Luin joku päivä sitten Karita Palomäen loistavan kirjoituksen otsikolla: ”Mistä tunnistat patologisen valehtelijan?”. Teksti on tavoittanut valtavan määrän lukijoita. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että lukijoilla on itsellään aiheesta jotain kokemuspintaa. Eli teema koskettaa montaa ihmistä ja siksi aiheesta pitää puhua ja kirjoittaa lisää.
Olen törmännyt tähän ilmiöön itsekin sekä työssä että henkilökohtaisessa elämässä. Tätä näkee valitettavan usein. Työni on siitä mielenkiintoista, että aina tulee uusi opiskeltava asia vastaan ja nyt on tämä aihe työn alla. Peilaan aihetta tässä tekstissä eniten parisuhteen kautta, koska sen äärellä ihmiset yleensä eniten kipuilevat. Moni tietää jo lapsuudesta, mitä on elää tämänkaltaisen ihmisen lähellä ja miltä tuntuu, kun työpäivää värittää narsisti-sumuttajan kummalliset kuviot.
Tiedätkö niitä, jotka raivostuvat, kun heille näyttää peiliä?
Niitä joille vastuu on myrkkyä?
Ja niitä jotka pelkäävät paljastumista niin paljon, että jo sen uhka saa heidät raivoamaan ja vihaamaan sydämensä pohjasta ja lopulta jopa katoamaan niin, ettei häntä enää tavoita soittamalla tai viestimällä?
Minä olen nähnyt, miltä siitä ihmisestä tuntuu, jolle kummallisuuksia täynnä olleen parisuhteen päätösnäytelmänä tehdään näin. Tuo on julmaa henkistä väkivaltaa, jonka tekijä ei koe tehneensä mitään väärin vaan syy toimintaan löytyy siitä, joka rajulla tavalla jätettiin (pitkänkin parisuhteen päätteeksi).
Kiusaaminen ei suinkaan lopu katoamishetkeen vaan se jatkuu sillä, että valehtelija alkaa sumuttaa läheisiään ja ystäviään kertomalla tekaistua tarinaa esimerkiksi siitä, miten hänet jätettiin kylmästi. Kummallista kyllä tämä tyyppi ei näytä lainkaan surevan menetettyään “elämänsä rakkauden”.
Parisuhteiden jälkeen nämä tyypit kertovat usein tarinoita siitäkin, miten heitä huijattiin ja käytettiin hyväksi, vieraannutettiin lapsista, toinen oli mustasukkainen hullu ja narsisti, sekopää…Näitä ihan oikeita tositarinoitakin on, mutta narsisti-sumuttaja valehtelee.
Parisuhteen päättymisen tarina voi toki olla myös kaunis, jotta kaikille jäisi kuva siitä, miten hyvästä ja kauniin aikuisesta ihmisestä on kyse. Hän saattaa myös luottamuksellisesti paljastaa, että hän kertoo kaunista tarinaa toisen toiveesta ja entistä puolisoaan suojellakseen. Valheita valheiden perään. Kulissien takana todellisuus voi olla jotain ihan muuta.
Vapaus onkin tämän tyypin iso teema. Hänen vapauttaan ei riistetä esimerkiksi kysymällä, että missä olit, kun tyyppiä ei ole viikkoon näkynyt tai häntä ei ole saanut kiinni viestein ja soittamalla. Silloin saat kuulla olevasi sairaalloisen mustasukkainen. Tällainen ihminen on oikeutettu käyttämään rahojaan yhteistaloudessakin täysin vapaasti: ei ole kiva käyttää omia rahoja vessapaperiin ja asumiskuluihin vaan hän mieluummin säästelee rahojaan ja elelee ilman huonoa omaatuntoa toisen kustannuksella. Näin sumuttaja tulee käyttäneeksi toista myös taloudellisesti hyväksi. Ja saattaa syyttää toista vaikkapa ymmärtämättömyydestä. Sama pätee päihteisiin ja muihin riippuvuuksiin. Uskallapa yrittää rajoittaa tämän tyypin juomista. Se on hänen asiansa, vaikka koko muu perhe kärsisi.
Kotiin liittyvät työt eivät ole narsistin arvolle sopivia – ne saa suorittaa kotona asuva palvelija-puoliso. Poikkeuksen tekee se, kun pitää laittaa sosiaaliseen mediaan kuva hänestä ja imurista – täällä hän ahkerasti hääräilee ja pitää hyvää huolta kodista ja perheestä. Kaikki tietävät varmasti, koska hän on tehnyt ruokaa tai käynyt lenkillä. Sosiaalinen media voikin olla patologiselle valehtelijalle erityisen tärkeä sumutuskanava. Vaikka kuinka omaisi medialukutaitoja, ei tätä voi osata epäillä.
Vapauden teemasta voi lukea enemmän Eevi Minkkisen (nyk. Vuoristo) kirjasta Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi.
Tämänkaltaisen ihmisen kumppani tai entinen kumppani on usein syystä epävarma, mustasukkainen, uupunut, masentunut, ahdistunut, sekaisin, ei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei.
