Pidän itse jo aika kuluneina ja ennen kaikkea epäpätevinä lausahduksina sanontoja: “No kaikkihan nykyään ovat muka narsisteja” ja “Kaikissa meissä on narsistisia piirteitä”.
On totta, että narsismia on hyvin vaikea tunnistaa ja narsisti -sanaa voidaan käyttää tahallisestikin väärin ja että jokainen meistä käyttäytyy joskus itsekkäällä tavalla.
Itsekäs käyttäytyminen on usein tarpeellista, koska se suojelee meitä esimerkiksi muiden hyväksikäytöltä ja auttaa puolustamaan omia rajoja, sekä pitämään huolta omista tarpeista.
Terveestä itsekkyydestä puhutaan vieläkin terveenä narsismina. Itse en tuota sanaparia käytä, koska narsismilla tarkoitetaan hyvin vaikeaa ja jopa vaarallista persoonallisuushäiriötä, jossa ei ole mitään tervettä.
Sanoilla on merkitystä ja tämän vuoksi puhun terveestä itsekkyydestä, en terveestä narsismista.
Tervesti itsekäs
Mistä sitten voi erottaa jonkun olevan vain terveesti itsekäs, eikä narsisti tai narsistisesti käyttäytyvä?
Miten erottaa terve itsestä huolehtiminen narsistisesta itsekeskeisyydestä, jossa oma menee aina kaiken muun edelle hinnalla millä hyvänsä?
Yksi varmimmista keinoista on katsoa itsekkäästi toimivan ihmisen historiaa.
Diagnosoitavissa oleva narsistinen persoonallisuushäiriö tai vahvasti narsistiset piirteet (ei diagnoosia persoonallisuushäiriöstä) syntyvät jo varhaislapsuudessa ja aiheuttavat jatkuvia, sekä toistuvia vaikeita ongelmia narsismista kärsivälle ja hänen läheisille.
Narsistinen itsekeskeisyys on siis ollut nähtävissä haittoja tuovana toistuvana piirteenä läpi ihmisen historian kaikissa edellisissäkin, erityisesti läheisimmissä ihmissuhteissa.
Narsismia ei tule sekoittaa kriiseistä aiheutuviin hetkellisiin, lyhyissä aikajaksoissa esiintyviin itsekkäisiin toimintatapoihin.
Kriisitilanteet (ero, sairastuminen, onnettomuus, työpaikan menettäminen) voivat tutkimusten mukaan muuttaa ihmisen ajattelua ja käyttäytymistä jopa täysin päälaelleen.
Kriisin myötä aiheutuneet toiminnan muutokset ovat normaaleja, eivätkä ne ole merkki persoonallisuushäiriöstä. Kriisistä toivuttaessa palautuu toiminta jälleen hiljalleen ns. normaaliksi. Näin ei tapahdu, jos kyseessä on narsistinen itsekeskeisyys, vaan haitallinen toiminta jatkuu ennen ja jälkeen kriisien, läpi elämän.
Kun kiltti löytää terveen itsekkyyden
“Olin aikani nöyrtynyt kaikkeen. Alistuminen oli ainoa selviytymiskeinoni ja varmin tapa pitää kodin ilmapiiri jokseenkin tasapainoisena. Jokainen läheisenikin oli tottunut tapaani toimia. Olin sovittelija, jolle kävi kaikki ja joka ei vaatinut itselleen koskaan mitään.
Olin helppoakin helpompaa seuraa ja jonka myös odotettiin toimivan aina ilman minkäänlaisia omia tarpeita tai vaatimuksia.
Lopulta minulle riitti, olin todella saanut tarpeekseni ja asioihin olisi tulossa muutos. Vastarinta kuitenkin yllätti. “Miksi sinusta on tullut niin hankala ja vaativa?” he kysyivät ja minä kakistelin koottuja selityksiäni terveen itsekkyyden ja “ei:n” sanomisen opettelemisesta näin aikuisiällä.
Minut hylättiin. En ollut kuulemma enää oma itseni ja seurani ei tuntunut enää tutulta ja turvalliselta.
Jäin yksin, mutta tiesin, ettei tuo yksinäisyys olisi lopun elämää kestävää. Olisi löydettävä uudet ihmiset, jotka hyväksyisivät myös minun tarpeeni ja rajani ja jotka osaisivat hyväksyä myös terveen itsekkyyteni, jonka saapuminen maailmaani muutti kaiken.”
Jos pystyt samaistumaan yllä olevaan tarinaan voin onnitella sinua lämpimin sydämin! Sinä teit sen! Upeaa! Ja jos olet vasta matkasi alussa tai suunnittelet sitä, niin anna mennä vaan. Muutos terveesti itsekkääksi ei ole aina helppoa, mutta lopulta sitäkin palkitsevampaa.
Kiltin ihmisen muutos terveesti itsekkääksi omien elämän arvojen ja rajojen suojelijaksi voidaan tulkita joskus väärin narsistiseksi itsekkyydeksi, koska kontrasti entiseen voi olla niin raju.
Muistathan siis, ettei narsistinen itsekeskeisyys synny esimerkiksi elämän eri vastoinkäymisten myötä, vaan on ollut olemassa läpi narsistisen ihmisen historian.
Terveesti itsekäs ihminen ei satuta tahallaan ketään, eikä nauti sadistisesti toisen satuttamisesta.
Terveesti itsekäs ei alista muita, jotta näyttäisi itse paremmalta.
Terveesti itsekäs tuntee empatiaa ja on kykenevä joustamaan, sekä asettumaan myös toisen ihmisen asemaan.
Narsistinen itsekeskeisyys ei koskaan jousta omasta, ellei tämä jotenkin hyödytä häntä.
Narsistinen itsekeskeisyys tekee mitä tahansa, jotta saa oman tahtonsa läpi.
Narsistinen itsekeskeisyys huokuu julmuutta ja kylmyyttä, jossa maailman tärkein asia ja olento on vain ja ainoastaan narsistinen persoona itse.
Narsistinen itsekeskeisyys ja terve itsekkyys ovat molemmat olemassa suojellakseen “isäntäänsä”. Toinen niistä käyttää voimanaan muiden satuttamista ja jopa nauttii siitä, toinen ei.
Lisää ymmärrystä, lohtua, tukea ja tietoa satuttavista suhteista, sekä irtaantumisesta ja uuden elämän rakentamisesta ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
