Oletko koskaan väitellyt jonkun läheisesi kanssa siitä, miten jokin asia tapahtui? Molemmilla tuntuu olevan omat käsityksensä tapahtumista, etkä voi ymmärtää, miten toinen voi muistaa asian niin väärin. Eri näkemykset voivat johtuu monestakin tekijästä, mutta asiaa on hämmentämässä ainakin ihmisen tapahtumamuistin taipumus muistaa tapahtumia väärin.
Ihmisen tapahtumamuistia on tutkittu tieteellisesti vuosikymmeniä. Tyypillisessä koeasetelmassa tutkijat odottavat jotain merkittävää tapahtuvan. Klassinen esimerkki on Yhdysvaltojen avaruusjärjestö NASA:n avaruussukkula Challengerin onnettomuus 1980-luvulla. Kaksikymmentäneljä tuntia onnettomuuden jälkeen muistitutkijat pyysivät ihmisiä kertomaan, missä he olivat onnettomuuden sattuessa. Sen jälkeen he odottivat kaksi ja puoli vuotta kysyäkseen saman kysymyksen uudelleen.
Tässä yksi esimerkki tyypillisestä vastauksesta kaksikymmentäneljä tuntia myöhemmin: ”Olin uskonnontunnilla, kun muutamat ihmiset tulivat huoneeseen ja alkoivat puhua siitä.” Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin sama henkilö kertoi uudelleen mitä kyseisenä päivänä tapahtui: ”Kun kuulin siitä ensimmäisen kerran, istuin huoneessani huonekaverini kanssa ja katsoimme televisiota.”
Lähes puolet muistoistamme on virheellisiä parin vuoden jälkeen
Vastaavissa tutkimusasetelmissa on havaittu, että ihmisten muistoista suunnilleen 30 prosenttia on täysin tarkkoja 2,5 vuoden jälkeen. Noin 40 prosentissa muistoista tapahtuu edellisen esimerkin kaltaisia suuria vääristymiä.
Se, että tapahtumuistissamme tapahtuisi tällaisia vääristyksiä, on luonnollisesti täysin vastaan omaa tuntemustamme muistojemme paikkansapitävyydestä. Muistitutkimusten tulosten mielenkiintoisin piirre ei olekaan, että vääristymiä tapahtuu, vaan se, että ihmiset näyttäisivät olevan sokeita niille. Elävät muistikuvat saavat ihmiset vakuuttuneiksi, että se mitä he muistavat, todella tapahtui. Challenger-kokeessa ihmiset uskoivat muistikuviensa muuttuneen vasta nähtyään omalla käsialallaan kirjoitetut, alkuperäiset vastauksensa. Monet eivät uskoneet näistä ilmeisistä todisteista huolimatta.
Tapahtumamuistimme vääristymät eivät vastaa subjektiivista kokemustamme muistojemme luotettavuudesta. Vääristymät ovat kuitenkin ymmärrettäviä, kun tarkastelemme lähemmin tapahtumamuistimme toimintaperiaatteita. Tapahtumamuistimme toimii siten, että se tallentaa asioiden yleisen luonteen ja luo yksityiskohdat jokaisella muistiinpalautumiskerralla uudelleen. Ihmisen tulkinta jokaisessa uudessa muistamistilanteessa muokkaa siis muistikuvaa erilaiseksi.
Vain tapahtuman ydin tallentuu tarkasti muistiin
Muistiin tallennetaan tarkasti vain tapahtuman ydin, ja ytimen pohjalta rakennetaan tapahtuman yksityiskohdat. Yksityiskohtien rakentaminen jokaisella muistamiskerralla uudelleen johtaa siihen, että tämän hetkiset uskomukset, tarpeet, tulkinnat ja tuntemukset vaikuttavat syntyneen muistikuvan rakenteeseen. Tämä on puolestaan aina potentiaalinen virhelähde, koska jokainen muistamiskerta muuttaa myös muistettavan asian ydintä.
