Olin tällä viikolla tilanteessa, jossa jouduin miettimään isoa päätöstä. Minun päätökseni asiasta tulee vaikuttamaan monen ihmisen elämään, ei pelkästään minun tai asianomaisen, vaan monen muunkin elämään. Päätökselläni on pitkäkestoisia seurauksia. Olin ja olen edelleen tosi epävarma.
Mistä sitä tietää, että tekee elämässään oikeita ratkaisuja? Elämä on loppujen lopuksi loputonta valintojen tekemistä ja toiset valinnat vain kantavat pitempikestoisia ja isompia seurauksia.
Kävin katsomassa Tiina Lymin ohjaaman Myrskyluodon Maija-elokuvan. Siinä Maija seuraa luonnon merkkejä, enteitä. Maahan pudonnut, rikkoutunut, linnunmuna jossa oli jo kehittymässä oleva linnunpoikanen tiesi pahaa, hän tiesi odottaa, että jotain tapahtuu ja niin tapahtui.
Nykyaikana, tässä maailman melskeessä, monikaan meistä ei seuraa luonnon enteitä, tai kuulle edes omaa intuitiotaan. Sitä vaan eletään, painetaan mennä eteenpäin ja toivotaan että elämä kohtelee meitä hyvin.
Minä olen joutunut tai voisin kai sanoa saanut, pakotetusti painaa jarrua. Elämä pysäytti minut, kun en itse tajunnut hiljentää. Uuvuin. Upposin oikein kunnolla. Sillä toipumisen matkalla tässä ollaan. Tämä matka on ollutkin varsin haastava, mutta hieno. Olen ollut, ennen kun eksyin itsestäni ja kiihdytin moottoritielle, hyvinkin intuitiivinen ja sinut itseni ja luonnon kanssa. Olen uskonut itseeni ja sisimmästäni kumpuaviin viesteihin. Sitten kun elämä lähti laukalle, ei sitä kuullut enää mitään. Ihan kun koko kuulo olisi kadonnut, kadotin itseni.
Nyt palaan juurilleni ja pohdin taas elämän suuria kysymyksiä.
Kuten sitä, mistä tietää, että tekee elämässään oikeita ratkaisuja?
Uskon että asiat tapahtuvat syystä. Meillä kaikilla on joku merkitty elämänpolku. Ettei oikeasti ole sattumia vaan kohtalo. Meillä ihmisillä on myös merkitys toistemme elämään, että joku ihminen tulee elämäämme juuri oikeaan aikaan, opettaa minulle juuri sen elämän läksyn, jonka minun piti oppia, tai kokea.
Mikä merkitys sitten on meidän päätöksillämme?
Teemmekö me niitä oikeasti vai onko nekin päätetty jossain tähtien tuolla puolella?
Voinko oikeasti vaikuttaa elämääni?
Vai rakentuuko elämänpolkuni, kohtaloni, sen mukaan mitä valintoja elämässäni teen?
Voi kun olisi joku viisastenkivi, kristallipallo, johon kurkkaamalla voisi nähdä seuraukset. Jos teen tämän valinnan saan tätä, jos taas teen tuon toisen, kohtaloni on tuo.
Paljon ihmiset turvautuvat tämän tyyppiin ohjauksiin. Hakevat vahvistusta, lohdutusta tai helpotusta päätöksen tekoon ennustuskorteilta, astrologisilta kartoilta tai joltain henkilöiltä. Mistä me kuitenkaan voimme tietää, että tulkitsija tai minä itse, tulkitsen niitä oikein?
Minä uskon, että paras tieto kaikesta, joka koskee minua itseäni, löytyy minun sisältä, minun sisimmästä, sydämestä.
Se, miten ja mitä sitä sitten kuulee, tämän kaiken härdellin ja vaatimusten keskellä, on sitten toinen asia?
Tai se, miten siihen uskaltaa luottaa, että minä itse pystyn tekemään oman elämän parhaat ratkaisut?
Tai että jalat kantavat, tai jos ei kanna, elämä järjestää, jos ei muuta niin ainakin kainalosauvat.
En haluaisi ajatella, että elämäni isoimmat päätökset tehdään kruunua tai klaavaa heittämällä, vaikka joskus siltä tuntuukin. Joidenkin asioiden valinta on vain niin vaikeaa.
Silloin ajattelen, että on se sitten kruunu tai klaava, se on minun kohtaloni.
