Mistä murehtiminen ja ennaltastressaaminen johtuvat – ja kuinka oloaan oppii helpottamaan?

Murehtiminen, huolehtiminen, ennalta ankistelu ja pelokkuus ovat selviytymiskeino turvattomuudessa ja peloissa. Monesti tuo turvattomuus ja pelko ovat peräisin jo varhaisista vaiheistamme tai elämän kokemusten myötä. Tämä on jättiläismäisen yleistä, kuten kaikki selviytymiskeinot.⁠ ⁠ Ne kumpuavat kollektiivisista traumoistamme, sukupolvelta toiselle peritytyneestä puhumattomuudesta, kohtaamattomuudesta ja yksinjäämisestä.⁠

Jos on tottunut turvattomuuteen, pitää vahingossa usein alitajuisesti stressitasojaan yllä murehtimalla. Se on selviytymiskeino, jolla yrittää varautua “pärjätäkseen”. Murehtiminen, märehtiminen, asioiden päässään pyörittäminen ja ennalta pelkääminen tuottaa kehossa ja mielessä LISÄÄ STRESSIÄ. Yritämme vastata turvattomuuteen eli jo olemassa olevaan stressiin stressillä, vaikka se ei oikeasti auta meitä. Mentaalimyllytys on pakene / taistele -responssi. Se on luonnollista, mutta ei tuo turvaa eikä auta pysymään suojassa. Ei, vaikka olisimme harjoittaneet sitä jo vuosikymmeniä.

Huolehtimisen ja mentaalimyllytyksen selviytymiskeinot triggeröityvät meissä helposti jos meillä on turvattomuutta ja olemme jääneet yksin elämän hommeleiden kanssa kasvuvaiheissa. Hommelin voi
o i k e a s t i oppia muuttamaan niin, että oppii itselleen rauhoittavaksi henkilöksi, jonka ei tarvitse “turvautua” jatkuvaan huolehtimiseen tai itsensä niittaamiseen. 

Pelko- ja huoliajatuksiin auttavat sisäisen turvan taidot ja työkalut. Kun oppii laskeutumaan kehoonsa ja rauhoittamaan ja hoivaamaan itseään, oppii myös pysäyttämään huolimyllerryksen. Pikku hiljaa sisäisen turvan vahvistuessa huolimyllytys käy harvinaisemmaksi, kun olomme elämässä alkaa turvallistua. Meistä tulee rauhoittava aikuinen sille yksinjääneelle lapselle itsessämme, joka joutui stressaamaan ja murehtimaan.

Kaikkia selviytymiskeinojaan voi oppia vapauttamaan systeemistään. Silloin elämänvoimamme vapautuu itsemme toteuttamiseen, nauttimiseen ja iloon. Ihmissuhteissa voi olla oma itsensä, kun itsessä on turvaa rajata, ilmaista ajatuksiaan, tunteitaan ja pelkojaan suoraan toisia syyttämättä tai vastuuttamatta. Silloin tunnistaa myös heitä, joiden kanssa kasvavainen, syvä sydänläheisyys ja turva on mahdollista. Uskaltaa kuunnella sydäntään ja tehdä valintoja oman elämänsä hyväksi odottamatta toisten muuttuvan tai taipuvan sellaiseen, mikä jarruttaa omaa kasvua tai hyvinvointia. 

Sisäisen turvan vahvistaminen ei ole avaruustiedettä vaan hermoston rauhoittumista, aivojen uudelleenpiuhoittumista, sisäistä vanhemmuutta. ⁠ ⁠Kun murehtimisen selviytymiskeino alkaa vapautua, oppii myös erottamaan paremmin tilanteet, joissa on syytä olla aidosti huolissaan tai kenties valinta toisin versus että hulluna myllyttää kaikenlaista ja aikaansaa vahingossa itselleen kurjan olon kauhuskenaarioista. ⁠ ⁠Ei tarvitse vääntää itseään pakkopositiiviseen “luottamukseen” vaan elämän kysymysmerkkien, hämmennysten, keskeneräisten asioiden ja raskaidenkin prosessien keskellä oppii tukemaan itseään rauhoittavasti.

On valtava muutos, kun löytää itsestään sen lämpöisen, supporttaavan ihmisen jota olisi tarvinnut tuekseen kasvuvaiheissaan. Aikuisuudessa on se ihana juttu, että saa oppia itselleen myötämieliseksi tyypiksi, jonka sylissä saa rauhassa myös jännittää ilman, että pelkotunteita tarvitsee enää nieleksiä alas vetäytymällä, lääkitsemällä, suorittamalla tai tekeytymällä reippaaksi. Siihen on olemassa hyvin toimivia, lempeitä työkaluja, joiden oppiminen muuttaa elämää. 

Kuva: Unsplash


Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.