Yksipuolinen yhteyden katkaisu, tunteiden kohtaamattomuus, vain ”välttämättömistä” asioista puhuminen mielen tasolla, kykenemättömyys omistaa omaa osuutta, nähdä eri näkökulmia tai pyytää anteeksi… Kuulostaako tutulta? Kun katson just kirjoittamaani listaa, pääsen häpeäkseni toteemaan, miten paljon saan myös itse omistaa näitä kohtia elämäni varrelta. Uskon, että moni meistä on seilannu samanlaisessa eroveneessä. Pitkään luulin, ettei ole juuri muita tapoja erota…
Sitä saa mitä tilaa
Viimeisimmässä suhteessani oli ihanalla tavalla luottamusta, avoimuutta, rehellisyyttä ja turvaa. Vihdoin koin, että voin puhua mistä vaan ja luottaa että toinen kuulee, kohtaa, pitää tilaa sekä pysyy omassa voimassa ja sydän auki rakkaudessa. Puhuimme ihastuksista, fantasioista (joihin liittyi myös muita tuntemiamme ihmisiä), muiden tapailusta, erilaisista suhteessa olemisen muodoista, jne. Asioista, jotka tuntuivat edellisissä suhteissa turhan haavoittuvaisilta (toki omistaen myös oman osuuteni ja keskeneräisyyteni näissä suhteissa).
Sitäkin saa mitä ei tilaa
Suhteemme loppui n. 6 kk sitten, kun exäni halusi palata yhteen exänsä kanssa. Sitouduimme käymään entisen kumppanini kanssa eroprosessia tarvittavan pitkään ja pysymään radikaalin rehellisinä toisillemme. Muutos rakastajasta ystäväksi oli vaikea ja kipeä. Rakkaus ja yhteys jatkui, nyt vaan hahmoteltiin uutta tapaa olla toistemme elämissä – tai tapaa olla olematta!
Pitäis pitää yhteyttä vai yhteydenpitämisestä pitäminen?
Mulle on ollu supertärkeää ja eheyttävää, että on ollu ok olla paljon yhteydessä. Pääasiassa monta kertaa viikossa, vaikka luontaisia taukojakin on tullu. Jonkin verran, varsinkin vaikeissa paikoissa, kyseenalaistimme yhteydenpidon tarkoituksenmukaisuutta – näinä hetkinä opin näkemään myös aiempien suhteiden yhteyden katkaisut eri tavalla. Ei niin mustavalkoisen synkkinä kuten aiemmin. Nähden kummankin vaihtoehdon helppoudet ja vaikeudet lempeämmin.
Nyt kun katson eroprosessiamme, olen tosi onnellinen, että olemme olleet yhteydessä. Se on auttanu kumpaakin kasvamaan. Emme ole pakottaneet mitään, yrittäneet työntää rakkautta maton alle, vaan kohdanneet ihanuutta ja paskaa yhdessä yhä uudestaan ja uudestaan. Uskon, että kunnon läpikäynti on loppupeleissä helpottanu ja nopeuttanu irti päästämistä.
Rakkaudesta puhuminen ilman vanhoihin tarinoihin tai tulevaisuuden tulkintoihin jumiutumista oli yllättävän helppoa ja vapauttavaa – tämä lisäsi luottamusta antaa rakkauden muovautua meissä ja välillämme ilman parisuhdetta.
Saako yhä rakastaa?
On ollu ihanaa saada kertoa miten paljon kaipaa toista, arvostaa, rakastaa yhä sekä itkeä yhdessä tai erikseen. Myös se, että voi sanoa toista edelleen rakkaaksi, osaksi perhettä tai että rakastan sua, on ollu tärkeää ja eheyttävää – ilman pelkoa takertuvaksi tai läheisriippuvaiseksi tuomitsemisesta. Rakkaudesta puhuminen ilman vanhoihin tarinoihin tai tulevaisuuden tulkintoihin jumiutumista oli yllättävän helppoa ja vapauttavaa – tämä lisäsi luottamusta antaa rakkauden muovautua meissä ja välillämme ilman parisuhdetta. Se, että kummatkin on ollu edelleen valmiita auttamaan toisiaan, on vahvistanu sopivaa rakkaudellisen turvallista irtipäästämisen kokemusta – vaikka päädyttiin asumaan yli 5 tunnin ajomatkan etäisyydelle toisistamme.
Tuntui merkitykselliseltä tutustua ihmiseen, joka on rakkaalle ihmiselleni nyt läheisin.
Rehellisyyden rakastaminen
Radikaali rehellisyys on tarkoittanu myös sitä, että kerromme avoimesti missä menee muiden kohtaamisten ja yhteyksien kanssa. Ja, että toinen on valmis vain kuuntelemaan ja pitämään tilaa – tietyllä tavalla valmis kuulemaan kaiken – toki omia rajoja kunnioittaen. Kun exäni alkoi seurustella, halusin kuulla lähentymisen etenemisestä. Tiedän, että tää kuulostaa masokistisen hullun toiminnalta, mutta mulle oli tärkeää ettei välillemme muodostunu puhumattomia asioita tai jämähtänyttä energiaa. Asiat, jotka kummatkin vaistoaa, on mun mielestä hyvä puhua auki ja omistaa. Tapahtuuhan nää asiat (intiimiys toisen kanssa) joka tapauksessa, joten miksei niistä voisi puhua!? Tunsin itseni tärkeäksi, läheiseksi ja sopivalla tavalla rakastetuksi, kun tiesin missä exäni menee – halusin kuulla asioista mielummin ajoissa, kuin myöhemmin – vaikka helppoa se ei ollu. Puhuin myös exäni kumppanin kanssa muutamia kertoja. Tuntui merkitykselliseltä tutustua ihmiseen, joka on rakkaalle ihmiselleni nyt läheisin. Onneksi hän on hyvä tyyppi ja jollain uuden ihmeellisellä tavalla koin rakastavani myös häntä. Ihan läpällä ja pilke silmässä sain just ajatuksen, että olemme olleet erikoisessa poly-suhteessa kolmistaan, koska olin exäni elämässä oleellisena osana, vaikken enää romanttisessa mielessä.
Aluksi oli vaikeaa kertoa omista kohtaamisista naisten kanssa. Vaikka haluan kertoa niistä ja mulla on toisen lupa ja toive puhua, on se silti super vaikeaa ja pelottavaa. Pelkään loukkaavani turhaan ja pelkäsin eksäni tuomintaa: ”et oo vielä valmis deittailee”, ”pakenetko jotain”, ”sulla on liikaa vauhti päällä”… Aluksi triggeröitymistä tapahtui puolin toisin enemmän ja molemmat pääsi vierailemaan paikoissa, joissa sai todeta: ”nyt just en halua kuulla enempää, mulla tuli raja vastaan. Ehkä myöhemmin voidaan palata aiheeseen”. Lopuksi puhuimme yhteyksistä ja seksistä muiden ihmisten kanssa melkein kuin säästä – jos saa vähän liioitella!
Kun on muutaman kuukauden treenannu irtipäästämistä, on se ihmeellistä, kun se tapahtuukin vaivihkaa – kuin itsestään.
Rakkaus on kuin Barbapapa
Rakkaus on ihmeellistä – varsinkin, kun uskaltaa heittäytyä ”ei tietämisen positiosta” havainnoimaan sen muovautumista. Kuten Yeboyah Peili-biisissään sanoo: ”joka aamu sängystäni herää eri nainen” (ei siis perinteisessä macho-miesräppäri tarkoituksessa – naisräppääjä taitaa tarkoittaa itseään) – samalla tavalla on ollut upea ja mielenkiintoinen matka tiedostaa, että millainen suhteemme exän kanssa on just kunakin päivänä. Ex-termiäkin mietimme – mikä kuvaisi joustavaa suhdedynamiikkaa tätä karua ja negatiivissävytteistä sanaa paremmin. Rakkaudellinen ystäväkumppani – miten sen voisi jatkossa sanoittaa?
Muutama päivä sitten näimme livenä pitkän tauon jälkeen ja kummallakin oli oudon irtipäästänyt olo. Tällasta kokemusta ei ollu puheluissa, videopuheluissa ja viesteissä tullut aikasemmin. Kun on muutaman kuukauden treenannu irtipäästämistä, on se ihmeellistä, kun se tapahtuukin vaivihkaa – kuin itsestään. Huuli pyöreenä uuden äärellä! Kiitos rakkaudelliselle ystäväkumppanille sun suuruudesta sekä siitä, että meillä on tilaa kasvaa ja kehittyä omilla tavoillamme sekä tahoillamme toistemme sydämissä ja elämissä.
Disclaimer – vastuun vapautus
Teksti on julkaistu rakkaudellisen ystäväkumppanin luvalla. Tämä tarina on tässä kohtaa onnellisessa paikassa. En sano, että nää asiat toimii muiden elämissä. Voin vaan ihmetellä, että meille ne toimii riittävän hyvin – vaikka kyllähän asiat hulluilta paikoittain vaikuttaa! Teksti on julkaistu pari kuukautta kirjoittamisen jälkeen ja paljon on tapahtunut tässä välissä – ehkä aiheeseen voi palata myöhemmin…
Lopuksi heitän pallon sinulle: mitä hyvä ero tarkoittaa sulle?
Rakkaudella,