Ai miksi tämä ihminen valehtelee ja sumuttaa?
Minä en tiedä tarkkaa syytä, mutta työssäni olen oppinut, että jostain seuraavan kaltaisesta täytyy olla kysymys. Aiheesta on myös kirjoitettu tosi paljon.
Sumuttaja haluaa suunnata vastapuolen katseen muualle kuin mihin pitäisi eli hänestä itsestään poispäin. Hän osoittaa: “Katso, tuossa on syyllinen” ja kun vastaanottajan katse kääntyy hänen osoittamaansa suuntaan, on hän itse jo luikkinut karkuun ja vastuusta vapaaksi. Harva osaa epäillä mitään. Se joka alkaa epäillä tätä valheellista kuviota, pitää poistaa elämästä. Usein uhrin mielenmaisemaan jää asumaan syyllisyys: olin varmaan mustasukkainen ja jos en olisi vaatinut häntä tekemään kotitöitä ja olinko ylipäänsä jotenkin liikaa tai liian vähän.
Syyllisyys tarkoittaa tässä sitä, että uhri saatiin ottamaan koko vastuu suhteen tapahtumista ja lopulta myös erosta. Tämän näkevät lopulta myös kaikki ne, joille valheelliset tarinat on kerrottu. Uhrille jää lopulta sekä syyllisyys että häpeä. Kylmän kohtelun päälle hän saa kantaakseen vielä häpeätaakan ja ihmeellisen olon siitä, että näkikö hän itse kaiken todella näin väärin.
Hän haluaa saada ihmiset puolelleen osoittamaan itseään kohtaan myötätuntoa. Aina löytyy se ymmärtäjä-parantaja, jonka sydän alkaa sykkiä juuri tälle herkälle, mukavalle ja empaattiselle ihmiselle, jota elämä on kohdellut julmasti ja kovakouraisesti ja tuttu kuvio alkaa alusta. Näitä on paljon, voi hyvänen sentään. Susi voi todella kätkeytyä lampaan vaatteeseen. Oikeasti kyse on julmasta ja hyvin itsekkääksi teiniksi jääneestä ihmisestä aikuisen ihmisen ulkoasussa.
Kaiken sumuttamisen ja valehtelemisen tarkoitus on pitää yllä omaa mainetta. Kaikessa narsisti-sumuttajan toiminnassa on lopulta kyse siitä, miltä hän näyttää sekä omissa silmissään että muiden silmissä. Sitä on terveen ihmisen vaikea käsittää, millaisiin valheen verkkoihin toinen on valmis sotkemaan itsensä ja toiset, kun on kyse ainoastaan siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Tuossa pelissä kenelläkään ei ole ihmisarvoa vaan pelkästään välineellinen käyttöarvo, oli kyse kumppanista, lapsista tai kenestä tahansa.
Tämä tyyppi haluaa toiminnallaan hajottaa ja hallita. Hän ylenkatsoo kaikkia läheisiään neljän seinän sisällä. Kun uhri on saatu imettyä tämän hämähäkin kynsissä tyhjäksi, kun hänestä on saatu tehtyä heikko, avuton ja itkuinen, tulee hänestä tekijälle ärsyttävä ja turha. Hämähäkki pudottaa tyhjiin imetyn ihmisen pois elämästään ja siirtyy imemään seuraavaa verevää ihmistä, jonka narsisti saa kauniilla sanoilla houkuteltua ansaan. Uhrin peloilla, itkulla ja pahoinvoinnilla ei ole hänelle mitään merkitystä. Hän nauttii siitä, kun toinen kärsii. Henkinen ja fyysinen väkivalta koskee todennäköisesti niitä, jotka narsisti kokee heikoiksi ja avuttomiksi. Siinä ei säästellä lapsia eikä eläimiäkään.
Ihmisyyden kipu näyttäytyy joskus julmalla tavalla. Tällä tavalla, usein tiedostamattomasti käyttäytyvä, syvästi jo lapsuudessa traumatisoitunut haavainen ihminen on niin haavoittunut, ettei hän kaihda keinoja säilyttääkseen omanarvontuntoaan, mainettaan, ottaakseen toisen kilvekseen ja peitellessään sisintään, jonka kokee olevan niin kovin arvoton. Ja peitelläkseen omaan toimintaansa. Ja voi sitä joka erehtyy lähtemään sille reissulle, jonka nimi on ”kyllä minun rakkauteni hänet parantaa”.
Ei paranna. Et sinä, ei sinua seuraava eikä sinua edeltänyt. Minä uskon vakaasti siihen, että totuus vapauttaa ja parantaa. Totuus parantaisi sumuttajankin, mutta hänen on mahdotonta katsoa totuutta silmiin – ei ole enää sinun tehtäväsi kuljettaa häntä peilin eteen. Aikuinen astelee peilin eteen ihan itse, omasta tahdostaan käsin. Jos olet kokenut jotain edellä esitettyä, puhu, hae tukea ja apua.
Jos häpeäteema kiinnostaa, voit tutustua siihen esimerkiksi uusimman kirjani Häpeästä valoon avulla.
