“Tämä on taas se hetki, kun minulta odotetaan jotain. Soittoa, korttia, valkovuokkoja aamukahvipöytään. Ylistyslaulua, jossa äiti on maailman paras äiti. Mutta… minä en tunne niin. Keräilen itseäni päiväkausia yhtä puhelua varten. Ja mitä ikinä puhelun aikana tapahtuukaan, lopputulos on aina sama: tunnen, miten pettynyt äitini on minuun.” Anna, 42, kirjassa Äitihaava – tyttären raskas perintö
Äitienpäivä näyttää toisille loputtomalta perheonnelta. Mutta entä jos itselle päivä on muutakin kuin valkovuokkoja ja kermakakkuja? Esimerkiksi ristiriitoja, riittämättömyyttä ja syyllisyyttä.
Kaikille äiti ei ollutkaan se, jonka luokse on turvallista mennä jakamaan ilot, surut, haaveet ja haavat.
Kaikille äiti ei ollutkaan se, joka kannattelee vaikealla hetkellä.
Kaikille äiti ei ollutkaan se, joka tulvii myötätuntoa ja ehdotonta rakkautta.
Äitimyytti elää vahvana ja olettaa, että äitiys tekee automaattisesti naisesta pyhän, laupiaan, ehdottoman rakastavan ja hoitavan äidin.
Näin ei tietenkään ole. Äitiys ei automaattisesti korjaa kenenkään kipukohtia tai emotionaalisia haasteita. Mutta jos ongelmat haudataan äitimyytin alle, ne periytyvät tuleville sukupolville, kunnes joku suostuu kohtaamaan ne.
Miksi meillä on emotionaalisesti estyneitä äitejä? Koska meillä on emotionaalisesti tukahdutettuja äitejä. Koska meillä on äitejä, joita on häpäisty tunteista ja jotka siksi ovat oppineet kieltämään tunteensa. Siksi heidän voi olla vaikeaa näyttää tunteitaan tyttärilleen.
Miksi meillä on äitejä, jotka ohittavat uhrautuen omat tarpeensa ja sitten olettavat tyttären uhrautuvan jälleen puolestaan? Koska meillä on äitejä, joiden tarpeet eivät lapsenakaan olleet tärkeitä. He ovat oppineet uhrautumisen mallin omilta äideiltään. Nyt he odottavat tyttäriltään samaa.
Äitisuhde voi olla yksi elämän haastavimmista suhteista.
Sinä, jolle äitienpäivä on vaikea: et ole yksin.
Et ole ainoa, joka äitienpäivän tienoilla tuntee surua, kaipausta, syyllisyyttä, pettymystä, kiukkua, jopa vihaa (joka naisille on usein erityisen kielletty tunne). Anna itsellesi lupa tuntea.
Muista, että äitisuhdetta ei tarvitse kokea millään yhdellä tietyllä tavalla. Voit yhtä aikaa tuntea kiitollisuutta siitä, mitä olet äidiltäsi saanut – ja tuntea surua siitä, mitä olet jäänyt vaille.
Katri Syvärisen uutuuskirja Äitihaava – tyttären raskas perintö on juuri ilmestynyt! Lue lisää ja tilaa omasi.
