Ystäväni kaatui vastikään liukkaalla kadulla ja löi takaraivonsa katukiveyksen reunaan. Isku oli kova, mutta hän selvisi onnekkaasti siitä säikähdyksellä. Onnettomuuden jälkeen ystäväni kuitenkin havahtui, kuinka itsestäänselvänä olikaan elämäänsä pitänyt.
Tämä havahdus tapahtuu useimmille onnettomuuden tai kriisin kohdanneelle isommin tai pienemmin. Miten itsestään selvää uusi aamu onkaan ollut. Vastoinkäyminen nyrjäyttää hetkeksi maailman. Onnettomuutta seuraava aamu alkoi ystävällenikin hänen kuvauksensa mukaisesti loppuelämänsä ensimmäisenä aamuna. Hänen vilpitön ilonsa elossa olemisestaan ja terveydestään muistutti mieleeni äitini sanat – klassikko-slogan ”eletään kuin viimeistä päivää” on hänen suussaan nimittäin kääntynyt kysymykseksi, ”mitä jos elettäisiinkin kuin ensimmäistä päivää?” Ajatus on aina ihastuttanut minua, ja olen tainnut puoliksi tiedostamattani imeä sen osaksi elämänfilosofiaani. Viimeisen päivän elämisen tuodessa mielleyhtymiä valmiiksi tekemisestä, intensiivistä kokemisesta ja bucket listin kohtien ylitse vetämisestä, ensimmäisen aamun ajatus antaakin elämän taian laskeutua kaiken ylle. Kaiken ylle leijuu rauha. On vain nyt. Ihkauutena ja ihmeellisenä.
Ja jos nyt todella olisi elämäsi ensimmäinen päivä…
…kuinka suhtautuisit juuri nyt tähän hetkeen? Siihen mitä näet ympärilläsi? Kotiisi, työhösi, läheisiisi? Elämäsi paikkoihin, ihmisiin ja kokemuksiin? Kaiken epäilemättä läpäisisi uteliaisuus ja ihmetys. Mitä ihmettä tämä kaikki on? Miten ihmeellistä, että voin näin monin aistein kokea ja havainnoida maailmaa. Miten kiitollista, että minulla on keho, jonka miljoonat yksityiskohdat mahdollistavat liikkumiseni ja ilmaisuni. Miten samalla tavalla luonto ympärilläni rakentuu lukemattomista aivan käsittämättömän ihmeellisistä yksityiskohdista. Entäpä sitten elämän taianomainen tanssi yhteydessä muihin? Miten suunnaton mysteeri, että voimme tulla yhteen ja kokea yhteyttä, välittämistä ja lämpöä toisiamme kohtaan.
Valitettavasti emme tyypillisesti pidä yllä aktiivista ”uuden aamun” tilaa kauan ennen kuin olemme huomaamattamme taas jo kiinni tutuissa kaavoissa ja rutiineissa. Mutta on mahdollista ottaa tavaksi tarkistaa kompassiaan säännöllisesti arjessaan. Viekö sinua eteenpäin uteliaisuus, ihmetys ja ilo vaiko kyynisyys, skeptisyys ja kaiken nähnyt olettaminen?
Ensimmäisen päivän eläminen on ihmeessä elämistä
Leukemiaan 22-vuotiaana sairastunut Suleika Jaouad, joka sittemmin kirjoitti tarinastaan bestsellerin Between Two Kingdoms – A memoir of a Life Interrupted , on haastatteluissaan niinikään kannustanut ihmisiä elämään kuin ensimmäistä päiväänsä. Viimeistä päivää eläessä saattaisimme nimittäin ryhtyä ryöstelemään pankkeja ja syömään ikävät jätski-överit, hän huomauttaa. Ensimmäisen päivän eläminen tarkoittaa puolestaan ihmeessä elämistä. Kun tulee syvästi kosketuksiin elämän arvaamattomuuden ja epävarmuuden kanssa ja antautuu ensimmäisen päivän ihmeelle, tulee mahdolliseksi viedä fokus elämän pieniin iloihin. On vain nyt ja kaikki muu elää mielessäsi.
Kuinka kiitollista olisikaan, ettemme kaikki tarvitsisi vakavaa sairastumista tai osumaa jäiseen katuun muistaaksemme, missä ihmeessä elämme jatkuvasti. Ihme ei ole kullanhohtoista ja etäistä vaan tässä ja nyt, säröistä, sotkuista, rikkonaista ja monenkirjavaa. Se on elämämiemme luonto. Jaouad on TED-puheenvuoroissaan viisaasti muistuttanut, että ei ole myöskään mitään on-off tilaa terveyden ja sairauden välillä. Sen sijaan olemme jatkuvassa muutoksen tilassa ja meidän kaikkien elämät ”keskeytyvät” jatkuvasti kaikella, myös ei-niin-mukavalla tai ei-toivotulla. Säröissä, sotkuissa, montuissa ja mutkissa on kaikessa jokatapauksessa elämän ensimmäisen päivän ihme läsnä.
”Kiva ajatus, pitää joskus kokeilla”
Stop! Kivat ajatukset, joita tekee mieli ”joskus” kokeilla ovat tuhoon tuomittuja. Etenkin tässä tapauksessa, jossa laskeudumme sen ajatuksen varaan, ettemme tiedä, montako näitä mahdollisuuksia enää tulee. Hetki on nyt! Elä ihmeessä kuin ensimmäistä aamuasi tarkoittaa aivan jetsulleen juuri nyt, aivan juuri tässä ja nyt kun luet nämä sanat. Voit tulla uteliaan ihmetyksen tilaan kanssani juuri täksi hetkeksi. Tässä olemme, minä kirjoittamassa ja sinä lukemassa, kykeneväisinä tuottamaan ja vastaanottamaan näitä ihmeellisiä merkkejä, jotka välittävät ajatukseni sinulle. Se ei ole itsestään selvää, vaan ihmeellistä.
Antaudu ihmetykselle ja nauti tästä loppuelämäsi ensimmäisestä päivästä, mitä ikinä se sinulle tarjoileekin.
