Sydämen unelma on eri juttu kuin egon / mielen halut. Sydän unelmoi täyttymyksen tilasta, synkassa sielun kanssa, ikään kuin rakkauden ja elämisen ilon ilmauksena. Ehkä matkustamisesta, luomisesta, itseilmaisusta, rakkaudellisista ihmissuhteista, arkisista nautinnoista, oman sydänpolun kulkemisesta ja sen myötä ammatin vaihtamisesta, opinnoista, yrittäjyydestä.
Mieli / ego haluaa tietää, miten hommat toteutetaan ja mikä järki tässä nyt on. Se pienentää, supistaa, linttaakin unelmia, jos sen antaa päättää. Mieltä tarvitaan jeesaamaan asioiden konkretisoimisessa; miten tätä juttua voisi viedä eteenpäin, millaisia askeleita seuraavaksi tarvitaan. Mieli usein kuvittelee, että pankkitilillä pitää olla tämän verran rahaa, tuon ihmisen pitää mut hyväksyä, mulla pitää olla parisuhde jotta saan kokea rakkautta ja iloa, haluan just tuon ihmisen, nämä eksaktit asiat tekisivät mut onnelliseksi, mä en tiedä mitä haluan, ei mulla ole mitään selkeyttä, mitä jos menetän rakkaita ihmisiä tai asioita tai joudun perikatoon kun kuuntelen sydäntäni?
Sydän näkee ja tietää niin paljon laajemmin kuin mieli – ja mieltä tarvitaan jeesaamaan asioiden konkretisoimisessa
Mieli ja sydän voivat löytää uudenlaiseen, unelmien toteuttamista siivittävään synkkaan. Ja kun puhun unelmista, en puhu mistään selkeästä visioista, tietämisestä, viisivuotissuunnitelmasta. Puhun intuitiivisesta kutkutuksesta, suunta- ja ääriviivoista, tunteista ja olotiloista joita olisi ihanaa kokea. Kun pysähtyy miettimään, usein sisäisyydestä kyllä aika selkeästi kumpuaa, millaisia tunteita ja olotiloja haluaisi kokea lisää. Mieli voi auttaa sen konkretisoimisessa, kuinka noita fiiliksiä voisi kokea enemmän lisää, alkaen nyt. Jos aloittaisin sellaisesta mikä nyt on mahdollista, mikä toisi kaipaamaani ilon tai selkeyden tai rauhan tunnetta?
Elämäämme ilmaantuu sitä, mitä olemme valmiita itsellemme sallimaan ja vastaanottamaan – ja tälle voi oppia avautumaan
TÄMÄ on vastuullisuutta omista energioista. Valitsen, mitä haluaisin kokea (tunnetasolla, olotiloissa) ja sitten alan toimia ja priorisoida asioita sen mukaan. Selittelemättä, maailmaa tai muita vastuuttamatta, syyttelemättä. SE lähtee virrattamaan elämänenergioitamme. Vastuullisuus on myös sen tunnistamaan opettelemista, mitä tunnen ja tarvitsen, itsestäni kopin ottaen – itseäni vanhemmoiden.
Elämäämme ilmaantuu sitä, mitä olemme itse valmiita itsellemme antamaan ja sallimaan. Mitä enemmän häsmäköimme asioiden / ihmisten parissa joiden kanssa ei tunnu hyvältä (yhä muita syyttämättä), sitä vähemmän olemme synkassa sydämemme kanssa. Mitä enemmän sallimme itsellemme kaikkea hyvää tekevää, suostumme kaikkiin tunteisiimme ja jeesaamme itseämme, sitä synkempaan tulemme sielumme / sydämemme kanssa. Sitä enemmän vedämme puoleeni laiffin hyvää.
Tietoisessa luomisessa olennaista on päästää irti kontrollista; aikatauluista, siitä miten asioiden pitäisi elämääni ilmaantua, tietämisestä, ratkomisesta, koko kuvan näkemisestä kerralla. Jotta tähän päästään, tarvitaan sisäistä turvaa. Kun koen olevani turvassa, voin luottaa kykyyni selviytyä elämässä ja tietämisen / mentalisoimisen tarpeeni vähenee. Voin nauttia ja heittäytyä enemmän, sietää asioiden keskeneräisyyttä, opettelemisen epävarmuutta, näkyväksi tulemisen, haluamisen ja ei-haluamisen haavoittuvuutta.
Moni meistä sanoo, ettei tiedä mitä haluaa – mutta sydän tietää aina. Se ei vain välttämättä ilmaise itseään samalla tavalla kuin jäsentynyt, organisoitunut mieli. Sydän supattelee intuitiona – ääriviivoina, fiiliksinä, vivahteina. Niitä voi oppia kuulemaan ja niistä voi muodostaa elämänsä Pohjantähden. Mitä se kullekin meistä tarkoittaa.
Mieli auttaa myös sen kuulostelussa, milloin on toiminnan tai lepäämisen ja muhittamisen aika
Unelmiden toteuttaminen ja vastaanottaminen on paradoksaalisesti hyvin pehmeää, intuitiivista, ei-mentaalista kuulostelua ja avautumista – ja samalla pragmaattista, konkertisoivaa, maadoittavaa toimintaa. Mieltä ei tarvitse käyttää epäilemiseen vaan konkretisoimiseen. Sitä ei tarvitse käyttää puntaroimiseen ja pohtimiseen (eli pienentämiseen) vaan sitä voi käyttää sydämen apurina. Miten lähtisin tätä toteuttamaan? Miten voisin tätä hommaa mahdollistaa?
Mielen myllerrykset, epäilykset, pienentelyt, häpeät ja muiden syyttämiset ovat myös inhimillinen osa ihmisyyttä. Pointtini ei ole, että niistä pitää päästä eroon vaan se, että niistä voi tulla yhä tietoisemmaksi ja niitä voi oppia kannattelemaan hyväksyvästi sisäisessä turvassa. Se avaa elämän hyvän virtauksen. Sanon aina, että kun vastustus vähenee, elämän pidot paranevat.
Mieli auttaa myös sen kuulostelussa, milloin on toiminnan tai lepäämisen aika. Milloin kannattaa muhitella, milloin viedä asioita eteenpäin. Sekin on virtauksessa elämistä – joka puolestaan vahvistaa omien energioidemme virtausta, ihanien juttujen vastaanottamista. Tätä virtauksessa elämistä, omien sydämen unelmien kuulemista, ihan omanlaistensa sydänpolkujensa kulkemista, luottamusta ja ennen kaikkea hyvän vastaanottamista voi elämässään OPPIA.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
