Tunteet ovat kirjaimellisesti TUNTEMUKSIA KROPASSA. Iso oivallus monelle on, kun v i h d o i n laskeutuu kehoonsa tuntemaan. Ei selittämään, pähkäilemään, fiksaamaan, syyttämään ja tarinoimaan tunteistaan vaan läsäolevaksi kehollisten tuntemusten ääreen. Suuri osa meistä ei suinkaan ole oppinut tätä – ja sieltä kumpuavat kaikki selviytymiskeinot ja läheisriippuvuus.
Tunteiden ja tarpeiden tunteminen, kannattelu, tunnistaminen, säätely ja kopin ottaminen kysyy sisäistä turvaa, eli käytännössä hermoston rauhoittumista parasympaattiseen tilaan. Moni vetää tietämättään kroonisessa hermoston yli- tai aliviritystilassa eli turvattomana. Silloin aivojen pelkokeskus on aktiivinen, ja ajatukset ja olotilat ovat sen mukaisia: olo itsestä ja omista asioista on paljon huonompi ja voimaantumattomampi kuin silloin, kun hermosto rauhoittuu.
Vaikka mikään muu ei muuttuisi ulkoisesti, voit tulla enemmän hyväksyvämpään tilaan. Ja se on kohta, jossa alkaa löytyä myös syvä hyvinvointi. Eheytyä ei voi eikä kiintymyssuhteitaan turvallistaa, ellei opi vahvistamaan sisäistä turvaansa. Kun hermosto rauhoittuu säännöllisesti eli tulee ikään kuin “onlineen”, aivojen tunnesäätelykeskus aktivoituu.
Kun oppii ensiksi vähän hidastamaan – ensin ihan hetkittäin, vaikka metsäkävelyllä niin, että istuu kannonnokkaan keskittymään hengitykseen pariksi minuutiksi – mahdollistuu myös tunteiden äärelle hetkeksi pysähtyminen. Vasta silloin voi oikeasti tuntea sen sijaan, että epämääräistä ahdistusta tai voimattomuutta pakenee someen, jatkuvaan kiireisyyteen, työntekoon tai harrastuksiin. Silloin ei edes tunnista pelkoa vaan toimii sen ajamana, tai ei koskaan tule kyseenalaistaneeksi syyllisyyden tunteita ja niinpä toimii jatkuvasti itseään vastaan. Ja vihan tunteminen se vasta voimauttavaa onkin – ilman sen kehollista tunnistamista ja tuntemista ei voi asettaa rajoja tai mennä päättäväisesti kutsuviin suuntiin.
Parhaimmillaan opimme tunnetaitoja varhaisissa kiintymyssuhteissa, mutta suuren osan kohdalla meistä suomalaisista näin ei ole ollut. Ei siksi, että kenessäkään olisi vikaa vaan siksi, että lähihistoriamme sodat aiheuttivat totaalista turvattomuutta ja tunnetraumaa, jonka jälkien purkamiseen on kollektiivisesti turvaa ja hyvinvointia oikeastaan vasta nyt. Siksi tunnetaitoja saa, voi ja kannattaa opetella nyt aikuisena – ne ovat syvästi hyvinvoimisen ja ihmissuhteiden olennaisimpia taitoja. Ilman tunnetaitoja ei oikeastaan edes voi olla ei-läheisriippuvaisessa ihmissuhteessa.
Kun oppii palaamaan läsnäolevaksi kehoonsa, ei tarvitse enää pelätä pelkoa, surua, kiukkua, iloa, elämän tapahtumia tai sitä että pärjääkö – eli ei tarvitse niin kovin suorittaa, miellyttää, selviytyä, pienentää tai lääkitä itseään – eikä tehdä itseään vastaan.
Kun alkaa oppia tunnetaitoja, räjähtää pajatso hyvällä tavalla myös esimerkiksi ihmissuhteissa. Alkaa oikeasti hahmottaa, mikä itselle ja toisille tekee hyvää, uskaltaa tunnistaa ja avata sisäisyyttään, tunnistaa lempeästi toimintamallejaan ja alkaa voimautua.
Kun oppii palauttamaan itseään onlineen, oppii kuulemaan tunteiden viestiä. Oppii siis itselleen lempeäksi aikuiseksi sen sijaan että pyyhältää tunteidensa vallassa, selviytymiskeinoistaan, peloista, syyllisyydestä ja häpeästä käsin.
Videoilla lisää siitä kuinka palautua “onlineen” ja kuinka tunnistaa ja kannatella tunteitaan
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
