Useiden tutkimusten mukaan ADHD-piirteet vaikuttavat merkittävästi erilaisiin kehon painoon liittyviin haasteisiin, erityisesti painon kertymiseen ja liikalihavuuteen. Olen siis itse saanut ADHD-diagnoosin viisikymppisenä reilu kolme vuotta sitten, jonka jälkeen aloin myös ymmärtää aiempaa paremmin omia vaikeuksiani hyvinvointipainon ylläpitämisessä. Kuunnellessani psykologi, psykoterapeutti Taija Wileniuksen kirjaa Paino mielessä, asiat entisestään kirkastuivat myös sen osalta, miten yhteiskuntaan liiankin vahvasti kiinnittynyt painostigma on vaikuttanut myös itseen ihan lapsesta lähtien.
Millaiset tekijät voivat selittää painohaasteiden ja ADHD:n yhteyttä?
Olen koonnut tähän kirjoitukseen yleisimpiä tekijöitä, sekä omakohtaisten että virallisemman tiedon pohjalta löydettynä. ADHD:ta määritellessä seuraavien kolmen eri piirteen täytyy näyttäytyä henkilössä tavalla tai toisella: hyperaktiivisuus, impulsiivisuus ja tarkkaamattomuus. Osalla voi olla vahvasti läsnä nämä kaikki, osalla taas piirteet voivat painottua, kuten minulla, tarkkaamattomuuteen (ADD).
Tutkimuksissakin on havaittu, että tyttölapsilla piirteet painottuvat tarkkaamattomuuteen, liiallisen aktiivisuuden ja ”kuhinan” ollessa enemmän pään ja kehon sisäistä levottomuutta, joka ei aina näyttäydy muille fyysisenä levottomuutena tai vaikeutena pysyä paikallaan. Myös impulsiivisuus voi olla joillain enemmän sosiaalista aktiivisuutta, joka voidaan nähdä normaalina piirteenä, vaikka siinä saattaakin olla ADHD:lle tyypillisiä ”outouksia”, joita muut ajoittain ihmettelevät. Seuraavaksi avaan näitä seitsemää eri tekijää tarkemmin.
1. Hyperaktiivisuus ja hyperfokus
ADHD-ihmisellä voi olla siis sekä motorista että sisäistä aktiivisuutta, joka saattaa olla joillain vaikuttamassa esim. siihen, ettei huomaa tai muista syödä säännöllisesti, kun aivot ohjaavat toimintaa alati seuraavaan mielenkiinnon ja toiminnan kohteeseen.
Hyperfokus on tila, jossa ADHD-ihmisen keskittymiskyky voi olla hetken tai jopa useita tunteja 110 %:n tasoa. Tämä on itsellenikin tuttua: kun keskityn itseäni kiinnostavaan asiaan, unohdan muun maailman tuntikausiksi. Saatan olla syönyt kunnollisen aamupalan, mutta seuraavaksi havahdun klo 18 illalla siihen, etten ole syönyt lounasta enkä välipalaa. Vasta tämän havahtumisen jälkeen alan kokea nälän tunnetta. Ja tämä taas saattaa aikaansaada sen, että mikään määrä ruokaa ei tunnu illalla riittävän nälän taltuttamiseksi.
Itselläni kyse ei ole ruokahalun puutteesta vaan siitä, että aivojen huomio kiinnostavaan asiaan ”voittaa” kaikki muut kehon luonnolliset viestit liiankin pitkäksi aikaa, minkä vuoksi tarve syömiselle ei läpäise tietoisuuttani.
2. Haasteet interoseptiossa eli kehossa tapahtuvien prosessien aistimisessa ja niiden mukaan toimimisessa
Interoseption eli ns. sisäaistin ongelmat eivät liity vain nepsypiirteisiin, mutta ne saattavat olla jonkin verran yleisempiä nepsyihmisillä. Sisäelimistä tulevat viestit saattavat joskus myös mennä sekaisin; esimerkiksi itse en juurikaan tunne janoa ja olen jo ennen diagnoosin saamista epäillyt, että usein syön, vaikka minulla oikeasti olisikin jano.
Toisaalta em. hyperfokus voi myös tuottaa sen, ettei ADHD-ihminen tunne vessahätää, ennen kuin lopettaa tekemisensä, jonka jälkeen on juostava vessaan. Liian matala interoseptiokyky liittyy osin myös seuraavaan kohtaan. Toisaalta myös kylläisyyden aistiminen voi olla vaikeaa, minkä vuoksi altistuu ahmimiselle.
3. Toiminnanohjauksen vaikeudet
ADHD-ihmisillä aivojen toiminta on erilaista, ja se tuottaa moninaisia haasteita mm. toiminnanohjaukseen. Kyse on sekä toiminnan käynnistämisen, ylläpitämisen että loppuun saattamisen vaikeuksista – eri tilanteissa eri tavoilla näyttäytyen.
Ravintotietoutta usein on ihan riittävästi, mutta mitä tehdä, jos ei pysty luomaan itselle säännöllisiä rutiineja, vaikka kuinka haluaisi? Pelkkä tieto, miten, ei riitä. Monet ADHD-piirteiset kuvaavat tilaa eräänlaisena lamaantumisena, pää haluaisi ryhtyä, mutta käskyt eivät kulkeudu kehoon asti. Mikäli kyse on ennemmin jo aloitetun toiminnan jatkuvasta keskeytymisestä tai lopahtamisesta, kyse voi olla seuraavasta asiasta.
