Jokainen meistä on varmasti kuullut joskus jonkun tuttunsa päivittelevän, kuinka ikäkriisi painaa päälle. Usein ikäkriisistä puhutaan silloin, kun juhlitaan pyöreitä vuosia. Ikäkriisiksi kutsuttu tunne voi kuitenkin iskeä missä vaiheessa elämää tahansa. Siihen vaikuttaa moni asia, esimerkiksi omat ja läheisten ihmisten toiveet ja odotukset ja yhteiskunnan asettama normi sille, mitä kaikkia asioita pitäisi saavuttaa tiettyyn ikään mennessä. Usein nämä odotukset ja toiveet ovat ristiriidassa keskenään. Ihmisille luodaan illuusio täydellisestä elämästä, mutta kukaan maailmassa ei pysty elämään näiden odotusten mukaan.
Olen itsekin elämäni aikana törmännyt näihin odotuksiin. Sain esikoiseni 21-vuotiaana ja silloin neuvolassa oltiin huolissaan siitä, kuinka pärjään niin nuorena äitinä. Toisen lapseni syntymän kohdalla todettiin, että onneksi sain lapsen alle kolmekymppisenä, että jaksan vielä touhuta lapsen kanssa. Väliin jää vain muutama vuosi, milloin olisi ollut ns. oikea aika saada lapsia.
Samaan aikaan, kun nuoria aikuisia kannustetaan perhe-elämään, ihmisiltä odotetaan sataprosenttista panostusta työelämään. Kolmekymppisenä pitäisi olla jo hyvässä uraputkessa. Elämässä onnistumista mitataan liian usein sillä mittarilla, mitä ihminen tekee työkseen. Mieluisaakin osa-aikatyötä tekevä ihminen voi pohtia, onko päässyt elämässään tarpeeksi pitkälle, jos ei ole edennyt urallaan tarpeeksi.
Kaikki eivät kuitenkaan halua perustaa perhettä, eivätkä kaikki saa lapsia, vaikka haluaisivat. Kaikki eivät halua omistaa elämäänsä työlle, vaan pärjäävät mieluummin pienemmillä tuloilla.
Näihin kahteen teemaan kun lisää sen, että ihmisen pitäisi asua omistusasunnossa, nähdä maailmaa, järjestää aikaa harrastuksille, ei ihme, että ihminen tuntee olevansa kriisissä jatkuvien odotusten ristitulessa.
Joskus asetamme myös itsellemme turhan suuria paineita tulevaisuuden suhteen. Jos ympärillä olevat ihmiset valitsevat elämässään kovin erilaisia asioita kuin itse olemme valinneet, voimme helposti pysähtyä vertailemaan itseämme muihin ja kokea epäonnistumisen tunnetta omaa elämäämme kohtaan. Oman elämän kriisit voivat tuntua helpommilta ylittää silloin, kun pysähtyy ajattelemaan niitä asioita, mitkä tällä hetkellä elämässä tekevät sinut onnelliseksi. Kun nämä asiat listaa paperille, usein huomaa, että elämässä on sittenkin saavuttanut paljon hyvää ja kaunista.
Kukaan meistä ei voi saavuttaa elämässä kaikkia asioita, eikä maailma pyöri niin, että me kaikki sopisimme samaan muottiin ja kulkisimme samanlaiset elämänpolut.
Erilaisuus on rikkautta, eikä sinun elämäsi tarina ole yhtään sen huonompi, vaikka se olisi kaikkien yhteiskunnan normien vastainen kertomus.