Ihmisen tapahtumamuistin tekemät ennustettavat virheet eivät välttämättä ole heikkous muistijärjestelmässä. Aivojen tekemän tulkinnan tehtävä on edesauttaa ihmisen selviytymistä, ei heijastella todellisuutta yksityiskohtia myöden. Muistin tehtävä onkin tarjota ihmiselle menneisyyden tapahtumien pohjalta ajankohtaista ja oleellista tietoa nykyisyydessä kohdattuun tilanteeseen. Jos muistijärjestelmä muistaisi kaikki kohdatut tilanteet valokuvatarkasti, olisi vaikea erotella mikä muistikuvista on oleellinen ja mikä ei. Muistijärjestelmän tehtävä onkin valikoivasti havainnoida, varastoida sekä tunnistaa selviytymisen ja lisääntymisen kannalta oleellista tietoa.
Monet muistitutkijat ajattelevatkin, että että ajan mittaan unohtaminen on tehokasta sopeutumista kulloiseenkin ympäristöön. Muistojen katoavaisuus heijastelee sitä ympäristöä, jossa muistijärjestelmä toimii. Muistijärjestelmä laskee kokemuksien perusteella, mikä on ollut oleellista viime aikoina ja unohtaa asioita, joita ei ole käytetty.
Muistin toimintaa voisi karkeasti verrata Amazon-verkkokaupan tekoälyyn, joka suosittelee asiakkaalle uusia tuotteita asiakkaan ostamien tuotteiden perusteella. Jos asiakas ostaa paljon dekkareita, tekoäly katsoo, että dekkarit ovat asiakkaan kannalta oleellisia ja suosittelee niitä. Jos asiakas alkaa yhtäkkiä ostaa pelkästään tieteiskirjoja, tekoälyllä kestää hetki sopeutua. Se tarjoaa asiakkaalle edelleen dekkareita, mutta myös ajoittain tieteiskirjoja. Mitä enemmän asiakas ostaa tieteiskirjoja, sitä vähemmän tekoäly tarjoaa enää dekkareita, kunnes lopulta se ei tarjoa niitä enää ollenkaan. Tekoäly on unohtanut dekkarit, koska olettaa, että ne eivät enää ole oleellisia asiakkaan kannalta.
Tästä syystä unohtaminen on hyvä asia
Olemmekin usein tuskallisen tietoisia unohtamisen turhautumista ja tiedostamme heikommin unohtamisen hyötyjä. Unohtamisen hyödyn puolesta puhuu myös tutkimukset supermuistin omaavilla koehenkilöllä. Nämä ihmiset tallentavat yksityiskohtaisia muistoja kaikista kohtaamistaan tapahtumista riippumatta siitä, olivatko tapahtumat tärkeitä vai yhdentekeviä. Täysin tasavertainen muistojen virta, joka ei tee eroa tärkeiden ja epäolennaisten yksityiskohtien välille, häiritsee merkittävästi heidän arjessa selviytymistään; ajattelua ja toimintaansa.
Me olemme pitkälti muistomme omasta itsestämme ja muista ihmisistä. Jos nämä muistomme viedään meiltä, jotain hyvin olennaista meistä muuttuu. Tämän saavat traagisesti huomata useat muistisairaiden läheiset, joiden läheinen ei välttämättä sairauden edetessä riittävän pitkälle enää edes tunnista heitä. Muistomme ja sitä kautta muistimme on siis olennainen osa siinä, keitä me olemme.
Ehkä juuri tämän vuoksi meidän on niin vaikea uskoa, että muistikuvamme voisivat olla väärässä. Kuitenkin kun seuraavan kerran väittelet läheisesi kanssa siitä, miten jokin vuosien takainen tapahtuma menikään, pysähdy miettimään myös sitä mahdollisuutta, että saatat itsekin muistaa asian väärin. Tapahtumamuistimme toimintaperiaatteiden valossa se on hyvinkin mahdollista ja myös inhimillistä.
Kuuntele lisää ajattelumme kiinnostavista harhoista, jotka muokkaavat todellisuuttamme: Psykologi Joni Martikaisen suosittu äänikirja Älä usko kaikkea mitä ajattelet (Bazar 2024) on saatavilla omassa äänikirjapalvelussasi.
Jos käytössäsi ei vielä ole äänikirjapalvelua, voit hyödyntää Hidasta elämää -lukijan BookBeat-edun TÄÄLTÄ.
