Tuntuuko sinusta välillä, ettet ymmärrä lainkaan toista ihmistä? Vaikka hän olisi erittäin läheinen. Tuntuuko sinusta, että toinen käyttäytyy täysin ennakoimattomasti, vaikka olet jo pitkään ajatellut, että tunnet hänet läpikotaisin? Vastaus löytyy sinusta itsestäsi.
Projektio on jonkin itsessä olevan heijastamista toiseen
Projektio on psykologinen ilmiö, jossa mielemme heijastaa jotain meistä itsestämme toiseen, henkilöön, esineeseen tai ilmiöön. Tämä tapahtuu tiedostamatta tai tiedostaen.
Projektio on tärkeä prosessi, sillä ilman sitä emme kenties voisi tunnistaa ympäristössä, mihin tunnemme vetoa tai mikä on meille tärkeää. Käänteisesti voimme kuitenkin alitajuisesti heijastaa toiseen esimerkiksi menneisyydessä meitä laiminlyöneen ihmisen ja olla ikään kuin näin näkemättä toista oikeasti.
Hyvä esimerkki on esimerkiksi vanhempi, joka näkee lapsessa toisen vanhemman piirteitä ja leimaa näin lapsen ”samanlaiseksi kuin tämä toinen vanhempi”. Näin lapsen ainutkertaisuus voi jäädä näkemättä. Kirjoitin projektioista myös täällä.
Omat uskomukset saavat tulkitsemaan toista ihmistä väärin
Toinen toisen ymmärtämiseen liittyvä psykologinen ilmiö on introjektio eli uskomukset. Voimme tehdä toisesta henkilöstä nopeasti johtopäätöksiä. Osa niistä perustuu omaksumiimme uskomuksiin, joita olemme saaneet esimerkiksi vanhemmilta ja yhteiskunnasta. Esimerkiksi tietty tapa pukeutua tai toimia voi saada meidät luokittelemaan toisen mielessämme hyvinkin vahvaan mielikuvaan.
Tämä ilmiö voi tulla toisen kokemisen väliin, jolloin emme näe häntä kunnolla. Uskomukset ovat myös tärkeitä meille voidaksemme oppia esimerkiksi uutta tietoa. Voit lukea introjektioista lisää täältä.
Kokeile tätä harjoitusta
Voit tehdä seuraavan hahmoterapeuttisen harjoituksen toisen henkilön kanssa. Istukaa vastakkain, niin että näette toisenne kunnolla. Vuorotellen katsokaa toistenne ulkonäköä ja sanokaa seuraavan kaltaisia lauseita, joissa huomaat jonkin yksityiskohdan toisessa ja kuvailet mitä ajatuksia se sinussa herättää: ”Huomaan hiuksesi ja ajattelen, että olet….” tai esimerkiksi ”Näen kaulallasi metallisen korun ja ajattelen, että pidät….” Tehkää tätä noin kymmenen kierrosta ja keskustelkaa yhdessä sen jälkeen, miltä toisen kuvailut tuntuivat, ja mitä ne kertovat teistä molemmista, sekä kuvailun tekijästä että sen kohteesta. Olivatko olettamukset osuvia vai ainoastaan olettamuksia?
Itselleni yksi isoimmista oivalluksista hahmoterapiaopinnoissani oli juuri havainto siitä, kuinka paljon heijastan itseäni toiseen alitajuisesti. Kuinka teen oletuksia toisen käytöksestä ja ulkonäöstä. Tämä kaikki on viatonta eli tapahtuu hyvin nopeasti ja itsestään.
Kun tulemme tietoiseksi näistä mielemme taipumuksista, voimme kenties ryhtyä toimimaan toisin. Projektioiden kohdalla tämä tarkoittaa, että otamme ne takaisin, eli otamme vastuun omista olettamuksistamme. Introjektioiden kohdalla voimme pureskella uskomuksiamme ja todeta, että haluammeko kantaa niitä vai kenties jos huomaamme että ne ovat joltain toiselta saatuja emmekä enää halua niitä kantaa, niin voimme sylkäistä ne pois. Näin voimme pikkuhiljaa alkaa näkemään ja ymmärtämään toista ainutkertaisena, omana, meistä erillisenä henkilönä.
Voit tutkia itseäsi ja toista tekemilläni Valot ja varjot minussa-korteilla. Löydät ne täältä.
