Tuntuu siltä, että täytyy…
Yksi raskaimmista sanoista on ”pitäisi”. Se sitoo energiaa ja vetää sinua pois omasta voimastasi. Välillä on hyvä tulla tietoiseksi turhista sisäisistä ja ulkoisista vaatimuksista – ja hellittää niistä.
Eräänä aamuyönä heräsin neljän jälkeen pyörimään sängyssä. Se on minulle merkki, että stressihormoni kortisolin rytmi on sekaisin ja olen ylikierroksilla.
Kun en meinannut nukahtaa, kaivoin muistikirjan esiin ja aloin kirjoittaa mielessä pyörivää kuormaa ylös. Listasin, mitä kaikkea minun mielestäni ”pitäisi” tehdä. Ei siis niitä asioita, jotka kuuluvat arkiseen ”pitää”-osastoon (ne luonnollisesti täytyy hoitaa ennemmin tai myöhemmin), vaan niitä asioita, jotka eivät ole elintärkeitä, mutta silti pyörivät ajatuksissani. ”Pitäisi.”
Kaksi muistikirjan sivua täyttyi nopeasti. Listalla oli odotuksia, jotka syntyvät arkielämän huomioista. Kun näen joulukortit lipaston päällä vielä helmikuun lopussa, mietin, että olisi pitänyt nuokin korjata pois, mutta en ole jaksanut. Kun pensasaidassa aroniat kypsyvät, mietin että ne pitäisi pakastaa talteen, mutta en ole saanut aikaiseksi. ”Olenpa saamaton, pitäisi ryhdistäytyä.” Yksinkertaisesta ärsykkeestä voi lähteä liikkeelle itsensä soimaamisen kierre.
Jos tämä kuulostaa tutulta, pysähdy hetkeksi näiden kysymysten äärelle. Voit mietiskellä, keskustella ystävän kanssa tai kirjoittaa muistikirjaan:
Missä asioissa vaadit itseltäsi enemmän kuin mihin todellisuudessa pystyt?
Mitä asioita teet vain, koska ajattelet, että sinun täytyy?
Milloin olet mielestäsi ansainnut luvan rentoutua?
Ovatko odotuksesi itseäsi kohtaan kohtuullisia?
Kun itse tuijotin loputonta pitäisi-listaani, pohdin, mitä siitä seuraisi, jos tekisin tämän kaiken. Tuli tunne, kuin olisin saanut itseni hilattua ylöspäin ja eteenpäin, jollekin mystiselle paremman elämän portaalle. Tunsin itseni vahvemmaksi. Tajusin kyllä, että se oli vain tunne.
Sitten mietin, mitä tapahtuisi, jos en tekisi mitään pitäisi-listaltani. Jos vain antaisin kaiken olla? Vastauksena oli voimakas sisäinen kokemus: tunsin putoavani pimeyteen. Jos en tekisi mitään näistä, olisin epäonnistuja. En ehkä selviytyisi lainkaan.
Sekään ei ollut totuus vaan pelko.
Oivalsin, että loputtomat ”pitäisi”-ajatukset olivat alitajuntani tapa auttaa minua selviytymään. Vapauttavampaa oli todeta, että on paljon asioita, joita en oikeasti halua, jaksa enkä aio tehdä. Siispä voin päästää irti ajatuksesta, että minun pitäisi. Olkoot joulukortit, olkoot aroniat!
Mistä turhasta sisäisestä odotuksesta tai pitäisi-ajatuksesta sinä voisit päästää irti juuri nyt?
Kurkkaa Katrin uutuuskirja Äitihaava – tyttären raskas perintö:
