Oletko jäänyt jumiin uhritarinaan? – Menneisyyden kokemusten ei tarvitse määrittää tulevaa

 

 

Vaikka laulussa lauletaan, että päivääkään en vaihtaisi pois, minä vaihtaisin. Niin paljon olen elämänkaareni hetkiä terapiassa hoitanut, että voin sanoa, en minä nuorena tyttönä olisi sitä tuskaa ja kipua olisi tarvinnut.

Olisin tarvinnut hellyyttä ja hyvyyttä, mutta tapahtunut mikä tapahtunut, elämänaikaviivaa voi katsoa taakse päin ja todeta että parhaani tein, sillä elämäntiedolla ja ymmärryksellä.

Keho muistaa

Kannan kehossani olevia pahoinpitelyn arpia aina. Vaikka haluaisin, en voi muuttaa elämänkaaren tapahtumia en voi muuttaa, mutta kertojaääntä kokemukseeni liittyen voin.

Nyt hetkestä käsin elämäntarinan käänteisiin

Tämä hetki on hyvä, tässä hetkessä olen turvassa, muistutin itseäni kun muistikuvat voimistuivat ja kirjoittaminen takkusi.

Hengittelin ja palautin itseni kehoon. Aloitettu ei antanut rauhaa, tarinan piti tulla kirjoitetuksi. Minun itseni piti ymmärtää tarinan kirjoittamisen hoitavan minua.

Ymmärtäminen luo etäisyyttä 

Sain elämänvoimani takaisin kirjoittamalla elämänikäännekohdista ja kohtaamalla kaikki ne tunteet ja muistot, jotka lukitsivat kehoni paniikkitilaan, nostattivat päänsäryn, punankaulalle, kuristivat kurkkua niin että pelkäsin tukehtuvani.

Tunnetyö luo rauhaa ja luottamus omiin voimiin kasvaa

Kun vuosia ja kärsivällisyyttä vaatineen prosessin päätteeksi pääsin eroon kehoa puristaneesta hädästä, pelosta, sain tilaa hengittää, sain rauhan nukkua syvää unta, sekä omanarvontunteen, mikä oli pysynyt loitolla niin kauan, kun kerroin tarinaa naisesta, jolle tehtiin pahaa, ja pääsin tekemään tuttavuutta siihen naiseen, joka oli piilotellut uhritarinan takana.

Olin tuhlannut vuosia masennukselle, itseni pienentämiseen.

Olin antanut hyvien tilaisuuksien lipua ohi peläten epäonnistumista, joten se hetki, jolloin ymmärsin todella syvällä tasolla, ettei kukaan olisi tulossa minua pelastamaan itseltäni, omalta päätökseltäni pitää kiinni koetuista kärsimyksistäni, ja että olin itse ollut se kaikista väkivaltaisin itseäni kohtaan, oli käänteentekevä.

Olin pitkään näkymätön itselleni, en tunnistanut tarpeitani enkä kuunnellut intuitioni ohjausta, mutta nyt olen tässä.

Mennen ymmärtämisen kautta käynnistyi matka itseen, tähän hetkeen, keski-ikäisen naisen iltapäivään.

Löysin viisautta, elämänjanon ja ilon, kyvyn nauttia kehostani. Lopulta löysin elämäntehtävän muiden tukemisesta ja matkallani muutuin itselleni näkyväksi. Vaikka rakastan esiintymistä, tiedän, olen oikeastaan ujo. Olin sitä jo lapsena, mutta arkuus piti suojata jo hyvin varhain.

Löysin voimani sanojen avulla, löysin uuden suunnan elämälleni kirjoittamalla kaikesta siitä mistä en voinut puhua.

Kirjoitin siitä mikä hävetti, kasvatti palomuurin maailman ja minun väliin.

Kirjoitin itselleni tilaa hengittää, kirjoitin itseni tähän hetkeen.

 

 

Kannustan jokaista kohtaamaani ihmistä kirjoittamaan oman elämäntarinansa käännekohdista ja niihin liittyvistä tunteista ja tunteisiin liittyvistä ihmisistä.

Kukaan ei voi ymmärtää sinua ellet sinä kerro tarinaasi itsellesi niin että todella tunnet sen olevan sinun kokemukseksi, sinun tarinasi, ja todella ymmärtää miltä sinusta tuntui, ja mitä sanottiin, mitä jäi sanomatta, ja mitkä ovat ne sanat, joita et koskaan kuullut.

Juuri nyt on hyvä hetki aloittaa! 

Tehtävä

Laadi kymmenen aiheen lista kaikesta siitä mistä et tahdo missään tapauksessa puhua tai kirjoittaa. Kun aihelista on valmis, valitse yksi ja kirjoita siitä. Kirjoita heti perään toinen!

Anna itsellesi aikaa ja lempeyttä tarinasi auki kirjoittamisen vaiheisiin!

Lämmöllä

Laura

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image