Onneksi olkoon, olet nisäkäs. Sydämesi säätimestä löytyy kaksi sopusointuista ääripäätä, jotka edesauttavat päivittäisen hyvinvointisi ohella myös kykyäsi säilyä hengissä.
Olet varmasti kuullut sympaattisesta- ja parasympaattisesta hermostosta. Ensin mainittu kiihdyttää sydämen sykettä ja aktivoi taistelun sekä paon mekanismeja. Jälkimmäinen puolestaan edistää rentoutumista ja lisää tyyneyttä.
Meillä nisäkkäillä nämä kaksi hermostoa toimivat tasapainossa keskenään. Sen vuoksi pystymme sopeutumaan nopeasti muutoksiin, joita elinympäristöstämme kumpuaa.
Tämä siis, jos uskallamme tuoda kohdallemme osuvat asiat ja niistä kumpuavat tuntemukset päästä myös kehoon, ja siten osaltaan säädellä omaa hermostoamme.
Myös viisaan ihmisen tunteet tuntuvat kehossa
Aistimme tunteet koko kehossamme, emme ainoastaan päämme sisällä. Jo vuonna 1890 yhdysvaltalaisen psykologian isäksi tituleerattu William James totesi tunteiden olevan “ennen kaikkea ruumiin tila ja vasta sen jälkeen aistimus aivoissa.”
Päätä kivistää.
Sydän särkyy.
Vatsaa kolottaa.
Jalka on keveä.
Moisilla sanonnoilla on fysiologinen pohja.
Aivot muodostavat vain 4% ihmisen kokonaispainosta, mutta ne käyttävät silti peräti viidesosan ravinnosta saamastamme energiasta. Tämän aivojen kasvun on ounasteltu olevan merkittävä syy siihen, miksi juuri ihmiset järjestävät poliittisia vaaleja ja perustavat kaupallisia ostoskeskuksia, eivätkä esimerkiksi apinat tai elefantit.
Olemme tosi viisaita, ja mielellämme olemmekin.
Etenkin teollisen vallankumouksen aikaan myös psykologia palveli tieteenalana “ihmiskunnan yhteistä etua”. Esimerkiksi lasten suosimien perinteisten rakennuspalikoiden suosion taustalla on tarve opettaa lapsille järjestystä ja rakennustaitoja. Monien vanhempien suosima unikoulu on sekin alun alkaen entisen sotilaslääkärin keksimä käytäntö.
Janoamme autonomiaa, jonka myötä haluamme älyllistää myös tuntemamme tunteet ja järkeillä kehomme toiminnan. Tällöin herkistyy kuitenkin mahdollisuus, että ulkoistamme asioita joiden ydin piilee todellisuudessa itsessämme.
Vaikkapa sympaattisen- ja parasympaattisen hermoston toiminnasta kumpuavasta sekasorrosta tai sopusoinnusta.
Monet tutkijat ovat sittemmin kääntyneet lähemmäs ajatusta, että ihmiselon sosiaalisten suhteiden ja niiden kautta syntyneen kehityksen tärkein ominaisuus ei olisikaan suuret aivot vaan juurikin kahden autonomisen hermojärjestelmän välinen tasapaino.
Se, että pystymme säätelemään oman sydämemme sykkeen vaihtelua ja lyöntitiheyttä. Kiristämään ja hölläämään.
Ulkoisten olosuhteiden sijaan, hallitse sisäistä maailmaasi
Useat laboratoriotestit osoittavat, että sydämen sykkeen ollessa sopusoinnussa myös aivomme toimivat paremmin. Tällöin kykenemme kohtaamaan myös odottamattoman. Olemme avoimempia muuttuville tekijöille, koska kykenemme hahmottamaan niihin ratkaisuja.
Oman hermoston hallinta ei lähtökohtaisesti tapahdu muuttamalla ulkoisia tekijöitä. Epäterveellinen ihmissuhde tai kohtuuttomasti kuormittava työ kannattaa toki mahdollisuuksien rajoissa lopettaa.
Ulkoisten olosuhteiden ihannetta oleellisempaa on kuitenkin pyrkiä hallitsemaan omaa elimistöä. Vähentää sekasortoa ja lisätä sopusointua.
Jos pyrimme tekemään muutoksen ulkoapäin, sisäinen itsemme nostaa päätään ennemmin tai myöhemmin ja mitätöi aikeemme. Mutta jos sen sijaan kesytämme sisäisen itsemme, ulkomaailma ei kykene vaikuttamaan tilaamme sen suuremmin.
Kyseessä ei ole päämäärä vaan ennemmin tapa elää.
5 vinkkiä sisäisen sopusoinnun lisäämiseen
Päivittäinen hyvinvointi lähtee pyrkimyksestä pitää elinvoimaisena ja tasapainoisena pyhä kolminaisuus: uni, ravinto ja liikunta. Näiden ohella merkittäviä mahdollisuuksia oman sisäisen sopusoinnun lisäämiseen ovat muun muassa seuraavat asiat.
- Harjoittele hengittämään tietoisesti: Hengitys on tärkein ja tehokkain avain hermostomme virittämiseen sekä rauhoittamiseen. Tietoista hengittämistä voi harjoitella, siinä voi kehittyä ja siihen voi palata koska tahansa. Tietoinen hengittäminen määrittää kokemuksesi tästä hetkestä ja koko elämästä enemmän kuin kenties mikään muu yksittäinen tekijä.
- Löydä sisäinen turvapaikkasi: Mielikuvien voima on väkevä. Mitkä ovat itsellesi sellaisia muistoja, jotka levittävät hyvää oloa kehoosi? Vaali niitä ja nosta mieleesi. Mitä näit silloin tai haistoit? Minkälaisia ääniä kuulit? Sisäinen turvapaikka rauhoittaa kehoasi ja mieltäsi riippumatta ulkoisista olosuhteista. Varsinkin, mikäli sen yhdistää juurikin tietoiseen hengittämiseen.
- Käyskentele metsän siimeksessä: Metsän hyvinvointivaikutukset ihmiselle eivät ole riippuvaisia siitä, uskooko hän itse niihin. Kun lähdet käyskentelemään metsään saat huomata, että askeleesi verkkaistuvat ja mielesi maadoittuu. Tämä siis, mikäli maltat aistia ympäristöäsi ja itseäsi.
- Kosketa auliisti: Iho on suurin yksittäinen elimemme. Se on valtavan herkkä ja aistikas ja reagoi etenkin pehmeään kosketukseen. Älä panttaa kosketusta tai pidä itseäsi etäällä. Tarvittaessa pyydä sitä. Koskettaminen edistää selviytymistä ja lujittaa sosiaalisia suhteitamme.
- Kunnioita rytmiäsi: Yksi yleisimmistä sekasorron aiheuttajista omassa elämässä on rytmittömyys. Hyvä rytmi tähtää siihen, että voit hyvin joka ikinen päivä. Testaa ja oivalla asiat, jotka edistävät sisäistä sopusointuisuuttasi – ja vaali niitä kuin rakkainta aarrettasi.
Harri-Pekka Pietikäisen uutuuskirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.
