Miksi erityisherkistä tulee usein vahvoja muiden kannattelijoita?

Erityisherkkyyden ja erityisesti empaatikkouden piirteisiin kuuluu voimakas eläytyminen toisten tunteisiin sekä ympäristön energioiden ja heikkojen signaalien lukeminen. Usein imeydymme toisten energioihin tai otamme niitä huomaamatta kantaaksemme. Erityisherkät ja empaatikot ovat sananmukaisesti empaattisia. On kuitenkin eri asia olla rajaton ja empaattinen kuin turvassa itsessään ja myötätuntoinen selkeytyvien rajojen myötä.

Erityisherkkyys ja läheisriippuvuus menevät nähdäkseni usein sekaisin, koska niihin liittyy samoja piirteitä. Joskus sen minkä ajattelemme olevan erityisherkkyyden piirre voikin olla traumaresponssi, esimerkiksi ylimiellyttäminen ja sulautuminen. Kun aistimme voimakkaasti esimerkiksi toisen ihmisen surun, sulaudumme siihen ja alamme kannatella – otamme surun itsellemmekin. Saatamme toimia niin esimerkiksi läheisessä ihmissuhteessa jos varhaisissa vaiheissamme olemme oppineet kannattelemaan hoivaajiemme tunteita ja sivuuttamaan omamme.

Kannattelu on usein ollut erityisherkän / empaatikon selviytymiskeino; esimerkiksi lamaantunut / sureva / vihainen vanhempi, joka on ollut kykenemätön virittymään tarpeisiimme on tietämättään ohjannut meille mallin, että ensin meidän täytyy tukea läheistämme, jotta voimme edes jollain lailla saada tarvitsemaamme hoivaa ja huomiota. Tämä opittu malli siirtyy yleensä moniin kiintymyssuhteisiimme, kunnes turvan ja tiedostamisen kautta voimme opetella uudenlaisen, vastavuoroisen eli aidosti turvallisen orientaation ihmissuhteisiimme.

Erityisherkistä ja empaatikoista tulee usein vahvoja yksinpärjääjiä, muiden auttajia ja kannattelijoita. Jos hommeli kehkeytyy ammatiksi asti, hoivaaja saattaa työskennellä omalla kustannuksellaan ja esimerkiksi uupua usein tai kokea, ettei saa ihmissuhteissaan tai omassa elämässään sitä mitä muille antaa.

Silloin on OLENNAISTA oppia sisäistä turvaa, rajoja ja itselle antamista ja sallimista ja oppia havaitsemaan itsessään kontrollin selviytymiskeino. Omaa haavoittuvuuttaan ja varhaisten vaiheidensa avuttomuuden haavaa ja traumaa ei joudu kohtaamaan, jos on aina muille vahva. Mutta silloin elää vahvuutensa ja herkkyytensä vankina. Toisinaan herkkyys ja turvattomuus ilmenevät lamautuneisuutena ja vetäytymisenä maailmasta; kaikki tuntuu vähän liialliselta.

Kenties olennainen, tunnistettava piirre turvattomaan erityisherkkyyteen on, etteivät omat lahjat pääse säkenöimään niin että niistä voimautuu ennen kaikkea itse. Oma elämänvoima hulahtaa muiden kannatteluun tai piiloutumiseen pikemminkin kuin nautiskeluun.

Voimme olla erityisherkkiä, mutta pikku hiljaa myös vapautua  elinvoimaamme kuluttavista, mahdollisesti traumasta ja turvattomuudesta kumpuavista tavoista reagoida ympäristöön ja toisiin. Erityisherkkyytemme kääntyy voimavaraksi ja nautinnoksi, kun opimme turvassa rajaamaan pakenematta selviytymiskeinoihimme.

Kuva: Unsplash


Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.