Kun puhun äiti-tytärsuhteiden haasteista, käytän sanaa äitihaava. Termi on kansainvälisesti käytössä naisten voimaantumiseen liittyvässä kirjallisuudessa (engl. mother wound). Se kuvaa naislinjoissa periytyviä rajoittavia uskomuksia ja emotionaalisia haasteita.
Moni on kysynyt, miksi kaikille ilmiöille pitää antaa nimi ja miksi nykyään keksitään jatkuvasti uusia ongelmia. Kyse ei kuitenkaan ole uudesta ongelmasta, vaan vanhasta ilmiöstä, joka on vasta viime vuosina saanut nimen.
Epäterveet ihmissuhteet ovat usein luonteeltaan epämääräisiä ja ristiriitaisia. Niissä on yhtä aikaa suuria vetovoimatekijöitä mutta myös haasteita. Vastakkaiset voimat kilpailevat keskenään: jokin vetää ihmistä toisen luo, mutta jokin toinen tekijä työntää poispäin.
Joskus erehdymme luulemaan kiintymystä rakkaudeksi, vaikka se voikin olla kahden ihmisen kipukohtien kiinnittymistä toisiinsa.
Jos epätasapainoisessa suhteessa väärinkäytösten uhri nostaa epäkohtia esiin, häntä saatetaan syyllistää niistä tai hänen huomionsa ohjataan muualle. Hän saattaa sietää pitkänkin aikaa arvostelua, kontrollointia, häpäisemistä ja manipulointia syyllistämisen tai muun vallankäytön voimalla. Vähitellen hän oppii itsekin kyseenalaistamaan itseään ja epäilemään omaa kokemustaan. Nämä ilmiöt ovat tyypillisiä monissa äiti-tytärsuhteissa.
Kun epämääräinen kokemus ja epäterve vuorovaikutus tuodaan esiin, pinnan alle jäänyt kokemus saa nimen, muodon ja selityksen. Se on itsessään hoitavaa, voimauttavaa ja selkiyttävää. Ristiriitaiselle suhteelle löytyy syitä. Oma kokemus tulee nähdyksi ja tunnustetuksi.
Kuulin ensimmäisen kerran sanan äitihaava lähes kymmenen vuotta sitten. Se kävi täydellisesti järkeen. Niin tietenkin! Vuosi vuodelta ilmiö alkoi avautua laajemmin. Mitä, eikö vika ollutkaan minussa? En ollutkaan vaikean kokemukseni kanssa yksin.
Äitihaava tarkoittaa muun muassa:
– Äidin arvostelevaa, mitätöivää, jopa häpäisevää asennetta tytärtä kohtaan.
– Äidin tarvitsevuutta: Äiti pyytää tyttäreltä jatkuvasti enemmän kuin mitä tämän olisi mahdollista antaa – ja vaikka tytär antaisi miten paljon, äiti ei silti pysty ottamaan hyvää vastaan.
– Tunnekuormaa ja rajoittavia uskomuksia, jotka periytyvät äideiltä tyttärille.
– Marttyyriasennetta ja uhrin roolia: Äiti antaa usein ymmärtää, kuinka paljon hän on perheensä ja lastensa vuoksi uhrautunut.
– Riittämättömyyden ja arvottomuuden kokemuksia: Vaikka nainen tekisi mitä, hän ei koskaan tunne olevansa tarpeeksi.
Arvottomuuden kokemukselle on konkreettinen syy: naiset ovat vuosituhansia olleet miehiin verrattuna alempiarvoisia. Se on estänyt naista toteuttamasta toiveitaan, ottamasta tilaa ja arvostamasta itseään. Äitihaava tarkoittaakin laajemmin naiseuden kipua miesten hallitsemassa maailmassa. Itsensä pienentäminen ei ole ollut vain itsensä vähättelyä vaan tapa selviytyä.
Suhde äitiin on usein tyttärelle ensimmäinen ja vaikuttavin naiseuden malli. Siksi se on tyypillinen haavan syntykohta – siitä juontuu äitihaavan nimi. Ja kun ongelma saa nimen ja muodon, sitä on helpompi hoitaa.
Äitihaavan ymmärtäminen ilmiönä on ollut minulle suuri voimautumisen lähde. Siksi haluan auttaa kaikkia, jotka tunnistavat tämän kivun itsessään, vapautumaan siitä tai ainakin helpottamaan sitä.
