Ai että, miten olen joskus pelännyt, ettei mikään koskaan muutu. Mutta se on juuri sitä: pelkoa. Se, ettei meillä vielä ole kokemusta siitä mitä niin toivoisimme ei tarkoita, ettei se voi tapahtua. Pelko ei ole sama asia kuin elämän fakta. Arvottomuus ja turvattomuus saavat pelkäämään, etteivät asiat voi muuttua ikinä – ja myös sitä, että mitä jos kaikki muuttuu tai romahtaa. Arvottomuus saa uskomaan, ettei mitään parempaa voi tulla (koska ei muka ansaitse sitä) ja turvattomuus saa uskomaan, ettei muutoksista selviä, ja että kaikki menee huonosti. Samaan aikaan sekä turvattomuus että arvottomuus pitävät meitä kiinni tutuissa olotiloissa, koska alitajuisesti tiedämme jo pärjäävämme niissä.
Omalla kohdallani se on näkynyt esimerkiksi samojen tuttujen (hankalien) kuvioiden toistumisena parisuhteissa. Vaikka jokin skene ei tee ollenkaan hyvää, se on tuttu ja siinä osaa emotionaalisesti manööveerata – vaikka se tarkoittaisi vain juurikin sitä, että kykenee handlaamaan sivuutetuksi tulemisen tunteita, yksinäisyyttä tai jopa henkistä väkivaltaa.
Jos on kokenut vain sitä mitä tähänkin asti, voi olla vaikeaa uskoa, että muutos on mahdollista. Muutos kysyy halua tehdä itse jotakin toisin, oppia uutta. Vaikka ajattelisimme, että haluamme, että elämässämme jokin muuttuu, mikään ei voi muuttua niin kauan kuin ajatuksissamme, tunteissamme ja toiminnassamme kaikki tapahtuu kuten tähänkin asti.
Sisäisen maailman muutokset johtavat aina ulkoisiin muutoksiin. Ja toisaalta: sisäinen maailma voi muuttua, kun ensin ryhtyy ihan pienissä asioissa valitsemaan uutta. Turvattomuus ja arvottomuus saavat aikaan sitä, että pienennämme itseämme ja suostumme olosuhteisiin, joissa tarpeemme eivät täyty, tunteemme eivät tule kohdatuiksi ja se mikä meille on tärkeää, sysääntyy sivuun. Aikuisina on kuitenkin oma tehtävämme muuttaa asioita. Ja muutos on täysin mahdollista.
Muutos puolestaan kysyy sisäistä turvaa, koska se vaatii aivoilta ja keholta kapasiteettia synnyttää uusia hermoyhteyksiä eli omaksua uusia ajatuksia, uusia tunteita, uutta toimintaa ja uusia olotiloja – myös turvaa ja oman arvon kokemusta. Muutokset siis kuluttavat energiaa, ja alitajuisesti tiedämme tämänkin. Keho on energiatehokas ja vähän laiska: se käyttää samoja yhteyksiä kuin tähänkin asti – se on osaltaan taannut lajimme säilymisen. Jotta uusia hermoyhteyksiä voi syntyä, eli jotta voimme ajatella uutta ja nähdä itseämme uusin silmin, jotta havaitsemme mahdollisuuksia ja ammennamme uutta rohkeutta, tarvitaan psykologista turvaa. (Lue juttuni + katso video turvasta täältä). Pohjimmiltaan kaiken hyvän vastaanottaminen, unelmia kohti kulkeminen ja oman hyvinvointinsa puolesta valintojen tekeminen on sitä, että OPETTAA itseään olemaan ihan uusissa olotiloissa, sisäisyyden maisemissa ja tunteissa. Sen myötä alkaa vetää puoleensa uudenlaisia kokemuksia.
Lämpimästi tervetuloa voimauttavan uutuuskirjani pariin. Sydänvoimaa muutokseen löytyy täältä
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
