Kuvittele, että olet kulkenut aavikolla loputtomiin. Aurinko ei ole antanut armoa, eikä tyhjyys ole täyttynyt, vaikka kuinka olet taivaltanut. Sinä kuljet ja kuljet, koska tiedät, että jossain on jotain, mutta et vain koskaan löydä sitä.
Sitten yhtenä päivänä sinä löydät sen. Tai se sinut. Sen paikan, missä hän on odottanut. Siellä on vettä ja siellä on vehreää. Ja ennen kaikkea siellä on hän.
Hän vain on siinä. Niin kuin olisi ollut aina. Niin kuin aavikkoa ei olisi koskaan ollut. Yhtäkkiä istahdat hänen vierelleen keitaalle ja teillä on kahden hengen juhlat. Paljoa ei tarvita, sillä teillä on nyt toisenne. Kaikki ylimääräinen on turhaa.
Ensin viihdyt hänen seurassaan. Ihmettelet, kuka hän on, ja hän esittää saman kysymyksen sinulle silmillään. Olette kumpikin saapuneet kotiin, jossa ette ole koskaan ennen olleet.
Mietit, voiko tähän jäädä, vai pitääkö taas jatkaa matkaa. Mutta kun katsot häntä silmiin, et voi enää kuvitella tekeväsi matkaa yksin. Etkä halua, että hänen tarvitsee kulkea enää yksin. Haluat jakaa. Haluat auttaa. Haluat nähdä hänet. Haluat kuulla, miten hän tänään voi. Ja mitä voisitte tehdä taas huomenna.
Eikä välttämättä kulu kovin kauaakaan, kun sinusta alkaa tuntua, että minä välitän hänestä niin paljon, että haluaisin loihtia hänen ihonsa täyteen suojausta kaikilta maailman vaaroilta. Et kestä, kuinka paljon tunnet. Et kestä ajatusta hänen menettämisestään, etkä kestä, miltä kaikelta et voi ehkä suojella häntä koskaan.
Mitään tästä et koskaan kerro hänelle, vaan tunnet kaiken, mitä sinun on tunnettava.
Ja hiljalleen, alat kestää. Sinä kestät, että tunnet paljon enemmän, kuin luulit voivasi tuntea. Sinä kiität, että saat rakastaa häntä juuri nyt. Sinä haaveilet tulevaisuudesta ja uskot rakkauteen, niin kuin olet uskonut aavikollakin. Tiesit, että jonain päivänä löydät hänet, jota ei voi löytää. Sinä löysit kuitenkin. Sinä olet ihmeen äärellä, joten sinä ihmettelet.
Joka päivä juurrut yhä vahvemmin tuohon maaperään, hänen viereensä. Olit ehkä alkanut joskus luulla, että olet vain kulkija, mutta nyt näet kulkemisen tarkoituksen. Tällä kulkijalla oli kuin olikin määränpää. Joku, joka odotti aina jossain.
Sydämellä, Maaria
Olen luonut rakkauden etsijän keskustelukortit sinulle, joka yhä uskot rakkauteen ja valitset kulkea sitä kohti ❤️ Kortit sopivat esimerkiksi treffeille uuden ihmisen kanssa, koti-iltoihin tutun rakkaan seurassa tai omiin rauhallisiin hetkiin itsetuntemuksen syventämiseen. Tutustu kortteihin tästä.
Psst. Tykkäsitkö tästä blogikirjoituksesta? Löydät lisää ajatuksiani somessa täällä.
Artikkelikuva: Pexels.com.
