Uupunut ei ole huonompi kuin muut – Voimat voivat loppua välillä jokaiselta, eikä se tarkoita, etteivät ne palaisi enää takaisin


Kuinka moni meistä onkaan elämänsä aikana uupunut, palanut loppuun tai ollut totaalisen väsynyt. Itsekin tunnistan elämäni varrelta ajanjakson, jolloin olin niin väsynyt, että iltaisin nukkumaan käydessäni toivoin, etten enää heräisi. Olin niin lopussa, että pelkäsin auton ratissa ollessani ajavani rekan alle. Ja kun pääsin kotiin, nojasin vasten suljettua ulko-ovea ja itkin helpotuksesta; olinhan yhä hengissä.

Siitä huolimatta pakotin itseni tekemään kaikki päivän hommat. Ja niin tekee moni muukin uupunut. Ollaan jo niin väsyneitä, että ei enää osata irrottautua tekemisestä. Jatketaan automaattiohjauksella ja yritetään vielä jostain puristaa viimeisiä voimanrippeitä. Samalla luotetaan siihen, että vielä seuraavanakin päivänä kykenemme samaan. Mutta jossain vaiheessa tulee seinä vastaan. Kukaan meistä ei voi uuvuttaa itseään loputtomiin.

Kun vihdoin vapaapäivänä olisi mahdollista levätä, kehomme ei enää osaa tehdä sitä. Olemme ylivirittyneitä ja kireitä kuin viulun kieli. Uni ei tule tai se jää hyvin levottomaksi. Palauttavaa helpotusta ei tunnu löytyvän mistään, ei edes levosta.

Usein kehnoon fyysiseen jaksamiseen lisätään vielä häpeä, huonommuuden tunne ja syyllisyys siitä, että en kykene samaan kuin muut. Kyselemme itseltämme, miksi minulle kävi näin. Miksi voimani loppuivat ja miksi en kyennyt puristamaan niitä lisää?

Silloin on todella viisasta tehdä sellaisia muutoksia elämässä, joissa annamme itsellemme mahdollisuuden levätä ja aivoillemme mahdollisuuden rentoutua.

Se voi tarkoittaa ihan uutta tapaa asennoitua elämään ja itseensä. Se voi tarkoittaa sen ymmärtämistä, että itseään ja omia tarpeitaan on todellakin syytä kuunnella. Ja itsensä ja oman jaksamisensa pitää asettaa kaiken muun edelle. Kaikki tämä on rauhoittumista oman sisimpänsä äärelle.

Pelkäätkö uupuvasi uudelleen

Kerran uupuneet pelkäävät usein uupuvansa uudelleen. Samaistumme hyvin voimakkaasti uupuneeseen itseemme, vaikka nykytilanteessa jaksamisemme olisi jo täysin toisella tasolla. Uskomme, että juuri minä olen herkkä uupumaan ja minun on varjeltava itseäni uupumukselta. Jäämme uupumuksemme vangeiksi.

Pitkään minäkin uskoin, että minulla ei vaan nivelreumani takia ole yhtä paljon voimavaroja kuin terveillä. Käytin uskomustani usein selityksenä esimerkiksi pelolleni aloittaa jotain uutta. Samaistumalla voimavarojeni vähyyteen pienensin itseäni ja omaa elämääni.

Kokemuksemme tasolla uupuminen on täysin totta. Kehomme ja tunteittemme tasolla se on täysin totta. Mutta ego-mielemme tasolle on usein juurtunut uupumistamme lisäävä ajatteluvirhe.

Uskomme, että energisyyttä ja jaksamista on vain rajallinen määrä. Lisäksi kuvittelemme, että meidän pitää itse tuottaa voima elämäämme ikään kuin olisimme itse oman elämänvoimamme generaattoreita. Pyrimme lepäämään ja rauhoittumaan sen vuoksi, että meillä olisi kykyä tuottaa tuota energiaa aina uudestaan ja uudestaan.

Meidän ei tarvitse itse tehdä voimaamme

Minulle on ollut äärettömän tärkeä oivallus, ettei meidän tarvitse itse tehdä ja puristaa voimaamme.

Uskoessamme rajallisiin voimavaroihimme unohdamme, että meissä kaikissa – niin kuin kaikessa elävässä – virtaa suunnaton kosminen elämänvoima. Tuo elämänvoima on loputon ja päättymätön. Se on jotain niin suurta, ettei sillä ole edes rajoja. Ja tuo voima on aina meissä ja meidän käytettävissä. Se ei lopu ikinä.

Ainoa mikä voi kadota on yhteytemme tuohon elämänvoimaan. Egomme ei halua meidän muistavan tuota suurta voimaa, koska se haluaa ottaa kaiken kunnian meidän tekemisistämme itselleen. Egomme pelkää, koska jos antautuisimme elämänvoiman virtaan, egomme jäisi hyödyttömäksi ja haipuisi pois. Niinpä se katkaisee yhteyden elämänvoimaamme ja väittää, että meidän pitää itse olla voimamme lähde ja puristaa aina lisää jaksamista itsestämme.

Meidän uupumisemme on siis ego-tason uupumista, jossa egon piiskaama kehomme väsyy ja ylikuormitettu mielemme uupuu. Kehomme väsyy ja sitä on hyvä kuunnella, jotta osaa antaa kehollemme lepoa. Mielemme uupuu, koska uskomme, että meidän pitää itse tuottaa voimamme. Koska olemme kadottaneet yhteyden elämänvoimaamme.

Vaikka emme juuri nyt tunnistaisi ja tiedostaisi tuota elämänvoimaa, se on aina meissä virtaavana voimana.

Tästä huolimatta meidän on syytä päivittäin levätä ja rauhoittua. Ei sen takia, että meidän pitää niin kerätä voimia seuraavaa päivää varten, vaan rauhoittuessamme ja hiljentyessämme saamme yhteyden meidän todelliseen ytimeemme. Saamme yhteyden ytimessämme virtaavaan elämänvoimaamme.

Ymmärrämme, ettei meidän tarvitse koskaan itse tehdä energiaamme ja voimaamme, vaan se luonnostaan virtaa meissä. Oivallamme, että avautuessamme elämänvoimalle meidän ei tarvitse enää pelätä uupumista. Koska tuo voima ja energia ei koskaan lopu. Se virtaa meissä aina ja loputtomasti.

Lue lisää, miten voit rentouttaa mieltäsi ja mahdollistaa hyvän elämässäsi kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen


Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.

Synttärikampanjan viimeinen viikonloppu!
PUOTIIN
close-image
-20% alennusta tarjouspaketeista etukoodilla TARJOUS20 
PUOTIIN
close-image
VIELÄ EHDIT! Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image
Saat kaupan päälle TSEMPPITARRAT kun ostat Perhekalenterin tai Hidasta elämää -kalenterin
PUOTIIN
close-image