Minälempeys on sitä, että…
…toivot vapautuvasi epämiellyttävästä sisäisestä väännöstä, kuten itsesi moittimisesta, riittämättömyyden ja vääränlaisuuden tunteista, vertailusta, ja toivot itsellesi onnellisuutta ja hyvää elämää.
…kysyt itseltäsi, mitä sinulle kuuluu – ja kuuntelet vastauksen. Jos vastaus ei ole ”hyvää”, et hylkää itseäsi. Et unohda itseäsi. Et jätä itseäsi.
…et koskaan ole itseäsi vastaan. Olet aina itsesi puolella, aina.
…olet itsellesi rehellinen, myös niissä asioissa, joita on vaikea hyväksyä. Ja rakastat itseäsi jokaista pimeää sopukkaasi myöten.
…teet elämässäsi tilaa sinulle itsellesi.
…opettelet sanomaan ei ja joo sinulle oikeissa kohdissa niin, että sanat tulevat suoraan sydämestäsi.
…kuuntelet omia syviä tarpeitasi: mitä minä todella tarvitsen juuri nyt?
…hellit v-mäisiä ajatuksia ja tunteita huomiollasi – katsot niitä uteliaasti ja hellästi, reagoimatta.
…kannustat itseäsi silloin, kun tarvitset kannustusta, ja lohdutat itseäsi silloin, kun tarvitset lohdutusta.
…annat kokemuksillesi tilaa kuiskata viestinsä eli oppisi sinusta itsestäsi.
…annat itsesi nauttia hyvästä, näet hyvän ja kasvatat hyvää.
…uskot siihen, että olet kaiken hyvän arvoinen.
Todellista lempeyttä muita kohtaan ei voi saavuttaa, mikäli ei ensin pysty kokemaan aitoa lempeyttä itseään kohtaan. Aito lempeys toisia kohtaan lähtee siitä, että astut tarvittaessa askeleen taaksepäin, jotta voit varmistaa, että tilanteessa on riittävästi tilaa ja lempeyttä ensin sinulle. Uskalluksesta ravita itseään hyvyydellä syntyy uskallus ja tarmo ravita muitakin ihmisiä samoin.
Et voi antaa muille sellaista, mitä sinulla ei ole. Ja toisinpäin, voit antaa muille vain sellaista, mitä sinulla on.
Teksti on Sanna Wikströmin ja Reija Könösen kirjoittamasta Lempeyden kirjasta.
