Voi miten romanttisesti nuorena uskoin aidon rakkauden olevan sitä, että toinen täydellisesti tietää mitä tarvitsen, toinen olisi täysin järkkymätön turvasatama eikä koskaan, ei koskaan tekisi, taikka sanoisi mitään mikä minua sattuisi tai loukkaisi. En tiedä mikä meininki muilla planeetoilla, mutta ihan inhimilliseltä ja ihmismäiseltä tuo fantasiani rakkaudesta ei enää (lukuisien pertymyksien) jälkeen vaikuta.
Niiden lukuisien pettymyksien jälkeen olen saanut muuttaa käsitykseni parisuhteesta lähes kokonaan. Jos nuorena haaveilin täydellisestä rakkaudesta joka ikäänkuin eheyttäisi kaikki haavani, olen oppinut että parisuhde on enemmänkin kuin peili haavoittuvaisiin kohtiini, niin minussa kuin toisessakin.
Se, että parisuhde nostaa väkisinkin kipuja esiin, ei kuitenkaan hetkeään tarkoita sitä että hiekkapaperilla toisen haavoihin hierominen, pettäminen, valehtelu, manipulointi tai alistaminen olisi ok. Ne asiat eivät ole ok. Omassa elämässäni olen silti valinnut nähdä nekin kokemukset opettajina, hyvin ei toivottuina, mutta sellaisina joista olen myös valtavasti lopulta oppinut. Tervettä itsekunnioitusta. Rajoja. Erottelukykyä. Syvempää itsetuntemusta, jonka tuella osaan jatkossa valita viisaammin. Ja toki olen myös itsessäni sen kohdaanut, että silloin kun olen itse toiminut vastuuttomasti ja toista satuttaen, taustalla ovat olleet oman alitajuiset tunnistamattomat kipuni.
Satuttavaa kohtelua ei ole ok normalisoida tai oikeuttaa, mutta silti joskus erityisesti niistä kaikissa läheisimmissä suhteissa reagoimme tavoilla joista emme ole ylpeitä, joita emme ehkä haluaisi itsessämme hyväksyä. Se miten suhteessa näitä vaikeita kohtia käsittelemme, on oleellista.
Parhaimmillaan parisuhde havahduttaa kummankin ottamaan vastuuta omasta osuudestaan, sillä kummallakin meillä sellainen on jos suhteessa olemme. Tämä kysyy valtavasti inhimillisen keskeneräisyyden hyväksymistä, anteeksiantoa niin itselle kuin toisella ja vielä kerran, vastuunottoa.
Parisuhde asenne joka auttaa valtavasti kulkemaan vaikeidenkin juttujen läpi, on se että me olemme tässä yhdessä, emme toisiamme vastaan. Voimmeko yhdessä tutkia, mitä välillämme oikein tapahtuu ja mikä siitä on minun osuuttani, mikä sinun? Mistä minä voisin ottaa vastuun dynamiikassamme, mistä sinä? Me olemme tässä yhdessä.
Katso lisää alla olevalta videolta
