Tämä runollinen ajatus on elämäsi tärkeimmille ihmisille – heille, jotka auttoivat sinua selviytymään ❤️
On ihmisiä, jotka auttavat sinua selviytymään. Ovat kuin kallio jalkojesi alla. Lupaus vakaasta maasta. Rauha sisäisen myrskysi keskellä. Heitä et unohda koskaan, mutta kiität mielessäsi aina. On ihmisiä, joiden kanssa uskallat viimeinkin hajota. Antaa kaikkien kerrostesi tippua, sisimmälle luvan särkyä ja järjestyä uudelleen. Hän on sinun todistaja. Näkijä, kuulija ja kannattelija. Kuin pehmeä syli, joka on valmis vastaanottamaan. Tarpeeksi vahva pitääkseen omat juurensa maassa, mutta riittävän hellä antaakseen kivun levätä käsivarsillaan. Kun hän näkee ja kuulee sinut, sinä näet ja kuulet itsesi, syvemmin ja todemmin kuin koskaan. Siinä hetkessä jokin sisälläsi herää. Solusi muistavat.
Ei ole mitään niin kipeää, mikä ei olisi tarkoitettu jaettavaksi.
– Susanna Jussila
Tämän ja muita koskettavia rakkausrunoja löydät kirjasta Kiitos että rakastat minua silti:
