Lamaannutko vaikeassa tilanteessa vai menetkö sitä kohti? – Tästä voi tulla uusi supervoimasi

Julkaisin Instagramissa jokunen viikko sitten videoreelsin, jossa kehotin ihmisiä rohkaisemaan mielensä ja kertomaan ihastukselleen tunteistaan. Monet videota kommentoineet totesivat, etteivät uskoneet pystyvänsä moiseen. Liian pelottava ajatus.

Elämä kutsuu meitä toisinaan kulkemaan kohti jotain sellaista, joka vetää puoleensa, mutta samanaikaisesti herättää myös pelkoa ja epävarmuutta.

Näissä kohdin monesti lamaannumme. Emme tiedä, kuinka toimia. Tai kenties tiedämme, mutta emme silti rohkene.

Yksi tärkeimmistä ihmistaidoista on kyky reagoida asioihin. Jos lamaannumme kerta toisensa perään vaativien tilanteiden ja tunteiden edessä, saatamme lopulta kokea itsemme halvaantuneiksi. Siitä tilasta käsin emme usko mahdollisuuksiimme selviytyä pelon edessä.

Kun katson elettyä elämääni taaksepäin, muistan lukemattomia tilanteita, jotka tuntuivat alkuun mahdottomilta. Osasta selvisin eteenpäin, osan taas jätin sikseen. Joitain tekemättömyyksiä harmittelen edelleen.

Avaan sinulle lyhyesti kolme äärimmäistä esimerkkiä uskaltamisesta. Koen niissä sen kaltaista kutsuvaa samankaltaisuutta, joka mitä todennäköisimmin jalkautuu paljon laajemmalla. Ota mitä otat, jätä mitä jätät. 💚

1. Ahtaan paikan kammo

En ole koskaan viihtynyt ahtaissa paikoissa. Vuosia takaperin pelkkä suuren kiven alle meneminen herätti voimakasta ahdistusta. Pääkopassa kaikui vanhempien varoituksen vaaroista ja uhista. Halusin silti nähdä, mitä luolista löytyy. Niihin liitetyt tarinat kiehtoivat.

Tein tietoisen valinnan ryömiä ensin pari metriä. Kokeilla, miltä ahdas tila tuntuu. Sen jälkeen etenin varovasti syvemmälle. Huomasin, ettei mitään pahaa tapahtunut, jonka myötä aloin luottaa enemmän. Tämä johdatti minut kokemuksiin ja paikkoihin, joiden kauneus lähes salpasi hengitykseni. Toistuvat altistumiset ja niistä selviämiset nostivat itseluottamustani. Myös ympäristöön luottaminen alkoi tuntua turvalliselta vaihtoehdolta.

Tätä kirjoittaessa olen ryöminyt yli 130:ssä suomalaisessa luolassa.

2. Tumman veden pelko 

Myös tumma järvivesi on yhtäaikaisesti sekä pelottanut että kiehtonut. Pimeä tuntuu uhkaavalta, mutta vesi elementtinä hoitavalta. Kun ilmoittauduin vapaasukelluskurssille, sen läpäisyn vaatimuksena ollut 12 metrin syvyyssukeltaminen tuntui absurdilta. Eihän moinen olisi minulle mahdollista!

Opin kurssin avulla ymmärtämään kehoni toimintoja ja lukemaan sen antamia signaaleja. Kumoamaan syvälle juurtuneita käsityksiä uudella tiedolla. Sen myötä kasvoi myös haluni luottaa ja kokeilla. Kun kurssin huipennukseksi sukelsin vaadittuun syvyyteen, se ei tuntunut kovalta ponnistelulta. Päinvastoin, olin hämmästynyt mihin kykenin, kun valitsin luottaa todennäköisyyksiin, ympäristöön ja itseeni.

Tätä kirjoittaessa olen sukeltanut 27 metrin syvyyteen – ja se on tuntuu tavattoman hyvältä.

3. Putoamisen pelko 

Seinäkiipeily on myös kutsunut. Tai tarkemmin ottaen kehon ja mielen yhteistyö. Keskittyminen ja läsnäolo. Hidastavana tekijänä on ollut se, että putoamisen pelko on jähmettänyt kehoni ja jumittanut mieleni. Kiipeilykeskuksen 16 metrin korkuinen seinä tuntui mahdollisuudelta, mutta myös uhalta. Se mikä alhaalta päin katsottuna näytti kohtuulliselta, muuttui seinältä käsin koettuna kohtuuttomaksi.

Valitsin olla itselleni armollinen. Puskeminen olisi synnyttänyt raivoa ja häpeää epäonnistumisesta. Etenin sen mukaan, mikä tuntui hyvältä. Valitsin kerta toisensa jälkeen luottaa ja totuttelin eri korkeuksiin. Ennen kaikkea totuin siihen, ettei ollut todellista syytä pelkoon .

Kun sitten erään kerran etenin 10 metrin toiselle puolelle, päätin kavuta loppuun saakka, vaikka mikä tulisi. Saavuttaessani seinän yläreunan huusin “jes!” niin kaikuvalla äänellä, että koko halli raikui. Kohti meneminen ja onnistuminen synnyttivät valtavan itseluottamuspiikin. Muistikuva siitä säilyi mielessäni, kun lähdin seuraavan kerran kokeilemaan

”Olitpa sitten sitä mieltä, että pystyt, tai sitä mieltä, että et pysty – olet oikeassa.” –Wim Hof

Sillä on valtava merkitys, kuinka puhut itsestäsi itsellesi. Oletko omissa puheissasi epäonnistuja vai kykenevä yrittämään ja onnistumaan. Placebon eli lumelääkityksen merkitystä ihmisen aivoille ja puolustusjärjestelmälle on tutkittu yhä enenevissä määrin. Yhtälailla myös henkilön sisäinen puhe on merkityksellinen rakennusaine sille, että jähmettymisen ja lamaantumisen sijaan voi kulkea kohti haastavia ja pelottavia asioita.

Henkilö, joka kykenee kertomaan hyvää ja kehittävää tarinaa itsestään, omaa todellisen supervoiman. Hän pystyy keskimääräistä paremmin kohtaamaan elämän kokonaisena. Se nostaa itseluottamusta, joka toimii öljynä siinä tarinakoneistossa, josta käsin ammennat kuvastoa sinusta ja maailmasta.

Jos kannustava minäpuhe on sinulle vierasta, voit halutessasi hyödyntää seuraavia vinkkejä.

1. Käy kaveritreffeillä itsesi kanssa

Vie itsesi paikkoihin ja tilanteisiin, joissa tiedät nauttivasi. Mahdollista itsellesi tarpeeksi usein laadukasta aikaa itsesi kanssa. Se ei tarkoita somen tai suoratoistopalveluiden selaamista, vaan jotain mikä aidosti virkistää sinua. Käy yksin elokuvissa, kävelemässä metsässä, museossa tai vaikka kokeilemassa jotain uutta urheilulajia. Yllätä itsesi!

2. Suhtaudu itseesi uteliaasti

Sen sijaan, että sätit itseäsi vajavuuksistasi, suhtaudu niihin ja itseesi uteliaisuudella. Miksi sinussa syntyy juuri sellaisia tunteita ja ajatuksia? Mitä kaikkea persoonasi kätkee sisälleen, mitä et välttämättä ole osannut aiemmin nähdä?

3. Kirjaa ylös hyviä asioita itsestäsi

Osta vihko ja kirjoita päiväkirjaa (ellet sitä vielä ole tehnyt). Painota päivien kuvauksissa omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Sitä, kuinka hienosti selvisit eri tilanteista ja kuinka vaikealta joku saattoi vielä sinä päivänä tuntua. Opi kirjoittamaan itsestäsi rehellisesti olematta silti tyly.

4. Opettele faktoja ja todennäköisyyksiä

Useimmat meitä pelottavat asiat, eivät ole kovin todennäköisiä toteutumisen osalta. Emme menetä työpaikkaa, jos nostamme ongelmia useammin ääneen. Ihastuksemme ei myöskään ala vihaamaan meitä, jos kerromme tunteistamme ääneen. Niin ikään luola ei sekään ole muuta kuin ahdas paikka. Myös syvälle sukeltaminen on mahdollista, jos oppii rentouttamaan itsensä ja lukemaan kehon signaaleja. Niin ikään korkealle seinälle on myös mahdollista kiivetä, sillä itsevarmistavat laitteet ovat äärimmäisen turvallisia ja luotettavia.

5. Tankkaa itseesi hyviä ajatuksia

Aivomme uskovat sen, minkä sinne ohjelmoimme. On valtava supervoima, mikäli vietät toistuvasti aikaa hyvien ajatusten ja muistojen parissa. Tankkaa niistä itsellesi luottamusta ja varmuutta. Tunne, kuinka kehosi reagoi erilaisiin tunnetiloihin ja opi hyödyntämään niitä.

---

Kurkkaa myös Harri-Pekan kirja: Tunne pelkosi – vapaudu elämään

Tämä on sinulle, joka…

…haluat tunnistaa ja ymmärtää niitä pelkoja, jotka rajoittavat elämääsi, jotta voisit kohdata ne ja päästää niistä irti

…puntaroit usein mielessäsi erilaisia riskejä tai uhkakuvia

…pelkäät pimeää, hämähäkkejä, käärmeitä, ahtaita paikkoja, korkeita paikkoja, tummaa vettä, kuolemaa, elämää, ihmisiä, jotain tiettyä ihmistä…

…et uskalla kertoa tunteistasi ihastuksellesi, sillä et halua tulla torjutuksi

…et kerro todellisista toiveistasi ja unelmistasi lähipiirillesi, sillä ajattelet heidän ehkä pettyvän.