4. Impulsiivisuus, joka myös on yksi kolmesta keskeisestä ADHD-piirteestä
Impulsiivisuus voi näkyä suhteessa ruokavalioon ja syömiseen monin tavoin. Se voi aiheuttaa esim. hetken mielijohteesta tehtyjä ostoksia: dieettivalmennuksia, lisäravinteita tai vaikkapa halua laittaa koko ruokavalio nyt ja heti uusiksi. Alun innostuksen jälkeen homma hiipuu yhtä nopeasti kun alkoikin (toiminnanohjaushaasteet).
Impulsiivisuuteen liittyy tyypillisesti myös kyllästyminen. Kun alun innostus ja uutuudenviehätys on eletty läpi, aivoilla on tarve etsiä seuraavaa innostavaa asiaa. Joka päivä ja joka hetki pitäisi ADHD-ihmisen siis yrittää etsiä uutuutta ”vanhasta” asiasta – myös tietoisesti tähän pyrkiminen kuluttaa paljon voimavaroja.
5. Tarkkaamattomuus, unohtelu ja rutiinien luomisen vaikeudet
Jos kävisi niin hienosti, että ADHD-ihminen olisi pystynyt valjastamaan impulsiivisuuttaan ja toiminnanohjauksen vaikeuksiaan tavoitteen mukaiseen toimintaan, esimerkiksi jatkuva unohtelu sekä ajan hahmottamisen haasteet aiheuttavat merkittäviä vaikeuksia arjen rutiinien sekä esim. säännöllisen syömisen noudattamiseen.
Ihan kaikkeen tarvittavaan ei ole mahdollista asettaa kännykkämuistutuksia. Tarkkaamattomuus voi näyttäytyä monin tavoin; esimerkiksi itse saatan hyperfokuksessa käyttää runsaastikin aikaa tehdäkseni hienot ruuanlaittosuunnitelmat aikatauluineen. Kun ruuanlaiton sitten pitäisi käynnistyä, minulla ei ole enää voimia laittaa ruokaa ”pitkän kaavan mukaan”, vaan keksin jotakin pikaruokaa sen sijaan (jos ylipäätään jaksan syödä).
6. Tunnesäätelyn vaikeudet
Sekä impulsiivisuus (tunnevuoristorata) että kehollisen aistimisen ja osittain myös ns. mielentämisen vaikeus saattavat haastaa tunteiden tunnistamista ja säätelykykyä. Tämä taas altistaa tunnesyömiselle. Välittäjäaine dopamiinin alhaisempi aktiivisuus aivoissa voi vaikuttaa esim. nopeiden nautintojen hakuisuuteen (esim. sokeri ”päihteenä”).
Tämän vuoksi moni ADHD-ihminen on lapsesta asti oppinut käyttämään sokeria ”lääkkeenä” aktivoimaan hetkellisesti aivoja toiminnan aloittamiseksi. Tämä on minullekin tuttu ilmiö lapsuudesta asti, eikä sitä ole aikuisena helppo muuttaa.
7. Kuormitusherkkyys/aistiherkkyys
ADHD-ihmisillä on tyypillisesti sekä aistijärjestelmän yli- että aliherkkyyttä. Oman kokemukseni mukaan molemmat lopulta lisäävät riskiä kuormittumiseen. Jatkuva stressi taas näkyy sekä kehossa ja mielessä; lihasjännityksinä ja kipuina, matala-asteisena tulehduksena, ruuansulatusvaivoina sekä esim. uniongelmina.
Unen osalta ADHD-ihmiset ovat usein iltavirkkuja, mikä taas voi kuormittaa opiskelijaa tai työssäkäyvää, jos tämä ei voi itse vaikuttaa aikatauluihinsa. Stressistä johtuva väsymys vaikuttaa merkittävästi siihen, että tekee helpommin huonoja ravitsemusvalintoja.
Palaan vielä lopuksi aiemmin mainitsemaani painostigmaan, josta Taija Wilenius ansiokkaasti kirjoitti Paino mielessä -kirjassa. Lihavat ADHD-ihmiset joutuvat kantamaan ainakin kahta ”stigmaa”: sitä, että olet outo ja erilainen ADHD-piirteidesi vuoksi sekä sitä, että lihavuutta ei katsota hyvällä yhteiskunnallisesti eikä tietyn ihmisjoukon asenteissa. Lihavuus katsotaan nykyään virallisestikin jo sairaudeksi.
Mutta mitä jos ADHD hankaloittaa merkittävästi lihavan kykyä soveltaa saamaansa hyvää tarkoittavaa ”terveyskasvatusta” arjessaan, koska rutiineja ei ole mahdollista saada toimimaan ja impulsiivisuus voi merkittävästi haitata ruokavalion noudattamista. Ja koska ihminen ei tunnista normaaleja viestejä nälästä ja kylläisyydestä. Kysynkin, taipuuko meidän terveydenhuoltomme riittävästi tukemaan nepsypiirteisiä lihavia ihmisiä, joille neurotyypillisille luodut etäterapiat ja painonhallintaohjelmat eivät toimi?
Kysymys myös sinulle, jonka mielestä ”lihavuus on vain oma vika, ei tarvitse kuin liikkua enemmän ja syödä vähemmän, niin laihtuu”. Oletko edelleen tämän luettuasi samaa mieltä? Suosittelen sinullekin Paino mielessä -kirjaa luettavaksi ja ADHD-näkökulman osalta kirjoittamaani teosta Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD.
Meille kaikille asiaa pohtiville toivotan rauhaa, myötätuntoa ja sisäistä viisautta kohdata erilaisuutta hyväksyen. Emme koskaan voi tietää, mitä kohtaamamme ihmisen taustalla on, joten olisi tärkeää olla olettamatta asioita omien asenteiden ja uskomusten pohjalta <3
Artikkelikuva: Depositphotos
