Miten rikkinäisestä voi tulla ehjää? – Haavat tarvitsevat aikaa parantuakseen

Teksti on tuotettu mainosyhteistyössä Otavan kanssa.

Kirjoittaja: Dan ”Uniikki” Tolppanen
Tekstin lainaus Dan Tolppasen ja Miikka Anttosen kirjasta Uniikki Elämä (Otava 2021)

Kuva: Petteri Peltonen

Dan ”Uniikki” Tolppanen on rap-artisti ja Rähinä Recordsin perustajajäsen. Uniikin 20 vuoden mittaisen uran varrelle on kultalevyjen ja ennätysten lisäksi osunut myös rankkoja kokemuksia. Uniikki elämä (Otava 2021) kertoo rajun ja rehellisen tositarinan onnellisuuden tavoittelusta, mielenterveyden ongelmista, menestyksestä ja elämän vaikeuksien kohtaamisesta.

 

Vihdoinkin lunta on satanut myös tänne etelään, sen tuoman pienen valonkajastuksen pystyn tuntemaan myös sisälläni. Se tuntuu hyvältä viime vuoden synkkyyden jälkeen.

2020 oli raskas – Olen aina saanut paljon energiaa sosiaalisesta kanssakäymisestä kasvotusten, ja kuukausien ajan se ei ollut lainkaan mahdollista. Pois vietiin myös suurin intohimoni, musiikin esittäminen livenä, ja kaiken lisäksi loppusyksystä päättyi 3,5 vuoden mittainen parisuhteeni. Kaiken kaikkiaan tuntui, kuin koko elämä olisi revitty palasiksi. Jäljelle jäivät vain vähäiset työt, tylsyys ja tyhjyys.

Kun normaalin arkeni hektisyys oli poissa, pakotti se myös hengähtämään. Onnekseni Uniikki Elämä -kirjaprojekti sattui myös viime vuodelle – se toi jonkin verran sisältöä päiviin ja toimi samalla kuukausien mittaisena itsereflektointisessiona, jonka kautta tajusin, että aina ei ole pakko suorittaa.

Aina ei ole pakko esittää vahvaa, vaan on ihan ok, että aina ei ole ok. Jos minun tekee mieli maata koko päivä sängyssä pleikkaria pelaten ja Netflixiä tuijottaen, sitten teen niin.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kaikki tuntui hajoavan käsiin. Kun sairastuin ensimmäistä kertaa paniikkihäiriöön yli kymmenen vuotta sitten, elämä tuntui toivottomalta. Samoin kävi neljä vuotta myöhemmin, kun sain diagnoosin lievästä masennuksesta. Onnekseni uskaltauduin hakemaan apua ja puhumaan ongelmistani myös läheisilleni, sillä keskustelun myötä pääni solmut lähtivät avautumaan.

”Minulla on muuten mielenterveysongelma. On äärimmäisen vaikeaa aloittaa kyseinen keskustelu, eikä helppoja sanoja asian kakaisemiseksi ulos ole. Niin pitäisi kuitenkin kaikin voimin pyrkiä tekemään, sillä kyseessä saattavat olla tärkeimmät sanat, jotka ihminen ikinä suustaan päästää. Tiedän kokemuksesta, kuinka hirvittävältä masennus itsessään tuntuu ja kuinka ahdistavaa kaikkia negatiivisia tunteita on pitää sisällään, mutta moni panttaa silti asioita mieluummin sisällään kuin myöntää tarvitsevansa apua.”

Välillä myös mieli sairastaa, eikä sille voi mitään. Mutta ennen kaikkea siinä ei ole mitään hävettävää. Kun polvi murtuu, menemme näyttämään sitä lääkärille. Kun mieli on rikki, pitäisi toimia täysin samalla tavoin. Vaikka synkkänä hetkenä sitä on vaikea ajatella, vauriot eivät ole pysyviä.

Ottamalla avun vastaan, olemalla läsnä, tekemällä itsellemme merkityksellisiä asioita ja viettämällä aikaa ihmisten kanssa, jotka välittävät meistä, voimme parantua raskaistakin sisäisistä taakoista.

Prosessi on enemmänkin maraton kuin pikamatka, sillä se vie paljon aikaa. Pienin askelin voimme kuitenkin kulkea kohti uutta, ehjempää minää. Ei ehkä tänään, ei huomenna, mutta jokin päivä voit vielä paremmin.

Tällä hetkellä tuntuu, että pala palalta myös oma elämäni on löytämässä uutta muotoaan. Tänä vuonna en ota enää arjen pieniä asioita – kuten vaikka halaamista – itsestäänselvyytenä. Yritän kohdistaa energiani oikeisiin asioihin ja ihmisiin sekä päästää irti perfektionismista.

Toivon, että pystyn myös jatkossa oman tekemiseni kautta auttamaan muita, ja tähänastisista onnistumisistani olen kokenut suunnatonta kiitollisuutta. Esimerkiksi kirjastani olen saanut valtavasti positiivista palautetta, ja on ollut mahtava nähdä, kuinka se on toiminut vertaistukena lukijoille heidän omien kriisiensä selvittämisessä.

Julkaisin vuoden lopulla uuden kappaleeni ”Ehjää”, joka on nousemassa yhdeksi suosituimmista biiseistäni kautta aikojen. Kirjoitin siihen sanat, jotka itsekin halusin kuulla synkkänä hetkenä. Toivon, että ne toteuttavat itsensä jokaisen vaikeuksista kärsivän kohdalla.

”Seison tän maailman edes yksin
Koko tää vuos täynnä surui, menetyksii
Nii, eikä niit saa enää takasin
Mun pieni elämä tuhansin palasin
Mut joku päivä voidaan yhes ne kerää
Kannan sut ulos pimeydest vaik reppuseläs”

2021 pidetään mielessä, että nämä haastavat ajat eivät jatku ikuisesti ja mennään yhdessä kohti valoa.

Kuuntele Uniikki elämä -kirja Storytelistä ja hyödynnä Hidasta elämää -lukijoiden tarjous uusille kuuntelijoille!

 

3 KORTTIPAKKAA yht. 49€!  
PUOTIIN
close-image