Erityisesti meillä erityisherkillä rajat ja niiden tärkeys korostuvat. Terveiden rajojen avulla pystymme pitämään huolta omasta jaksamisestamme ja suojaamaan itseämme ylikuormittumiselta.
Itselläni on taustalla vaikea uupumus, ylikunto ja uusimpana tulokkaana fibromyalgia (kipu- ja uupumusoireyhtymä) eli krooninen sairaus, joka vaikuttaa elämääni pysyvästi monella osa-alueella.
Näin ollen omat lähtökohtani ovat jo sellaiset, että rajoja on ihan pakko vetää ja niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota tai omat voimat loppuvat hyvin nopeasti.
Kuten uupumistaustastani arvata saattaa, vielä joitain vuosia sitten minulta puuttui hyvinvointiani tukevat rajat lähes kokonaan – tai en ainakaan ymmärtänyt niiden tärkeyttä. Enemmän minulle merkitsi se, kuinka paljon sain aikaan ja miten tehokas olin.
Mitä rajat sitten tarkoittavat?
Kun puhutaan rajoista, niillä voidaan tarkoittaa muun muassa sosiaalisia rajoja, joita on hyvä vetää ainakin joidenkin ihmissuhteiden kohdalla. On huolehdittava omasta ajasta ja etenkin palautumisesta.
Me erityisherkät olemme usein sosiaalisissa suhteissamme hyvin omistautuneita ja myötäelämme vahvasti. Elämässämme saattaa olla myös helposti ihmisiä, jotka vievät enemmän energiaa kuin antavat. Etenkin tällaisten ihmissuhteiden kohdalla, olisi tärkeää osata asettaa sopivat rajat oman jaksamisen turvaamiseksi.
Lisäksi voidaan puhua erilaisista fyysisistä rajoista, jotka ovat tärkeitä määrittämään esimerkiksi sen, mikä omassa kehossa tuntuu hyvältä ja mikä ei – tai minkä verran läheisyyttä ja missäkin vaiheessa tuntuu meille sopivalta. Ne määrittävät, kenet päästämme ihollemme ja milloin.
Myös muut minuuteen liittyvät rajat ovat olennaisia. Käytän itse mielelläni tässä yhteydessä englanninkielistä sanaa self-love – terve itserakkaus. Sen myötä asetamme rajoja sille, miten kohtelemme itseämme. Miten huolehdimme omista tarpeistamme, miten puhumme itse itsellemme ja miten annamme toisten puhua sekä kohdella meitä.
Rajojen yhteydessä on hyvä mainita myös sosiaalinen media. On hyvä välillä pysähtyä pohtimaan, miten pitää kiinni siellä omista rajoistaan, vaikka samalla olisikin oma itsensä? On tärkeää muistaa huolehtia omista tunteistaan ja jaksamisestaan sekä jakaa omasta elämästään juuri sen verran, mikä itsestä tuntuu hyvältä.
Käytän itse mielelläni tässä yhteydessä englanninkielistä sanaa self-love – terve itserakkaus. Sen myötä asetamme rajoja sille, miten kohtelemme itseämme.
Miksi palautuminen on tärkeää?
Rajojen yhteydessä haluan nostaa esille palautumisen tärkeyden. Nämä kaksi teemaa kulkevat mielestäni käsikädessä.
Täytyy myöntää, että itselläni on nykyään hieman ristiriitainen suhde palautumiseen. Elin vuosia niin, etten huolehtinut palautumisesta (tai rajoistani) lainkaan. Suoritin menemään, treenasin kovaa, tein paljon töitä ja annoin itsestäni jokaiselle elämän osa-alueelle suurin piirtein kaikkeni – ja nukuin siihen päälle vielä huonosti ja vähän.
Ajoin itseni lopulta jatkuvaan alipalautumisen tilaan – ja tätä kesti useamman vuoden. Se elämä, jota vielä kolme vuotta sitten elin, järkyttää nyt.
Se järkyttää etenkin sen takia, että olin tiennyt erityisherkkyydestäni jo vuosia ja silti suoritin elämääni huomioimatta herkkyyttäni, kuuntelematta kehoani sekä arvostamatta itseäni. En ollut suostunut hyväksymään sitä, miten paljon tarvitsen aikaa palautumiselle ja levolle.
Ihan jokaisen meistä olisi hyvä hetkeksi pysähtyä ja miettiä: Huolehdinko palautumisestani ja mitä se minulle tarkoittaa? Varaanko siihen tällä hetkellä tarpeeksi aikaa? Onko se arjessani mahdollista?
Huolehdi palautumisestasi ajoissa
Sitten vasta, kun sairastuin ylikuntoon ja uuvuin, olen alkanut ymmärtämään palautumisen merkityksen ja sen, että se todellakin puuttui elämästäni aiemmin lähes kokonaan. Viimeistään fibromyalgian myötä palautumisesta huolehtiminen on tullut osaksi jokapäiväistä elämääni – ja siitä syntyykin se ristiriitainen suhde: joudun miettimään palautumista liikaakin.
Jatkuva palautumisen tarve hallitsee elämääni tällä hetkellä ja se aiheuttaa ajoittain myös (hoito)väsymystä. Välillä tuntuu, ettei elämäni ole muuta kuin palautumista palautumisen perään. On siinä toki hyväkin puolensa: tätä menoa minusta tulee myös palautumisen asiantuntija. Välillä kuitenkin toivon, että olisin osannut pysähtyä aiemmin – ajoissa.
Palautumisen merkitystä, etenkin erityisherkille, ei voikaan liikaa korostaa. Itse jouduin oppimaan sen kovimman koulun kautta ja se, mitä kautta se piti oppia, tuntuu nyt suorastaan typerältä. Toivon, ettei sinun tarvitse käydä yhtä kivistä polkua ymmärtääksesi sekä rajojen että palautumisen oleellisuuden.
Siksi sanon tämän: jos sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, ettet uupuisi tai väsyisi liikaa, tee se ja tee se nyt! Huolehdi erityisherkkyydestäsi ja jaksamisestasi – huomioi ne pienissäkin asioissa ja päivittäin.
Sitten vasta, kun sairastuin ylikuntoon ja uuvuin, olen alkanut ymmärtämään palautumisen merkityksen ja sen, että se todellakin puuttui elämästäni aiemmin lähes kokonaan.
Lempeät vinkit, miten huolehtia rajoista ja palautumisesta:
- Tunnista erityisherkkyytesi ja tutustu siihen – itsetuntemus lisää ymmärrystä.
- Opettele sanomaan ei – aina ei tarvitse venyä ja taipua. Vähempikin riittää.
- Kun pidät ensin huolta itsestäsi, sinulla on enemmän annettavaa myös muille.
- Kuuntele kehoasi ja sen viestejä – keho on viisas, se kyllä kertoo, kun on tarve hidastaa tahtia.
- Pysähdy ja lepää, varaa niille aikaa – kirjoita tarvittaessa hetket ja päivät kalenteriin.
- Mene metsään – pienikin hetki luonnossa tekee sekä keholle että mielelle hyvää.
- Ole avoin jaksamisestasi – älä suotta yritä asettua superyksilön rooliin. Ota apua vastaan.
- Syö hyvin ja terveellisesti. Liiku lempeästi ja priorisoi uni.
- Huolehdi omasta ajastasi ja hakeudu päivittäin hiljaisuuden äärelle.
- Ole lempeä itseäsi kohtaan – ja opettele olemaan itsesi puolella.
Lunasta Annukan tekemä maksuton Herkkyys voimavaraksi -työkirja täältä.
