Usein jään kyllä aika äkkiä itselleni siitä kiinni, haen tarvittaessa apua tilanteen reflektoimiseen ja otan seuraavan mahdollisen rakkaudellisen askeleen itseäni kohtaan. Toipuminen ei ole vaikeiden tunteiden puutetta, vaan inhimillisiä keinoja niiden äärellä <3

Omiin tunnelukkoihin voit tutustua Eevin täytettävän kirjan Tutustu tunnelukkoihin avulla.